Verkkolähetys 6.9.2012 klo 18:00-20:00

Millainen olisi asukkaiden tekemä kaupunki? Uudet tuulet puhaltavat; on kansalaisten pop-up ravintoloiden Ravintolapäiviä ja kaupunkipuutarhoja. Ovatko hallintorakenteet jämähtäneet ja lautakunnat luutuneet? Millaista on avoin demokratia, jossa asukkaat auttavat luottamushenkilöitä ja virkamiehiä parempien päätösten teossa.

Visio Ajatuspaja ja Jyväskylän Vihreät järjestävät seminaarin asukkaiden äänen vahvistamisesta. Seminaarin alustajina alan tutkijat, toimijat ja tekijät.

Tapahtuman Facebook-sivu

Antti Poikola – Avoin kaupunki osallistuvat kaupunkilaiset

Laura Hokkanen – Jyväskylän osallistumismahdollisuudet

Antti Möller – Kuinka lähidemokratiaa pitäisi kehittää

Laura Brown – Kankaan puutarha

Ohjelma:

17:30 alkaen kahvitarjoilu

18.00 Tervetuliaissanat ”Avoimempi Jyväskylä”
Petri Vähäkangas, Jyväskylän Vihreät

18.10 Avoin kaupunki ja osallistuvat kaupunkilaiset
Antti Poikola, tutkija, kunnallisvaaliehdokas

Keskustelu (10 min.)

18.40 Osallistu ja vaikuta!
palvelukehityspäällikkö Laura Hokkanen, Jyväskylän kaupunki

Keskustelu (5 min.)

19:00 Elävää kaupunkikulttuuria yhdessä tekemällä – Case: Kankaan puutarha
Laura Browne, Hub Jyväskylä

http://kankaanpuutarha.wordpress.com/

19.20 Kuinka lähidemokratiaa pitäisi kehittää
Antti Möller, Vision Ajatuspajan koordinaattori

19:30 Tekemisen demokratiaa
Timo Santala (Ravintolapäivän perustajia) skypellä / jyväskyläläisen popup-ravintolan pitäjän kommentti (avoin)

Loppukeskustelu (15 min.)

Oikeusministeriö on laittanut hankinta-ilmoitukseen (Osallistumisympäristön lausuntopalvelu) liittyviä dokumentteja ennakkoon GoogleDocs -yhteiskirjoitusalustalle kiinnostuneiden kommentoitavaksi! Edelliseen oli pakko lisätä huutomerkki perään, sillä mielestäni siinä määrin uraaurtavaa avointa ja modernia teknologiaa hyödyntävää tämä on, että tässä valtionhallinto pesee jo monet ketterät startupitkin.

Ainakaan Oikeusministeriö ei vain alistu uikuttamaan, että kun ”hankintalainsäädäntö on niin hankala”. HILMA:ssa julkaistun ennakkoilmoituksen mukaan ”hankinnassa käytetään neuvottelumenettelyä”, mikä on jo erinomaista. Täysin uutta on kuitenkin, että osallistumishakemusasiakirjojen luonnoksiin pyydetään tarjouspyynnöstä kiinnostuneiden tahojen kommentteja etukäteen ja vieläpä avoimesti yhteiskirjoitusalustalla. Näin esimerkiksi tarjoajille asetetuista vähimmäisvaatimuksista voidaan käydä avointa keskustelua etukäteen.

Miinus, eikä niinkään pieni on tietysti se, että tämänkertainen kommenttipyyntö tuli sähköpostitse juhannuksen jälkeen 25.6. ja kommetointiaikaa oli annettu ruhtinaallisesti 29.6. klo 12:00 saakka. Tämä vaikuttaa jo melkeinpä tarkoitushakuiselta pseudoavoimuudelta, mutta uskoakseni raadollinen totuus vain on, että hankinnan valmistelu on mennyt vähän pitkäksi ja lomat painavat päälle. Toivoisin, että minimaalisen lyhyestä ja huonosti ajoitetusta kommentointiaikaikkunasta huolimatta kommentteja ja keskustelua syntyisi, jotta tämä voisi toimia mallina muidenkin ministeriöiden, virastojen ja kuntien hankintoihin.

