23 asiaa -verkkokurssi kirjastoammattilaisille

23 asiaa on suomenkielinen ja Suomen oloihin mukautettu toteutus Helene Blowersin Charlotte &  Mecklenburgin piirikunnan kirjastoille tekemästä Learning 2.0  -kurssista, joka opettaa kirjastoammattilaisille web 2.0 -työkalujen käyttöä. Blowersin alulle panema idea ja kurssi lähti leviämään kansainvälisesti 23 things -nimellä. Suomalaista 23 asiaa -kurssia on nyt toteutettu kaksi kertaa. Hyvän viranomaistavan ja nykyajan hengen mukaisesti kurssin aineisto on vapaasti verkossa ja sen kierrättämiseen kannustetaan. Täten ei ole mahdollista tietää tarkalleen missä, mihin ja kenen toimesta kurssin aineistoa on käytetty.

Tekijät

Kurssia ei tehty minkään olemassaolevan organisaation puitteissa, päin vastoin erittäin epämuodollisena tiimityönä. Matti Lassila opiskelee Tampereen informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksella. Itselläni oli tuolloin meneillään sapattivuosi varsinaisesta työstäni kirjastovirkaillijana Helsingin kaupunginkirjastosta. Matilla on akateemisempi näkökulma, itse olen työskennellyt kirjastossa vuosia ja uskon että kokemukseni kirjastoammattilaisista sekä kirjastoalasta on tärkeää kurssimme kannalta. Omasta harrastuneisuudesta ja sydämen palosta ollaan siis molemmat asialla :)

Historia

23 asiaa -kurssi lähti liikkeelle niin, että Matti oli tekemässä ihan toista Opetuministeriön rahoittamaa hanketta, joka tuli tehtyä niin  kustannustehokkaasti, että hankebudjettia oli jäämässä yli. Matti oli  kuullut jenkeistä 23 things- kurssikonseptista ja otti yhteyttä minuun, että voitaisiinko tämä tuoda Suomeen ja toteuttaa alkuperäisestä hankkeesta säästyneillä rahoilla. Kuten sanottua, olin tuolloin viettämässä sapattia, mutta ehdotus Matin kuulosti niin herkulliselta että Tokiosta Suomeen palattuani kävimme töihin.

Yhdellä sangen intensiivisellä työpajalla kurssin runko ja rytmit punottiin kasaan, ja tämä olikin ainut kerta kun noin 4 kuukauden aikana edes tapasimme. Sen jälkeen kaikki työt tehtiin mitä erilaisin verkkotyökaluin, joista keskeisimpänä vuokraamamme projektinhallintatyökalu.

Matin laatima rahoitushakemuspaperi eli lyhyt konseptikuvaus kurssista meni läpi Opetusministeriössä, joka ei pistänyt pahakseen rahojen hyötykäyttöä. Lopullinen keväällä 2008 tehty toteutus ei aivan mennyt alkuperäiskonseptin mukaisesti, sillä alkujaan tavoitteena oli vain siirtää yksi-yhteen 23things-kurssin tehtävät hieman mukautettuna Suomen  oloihin. Lopulta käytännössä rakensimme suurimman osan tehtävistä alusta asti itse. Ajattelimme näin  pääsevämme parempiin tuloksiin kuin suoraan alkuperäiskurssia jäljittelemällä. Kurssikonseptia ja loppuraporttia vertailemalla näkyy aika hyvin se prosessi, jossa idea jalostui lopulliseksi kurssiksi.

Tavoite

Verkkokurssin ideana on  saada käytännöllistä kokemusta sen sijaan, että vain istuttaisiin seminaareissa kuuntelemassa uusien nettiteknologioiden suomista mahdollisuuksista. Luonnollisesti yhteisöllinen media teki tuloaan myös kirjastoihin, pomot puhuivat ja kaikki kyselivät, että miten kirjastolaiset ovat mukana kehityksessä.

Osallistujat ja osaaminen

Verkon käytön suhteen osallistujien pohjaosaaminen on sangen kirjavaa. Toiset olivat myös jo tottuneita verkkoon kirjoittajia, toiset ujostelivat vielä ensiaskeliaan. Päätimme lähtökohtaisesti, ettemme ala antamaan varsinaista mikrotukea osallistujille. Sitä voi saada organisaationsa viralliselta mikrotuelta tai vaikkapa omalta jälkikasvultaan. Toisinaan kurssilaiset kirjoittivat blogeissaan, että jonkun tehtävän tekeminen ei kertakaikkiaan luonnistu. Tämä on ihan luonnollista, emmekä tehneet tästä ongelmaa.

Omaehtoinen verkko-opiskelu vaatii rautaista itsekuria ja kykyä sietää epävarmuutta ja edessä olevia hankaluuksia turhautumatta. Kaikki ilmoittautuneet (emmekä me itsekään) eivät tulleet ajatelleeksi, kuinka paljon vaivaa kurssi lopulta vaatii. Yritimme parhaamme mukaan luoda verkkokurssille yhdessä tekemisen meininkiä, joka tukisi mukana pysymistä. Ihailen kurssilaisten sinnikyyttä ja olen siitä kiitollinen.

Retrospektiivi

Muutama kurssilainen bloggaa aktiivisesti edelleen. Antti Poikola totesi tämän blogikirjoituksen pohjaksi käymässämme keskustelussa, että ”kurssi on lisännyt kirjastoalan sisäistä koheesiota”. Se kuulostaa niin hienolta että jätän sen tähän. Lisäksi olen huomannut, että jotkut kursseille osallistuneet ovat vaihtaneet organisaatioidensa verkkopalvelutoimiin.

