Kaupunkilaisten agenda kaupunkisuunnittelussa

Helsingin Sanomat otsikoi Jyväskylän osallistuvan kaupunkisuunnittelun ideointia koskevan uutisen osuvasti: Jyväskylä kuulee kansalaisia ennen arkkitehteja (HS 11.3.2011)

Osallistuvan kaupunkisuunnittelun tehtävänä on saada kaupunkilaiset, yhteisöt ja erilaiset toimijatahot ideoimaan ja keskustelemaan rakennetun ympäristön vaikutuksista ihmisten toimintamahdollisuuksiin ja elämänlaatuun.

Mahdollisuus vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun ja omaan elinympäristöön lisäävät ihmisten kiinnostusta yhteisistä asioista ja luovat kasvualustan paikallisen identiteetin kehittymiselle. Laajemman osallistumisen kautta saavutettu tietopohja toimii myös suunnittelun laadunvarmistuksessa ja vähentää prosessiin kohdistettua kritiikkiä ja suoranaisia valituksia.

Vuorovaikutteisuuden toteutuminen on pyritty huomioimaan maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL), joka on osallistumisen näkökulmasta ainakin lain hengeltään edistyksekkäintä suomalaista lainsäädäntöä. Käytännössä asukkaiden ja muiden osallisten kuuleminen on kuitenkin rajallista ja usein se kohdistuu kaavoitusprosessissa liian myöhäiseen vaiheeseen.

Kaupungin Kangas -nimellä toteutettu laajamittainen osallistuvan kaupunkisuunnittelun ideointijakso Jyväskylässä ja mediavälitteinen fokusryhmä Kuninkaantammen sparrausklubi Helsingissä ovat esimerkkejä toimintamalleista, joissa asukkailta ja yhteisöiltä kerättiin näkemyksiä poikkeuksellisesti jo aivan suunnitteluprosessin alkuvaiheessa, ennen kuin viivaakaan oli piirretty.

Jyväskylän ideointijakson loppuraportissa sanotaan:

Koska ideointi lähti todellakin lähes tyhjältä pöydältä saatiin tuloksena hyvin rikas aineisto verrattuna kuulemisprosesseihin, joissa kysytään ja saadaan palautetta jo luonnosvaiheessa oleviin kaavoihin. Nyt ei ollut mitään suunnitelmaa, jota ihmiset olisivat lähteneet kommentoimaan, puolustamaan tai vastustamaan. Visioiden materiaalina oli ihmisten kaupunkiin liittyvät kokemukset, ideat, mielikuvat, toiveet, haaveet, utopiat ja myös dystopiat, eli mitä ei ainakaan haluttaisi.

Jyväskylän ideointijaksolla tavoitettiin lyhyessä vain kahden kuukauden jaksossa laaja yli 600 hengen osallistujajoukko erilaisilla työpaja- ja muilla osallistumismenetelmillä. Kuninkaantammen sparrausklubi puolestaan oli pidempiaikainen, mutta pienemmän joukon fokusryhmä. Sparrausklubiin valittiin kahdeksan jäsentä sadan hakijan joukosta. Ryhmästä tehtiin mahdollisimman monipuolinen (ikä, sukupuoli, elämäntilanne, asuinpaikka, asumismuoto, kiinnostukset ja näkökulmat).

Kuninkaantammen sparrausklubin toiminta avautui kaikille kaupunkilaisille Helsingin Sanomien jatkuvan uutisoinnin kautta.

Nämä kaksi hyvin poikkeavaa menetelmää jakavat yhteidenä piirteenä sen, että osallistuminen mahdollistettiin jo agendanluomisvaiheessa. Näin osallistuminen muodostui lähtökohtaisesti positiiviseksi ideoinniksi ja dialogiksi puolivalmiiden luonnosten kritisoinnin sijaan.

Yksi vastaus aiheeseen Kaupunkilaisten agenda kaupunkisuunnittelussa

  1. Pingback: Verkkodemokratia kaupungeissa [JULKINEN DRAFT 0.9] | Mahdollista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>