Linkit kommentoitaviin dokumentteihin:

Ennakkoilmoitus HILMA:ssa: Oikeushallinnon tietotekniikkakeskus : Osallistumisympäristö – Lausuntopalvelu

Sähköpostitse tullut pyyntö kommentoida Oikeushallinnon tietotekniikkakeskusksen julkaisemia hankintapyyntöön liittyviä dokumentteja GoogleDocs -alustalla.

Sähköpostitse tullut pyyntö kommentoida Oikeushallinnon tietotekniikkakeskusksen julkaisemia hankintapyyntöön liittyviä dokumentteja GoogleDocs -alustalla.

Tänään Facebook toi eteeni keskustelun johon haluan osallistua. Veikko Eranti avasi keskustelun blogissaan otsikolla ”Uusi demokratia on puuhastelua” viitaten muun muassa Sitran Uusi Demokratia -foorumissa esille nousseisiin yhteisöllisiin hankkeisiin kuten kaupunkiviljelyyn, avoimeen ministeriöön, Kallioliikkeeseen, osallistuvaan budjetointiin, Ravintolapäivään jne.

”Lisäämällä kolmekymppisten helsinkiläisten mahdollisuuksia lähiviljelyyn ei paranneta demokratiaa vaan naapuruutta.”

Erkki Perälä vastasi kirjoitukseen muistuttamalla, että demokratian ja osallistumisen edellytykset syntyvät ja ovat aina syntyneet yhteisöllisestä samanmielisten puuhastelusta.

”Itse asiassa koko suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kehitys on myös puuhastelun historiaa. Viime vuosisadan alkupuolella työväentalot nousivat talkoovoimin, urheiluseurat tarjosivat mukavaa yhdessä tekemistä niin työläisten kuin porvarienkin jälkikasvulle (toki erikseen) ja raittiusseuroissa käytiin viihtymässä ilman viinaa.”

Nähdäkseni ihmisten omista motiiveista lähtevä aktiivinen toiminta on valtava (kenties ainoa?) voimavara demokratialle. Oma kokemukseni pohjautuu lähinnä pyöräilyn edistämiseen, joka on tietynlainen yhden asian liike, mutta joka motivoi positiivisella tavalla joukkoa ihmisiä toimimaan poliittisesti.

Ihmisten omaehtoinen aktiivinen osallistuminen ja toiminta ei kuitenkaan ole luonteeltaan edustuksellista, vaan ihmiset ryhmittyvät ja toimivat juuri sellaisten asioiden puolesta, jotka heitä itseään koskevat tai kiinnostavat. Kun kansalaisosallistumista tuodaan entistä vahvemmin mukaan valmistelun ja päätöksenteon tueksi nousevat väistämättä esille kysymykset edustavuudesta ja tasa-arvoisuudesta.

Onko äänekkäimmällä tai aktiivisimmalla enemmän valtaa ja kuka puhuu niiden puolesta, jotka eivät osallistu? Miten vältetään aktiivisuuskuilu eli osallistumisen ja osallistumattomuuden kasautuminen tiettyihin ryhmiin? Onko kaikilla edes teoriassa yhteneväisiä mahdollisuuksia osallistua?

Vastaukset edellämainittuihin kysymyksiin maalaavat kuvaa hyvin epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Aktiivisimmilla on yleensä enemmän vaikutusvaltaa, ja niiden puolesta, jotka eivät osallistu harvoin puhuu kukaan. Osallistuminen tuppaa myös kassantumaan ja vieläpä sillä tavalla vääristyneesti, että muutenkin yhteiskunnan hyväosaiset ovat usein aktiivisemmin vaikuttamassa esimerkiksi oman kunnan päätöksentekoon. Kaikilla ei myöskään ole yhteneviä mahdollisuuksia osallistumiseen, erilaiset vähemmistöt, kuten kielivähemmistöt ja esteelliset ovat heikommassa asemassa.

