Yksilön tavarat yhteisön voimaksi

Kuinoma on taistellut vuodesta 2007 yhteisöllisen omien tavaroiden lainaamisen puolesta. Olemme luoneet aktiivisesti uudenlaista lainaamiskulttuuria. Tavoitteena olisi innostaa kaikki suomalaiset lainaamaan parhaita tavaroitaan muille. Lainaamisessa toimivat juuri parhaat tavarat. Ne kestävät lainaamisen hajoamatta vaikka tavaran käyttöaste lainaamisen myötä kasvaakin. Ne ovat lainaajallekin niin arvokkaita, että lainaamisesta voi pyytää mukavan vuokrahinnan.

Jokaisella suomalaisella on tuhansia tavaroita. Niistä kymmenet ovat erittäin laadukkaita ja arvokkaita.

Kuvittele suomalainen kaupunki, jossa kaikki 100 000 asukasta lainaisivat toisilleen 10 laadukasta tavaraa. Harrastustavaroita, elektroniikkaa, keittiövälineitä, työkaluja,… Laadukkaita perustavaroita ja ennen kaikkea harvinaisia erikoistavaroita. Kaupungissa olisi 1000 000 asukkaiden käytössä olevaa laadukasta tuotetta.

Kuvittele kaupunkilaisille avautuvat mahdollisuudet. Pienellä vuokrahinnalla voisi koska tahansa tehdä mitä tahansa.

Kuvittele kaupunkilaisten kohtaamisten määrä. Joka päivä sadat kaupunkilaiset tapaisivat noutaakseen tai palauttaakseen lainaamiaan tavaroita.

Kuvittele lainaamisen kansantalous kaupungissa. Kaupungissa liikkuisi vuosittain satojen tuhansien eurojen vuokrarahat. Ne kiertäisivät tavaroiden huolto- ja korjauspalveluille. Kerrankin ihmisillä olisi rahaa hoitaa hyviä tavaroitaan hyvin.

Miksi tämä ei toteudu?

Omien tavaroiden rooli yhteiskunnassa ja kulttuurissamme on vahva. Omistamisen mahdollisuus kuuluu perusoikeuksiin ja on länsimaisen demokratian keskeinen ajatus. Minulla on mahdollisuus omistaa juuri sitä mitä minä haluan. Omien tavaroiden lainaaminen siis on tavallaan ristiriidassa yksilön perusoikeuksien kanssa.

Omien tavaroiden rooli yksilön identiteetissä on yllättävän vahva. Olen mitä omistan. Mitä yksilöllisempiä tavaroita omistan ja käytän, sitä yksilöllisempi olen. Omien tavaroiden lainaaminen muille siis olisi tavallaan ristiriidassa yksilöllisyyden tavoittelunkin kanssa.

Näiden lähes filosofisten haasteiden lisäksi on käytännön haasteita. Olemme kiireisiä ja laiskoja. Omien tavaroiden lainaaminen muille vaatii aikaa ja vaivaa. Emme luota toisiin ihmisiin ja pelkäämme heidän rikkovan tavaroitamme. Emme luota tavaroihin. Maailmassa on niin paljon huonolaatuisia tavaroita, että olemme oppineet pelkäämään kaikkien tuotteiden menevän rikki jos niitä käytetään poikkeuksellisen paljon.

Kuinoma on siis tärmännyt tavallisen nettipalvelun pyörittämisen sijaan valtaaavan työsarkaan kulttuurin parissa. Miten kumoamme ennakkoluuloja, opetamme ihmisiä ja käännämme perusoikeuksien tulkintaa ja ykilöllisyyden roolia?

Omien tavaroiden lainaamisesta on tehtävä yksittäistä yksilöä kiinnostava asia. Yksilön kannalta omien tavaroiden lainaaminen muille on usein uhraus. Jaat jotain itsellesi tärkeää ilman varmuutta siitä, että saat vastaavasti joskus jonkun itsellesi tärkeän tavaran lainaksi joltakin toiselta ihmiseltä. Toistaiseksi yksilöt uhrautuvat yhteisöjen vuoksi. Esim. pääkaupaunkiseudun lumilautailijat ja laskettelijat ovat oppineet käyttämään Kuinomaa. Heitä ohjaa yhteisöllinen tahto ja paine.

Mutta mistä löydämme kaikille suomalaisille yhteisön, joka perustelisi yksilölle omien tavaroiden lainaamisen? Miten saamme kaikki suomalaiset nettiyhteisöt ymmärtämään tavaroiden lainaamisen mahdollisuuden ja tulemaan mukaan talkoisiin?

2 Responses to Yksilön tavarat yhteisön voimaksi

  1. Pingback: Tunnelma tiivistyy | Mahdollista

  2. Pingback: Nettikansan kalenteria 2011 | Mahdollista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>