Ensimmäisellä kurssilla oli väkeä ympäri Suomea ja kaikista mahdollisista kirjastoalan virkanimikkeistä 80. Toisella kerralla mukana oli 30 osallistujaa pääkaupunkiseudulta ja kurssiin kuului myös 2 lähipäivää, joista ensimmäisessä oli ulkoinen ulkoinen luennoitsija Riitta Suominen puhumassa verkkoon kirjoittamisesta eri näkökulmista. Pääkaupunkiseudun kurssin tavoitteena oli luoda 30 osaajan verkosto, jotka toimisivat agentteina omissa kirjastoissaan. Tämän seuraamisesta en osaa sanoa, sitä tekee pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteinen koulutustyöryhmä SEDU. Ensimmäiselle kurssille osallistunut väki kirjoitteli jälkitunnelmia kurssiwikiin. Sieltä voi löytää hyviä lainauksia: http://23asiaa.wikispaces.com/Mielipiteitä+kurssista

Opit ja kopit

Kahden kurssikerran suora vertailu on vaikeaa, koska mm. Facebook löi Suomessakin isosti läpi tässä välissä ja sotkee arviointia. Rakenteessa on kuitenkin muutamia erinomaisia piirteitä, joita kannatta mielestäni pitää yllä. Muun muassa palkitseminen on erittäin tärkeää. Jokainen, joka sai kurssimme tehtyä sai 20 euron arvosta jotain verkkopalvelua (esim. Flickr tai LibraryThing) ja lisäksi arvottiin iPod nano kaikkien loppuun asti päässeiden kesken. Monet osallistujat pitävät lähitapaamisia merkittävinä, mutta niitä järjestettäessä on huomioitava, ettei verkkokurssia käydä lähipäivänä, vaan verkossa (eihän koulussakaan pidetä köksän tuntejakaan matikan luokassa).

Aivan keskeistä on se, että koko ajan käytetään juuri niitä työkaluja opetteluun, joita opetellaan. Suhtaudun tähän suoraan sanoen dogmaattisesti, minulla on voimakas usko tähän kurssiformaattiin. Esim. bloggaaminen ja blogien kommentointi muuttuu 9 viikon kurssin aikana rutiinitoiminnaksi, sen sijaan että joku luennoitsija puhuisi niistä jossain koulutustilaisuudessa. Kun kaikki opintosuoritukset ovat verkkojulkaisuja,  myös itse verkko muodostuu hieman paremmaksi paikaksi kun kokemuksia ja ajatuksia kirjoitetaan nettiin muistiin. Näin internet kasvaa ja paranee.

Tärkeää on tietysti vetäjien motivaatio, joten itsensä viihdyttäminen erilaisin kujein on ainakin minulle tärkeää. Verkon kautta opiskelu, mutta myös verkon kautta opettaminen voi mennä sangen virtuaaliseksi, joten projektinhallintatyökalusta, aikataulusta sekä ennen kaikkea innostavasta aisaparista on todella paljon apua. En uskalla ajatellakaan miten kurssin vetäminen olisi minulta sujunut ilman niitä.

Yhteisöllisestä mediasta yleisesti

Yhteisöllisen median tulosta on puhuttu lähinnä ylemmän johdon seminaareissa. Minua ärsyttää, että yhteisöllisen media nähdään markkinointikanavana. Tämä ei kyllä ole erityisesti juuri kirjaston helmasynti. Oman tuotteen tuuttaamisen sijasta pitäisi löytää jotain muuta arvoa, jota erityisesti yleisen kirjaston kaltainen viranomaistoimija voi yhteisöllisen mediaan tuoda.

Kirjastoilla on pitkä suhde internetin kanssa, ja internet on aina ollut yhteisöllinen. Haluan uskoa, että kirjastoammattilaisten henkilökohtainen kokemus yhteisöllisestä mediasta johtaa kehittyneempään tapaan olla läsnä verkossa myös työroolissa.

Matti ja Mace

(Mace Ojala, Helsingin kaupunginkirjasto)

3 Responses to 23 asiaa -verkkokurssi kirjastoammattilaisille

  1. Pingback: 23 asiaa -kurssista toisaalla « Riippumaton asiantuntija

  2. Tuija Aalto sanoo:

    Tuo mainintasi siitä, että jotkut kurssin käyneistä ovat siirtyneet organisaatioissaan nettihommiin, teki vaikutuksen.

    • mace sanoo:

      Kovin kummoista kausaatiota ei tässä kuitenkaan ole syytä nähdä, ellei asiaa tutki jotenkin järjestelmällisemmin. Psykologinen ansa on selvä: kun itse on melko välittömästi tekemisissä jonkun henkilöjoukon kanssa vaikka tällaisen koulutuksen yhteydessä, niin eipä aikaakaan kun alkaa kiinnittämään huomiota heidän muihinkin edesottamuksiin. Tässä on samoihin aikoihin tapahtunut kaikenlaista muutakin, esim. Helsingin kaupunginkirjaston verkkokirjastoyksilössä on nyt muistaakseni 7 ihmistä, kun ekaa kurssia aloittaessa oli kaksi ja samansuuntaiset kuviot on yleisiä muissakin organisaatioissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>