Erityisesti verkko-osallistumismahdollisuuksista keskusteltaessa lähes aina nousee esille se tosiasia, että edelleenkin suuri joukko kansalaisista ei osaa tai halua käyttää tietokoneita tai verkkoa. Tätä käytetään joskus argumentteina erilaisia osallistumishankkeita vastaan. Toisaalta jos ei mennä verkkoon, niin silloinkin suljetaan jo iso osa kansalaisista osallistumisen ulkopuolelle – monet eivät vain ehdi paikalle fyysisesti osallistumaan, vaikka haluaisivatkin.

Edustuksellisessa demokratiassa on teoriassa kaikilla samanlaiset vaikutusmahdollisuudet vaaleissa äänestämällä, mutta käytännössä hyväosaisten äänestysaktiivisuus on suurempi ja aktiivisilla on enemmän sosiaalisiin verkostoihin perustuvaa vaikutusvaltaa. Aktiiviset tuntevat päättäjiä, virkamiehiä ja muita vallan kahvassa olijoita ja voivat sitä kautta vaikuttaa helpommin asioihin vaalien välilläkin.

Kaikki osallistumisvaihtoehdot ovat lähtökohtaisesti poissulkevia – tietty ryhmä on aina ulkopuolella. Siksi tapojen kirjon pitää olla laaja. Se mikä on toiselle luonteva tapa osallistua, on jollekin lähtökohtaisesti poissuljettu vaihtoehto. Fiksu lähestymistapa on pyrkiä tietoisesti vähentämään segregaatiota, sen sijaan, että lamaantuu osallisumisen ja demokratian mekanismien epätäydellisyyden edessä.

Annetaanko valtaa laajoille joukoille kevyesti, vai pitäisikö yhdellä perustellulla ja perehtyneellä argumentilla olla enemmän painoarvoa?

Joukkoistamisella osallistumisen yhteydessä tarkoitetaan sellaisia keinoja, joissa osallistumiskynnys on painettu mahdollisimman matalalle niin, että prosessiin osallistuu laajoja ihmisryhmiä. Brittiläisen ajatuspaja Involven mukaan joukkoistamalla saadaan enemmän mietoja vastauksia ja kannanottoja, kun korkeamman osallistumiskynnyksen menetelmillä ääripäät korostuvat. Tyypillinen tapaus ääriargumenttien korostumisesta on vaikkapa kaupunkisuunnitteluhanketta koskeva tiedotustilaisuus – paikalle tulevat todennäköisimmin ne, joilla on kaikkein voimakkaimpia mielipiteitä asiasta.

Pitää muistaa, että osallistumiskynnyksen madaltaminen saattaa muuttaa myös toiminnan luonnetta – onko sellainen osallistuminen edes tavoiteltavaa, mikä tapahtuu lähes vailla osallistujan omaa kiinnostusta vain sen takia, että osallistumiskynnys on olemattoman matala? Osallistujien omaehtoinen kiinnostus aihetta kohtaan on yleensä se voimavara, jolla asiat liikkuvat eteenpäin.

Tilanteissa, missä ei ole suuria intressiristiriitoja voidaan valtaa antaa osallistumisen kautta niille, joita asia eniten kiinnostaa ja tällä tavoin saavuttaa ennenäkemättömän hyviä tuloksia. Konfliktiherkemmissä asioissa pitää huolehtia tarkemmin siitä, ettei yksittäinen porukka dominoi ja hiljaisetkin äänet saadaan kuuluville – se, miten se tapahtuu onkin uuden demokratia kehittäjien suurimpia haasteita.

Uusi demokratia tänään tuskin on mullistavasti erilaista, kuin eilen. Muutos tapahtuu pikkuhiljaa eripuolilla. Nähdäkseni yhteistä monille meneillään oleville muutoksille on kaikenlaisen avoimuuden lisääntyminen, ehkä uusi demokratia onkin avointa demokratiaa.