The only time my education was interrupted was when I was at school.

Viimeisten sadan vuoden aikana lähes kaikki kehitys on ollut aivan päätä huimaavaa. Lähes joka saralla innovaatiot ovat vieneet maailmaa eteenpäin. Silti tuntuu, etteivät asiat nyt mene aivan lapaseen. Richard Branson tekee mainion huomion kirjassaan Business stripped bare. Vuonna 2008 tapahtuneen taloustiputuksen jälkeen useita ihmisiä jäi työttömäksi. Mm. ekologisempien energiaratkaisuiden kehittäminen olisi vähintäänkin järkevä ratkaisu tässä maailmantilanteessa. Työttömäksi jääneet ohjataan kuitenkin mieluummin rakentamaan teitä ja tekemään muita tavallisia töitä. Tämä johtunee hyvin vahvasti siitä, että ihmisten kyky sopeutua ja luoda uutta ovat turhan vajavaiset. Mutta mistä se sitten johtuu? Eikö maailman pitäisi olla kehittyneempi kuin koskaan?

Kehitystä jarruttaa ikävä kyllä juuri se taho, jonka sitä eniten pitäisi lisätä. Koulu.

Otsikossa oleva Winston Churchillin quote pitää mielestäni erittäin vahvasti paikkansa. Koulun pääasiallisena tehtävänähän pitäisi olla(eikö vaan) ihmisten kehittäminen, jotta he voisivat kehittää itseään ja ympäröivää yhteiskuntaa. Tätä varten koulussa pitäisi oppia kyseenalaistamaan, joka on kaiken oppimisen perusta. Kyseenalaistamaan kouluissa ei kuitenkaan opita. Tämähän johtuu siitä, että koulun tehtävä on edelleen valmistaa tehtaita ja suorittavia toimia pyörittäviä rattaita tehdastyöhön. Tehdastyöhön valmistava opetustapa pitää siitä huolen, että kakarat oppivat jo koulussa pitämään suunsa kiinni, tottelemaan käskyjä ja painelemaan tauolle, kun kello soi.

Mutta entä kun suorittavan työn määrä vähenee ja tehtaat alkavat siirtyä Suomesta pois? Yksi suurimpia yhteiskunnallisia haasteita on siinä, että tottelevaisuuskoulu on ehdyttänyt ihmisten kyvyn luoda jotain uutta ja tästä syystä uusien työpaikkojen ja alojen kehittäminen on hitaampaa, kuin työpaikkojen häviäminen. Onhan se vaikea ryhtyä yrittäjäksi, kun kukaan ei enää kerrokaan, että miten pitäisi toimia. Tämän haasteen ratkaisemiseksi tarvitsemme reaktiivisten käskyjennoudattajien sijasta proaktiivisia uuden luojia. Ja tässä koulun kehittyminen nousee erittäin korkeaan arvoon. Ilokseni olen huomannut, että edistystä tapahtuu hiljalleen, mutta vauhdin on kiihdyttävä, jotta käännös tapahtuisi ajoissa.

Koulujärjestelmää kritisoidessa joutuu yleensä vastaväitteen ”Kyseistä uudistusta ei voida noin vain tehdä, koska on olemassa riski, ettei se toimikaan toivotulla tavalla.” Eikö suurempi riski ole kuitenkin jatkaa sellaisen järjestelmän käyttöä josta ainakin tiedetään varmasti, ettei se toimi toivotulla tavalla?

Keskustelu kehittyvästä ja kehittyvästä koulusta ja käytännön ratkaisuista rytisee leirinuotioilla ja toivotammekin kaikki tervetulleeksi seuraamme pohtimaan toimintaehdotuksia!

-Edu ja Sotku Proakatemialta (www.proakatemia.fi).

P.S. Tutustukaa myös TEDxProacademy-tapahtumaan, jonka missiona on käynnistää muutos koulumaailman uudistamiseksi! Osoitehan on www.tedxproacademy.com

2 Responses to The only time my education was interrupted was when I was at school.

  1. Pingback: Tunnelma tiivistyy | Mahdollista

  2. Otto Kekäläinen sanoo:

    Tämähän juuri kouluissa yleensä mättää, eli ne opettaa valmiita ”totuuksia” antamatta valmiuksia tutkia ja tehdä asioita omatoimisesti. Valitettavasti kun tähän yhtälöön lisää täydellisen kurin puutteen, niin koulut eivät edes onnistu opettamaan valmiita ”totuuksia” kunnolla ja lopputuloksena on pullamössöä, joilla ei ole omatoimisuutta eikä yleissivistystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>