Edustavuus uudessa demokratiassa

Tänään Facebook toi eteeni keskustelun johon haluan osallistua. Veikko Eranti avasi keskustelun blogissaan otsikolla ”Uusi demokratia on puuhastelua” viitaten muun muassa Sitran Uusi Demokratia -foorumissa esille nousseisiin yhteisöllisiin hankkeisiin kuten kaupunkiviljelyyn, avoimeen ministeriöön, Kallioliikkeeseen, osallistuvaan budjetointiin, Ravintolapäivään jne.

”Lisäämällä kolmekymppisten helsinkiläisten mahdollisuuksia lähiviljelyyn ei paranneta demokratiaa vaan naapuruutta.”

Erkki Perälä vastasi kirjoitukseen muistuttamalla, että demokratian ja osallistumisen edellytykset syntyvät ja ovat aina syntyneet yhteisöllisestä samanmielisten puuhastelusta.

”Itse asiassa koko suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kehitys on myös puuhastelun historiaa. Viime vuosisadan alkupuolella työväentalot nousivat talkoovoimin, urheiluseurat tarjosivat mukavaa yhdessä tekemistä niin työläisten kuin porvarienkin jälkikasvulle (toki erikseen) ja raittiusseuroissa käytiin viihtymässä ilman viinaa.”

Nähdäkseni ihmisten omista motiiveista lähtevä aktiivinen toiminta on valtava (kenties ainoa?) voimavara demokratialle. Oma kokemukseni pohjautuu lähinnä pyöräilyn edistämiseen, joka on tietynlainen yhden asian liike, mutta joka motivoi positiivisella tavalla joukkoa ihmisiä toimimaan poliittisesti.

Ihmisten omaehtoinen aktiivinen osallistuminen ja toiminta ei kuitenkaan ole luonteeltaan edustuksellista, vaan ihmiset ryhmittyvät ja toimivat juuri sellaisten asioiden puolesta, jotka heitä itseään koskevat tai kiinnostavat. Kun kansalaisosallistumista tuodaan entistä vahvemmin mukaan valmistelun ja päätöksenteon tueksi nousevat väistämättä esille kysymykset edustavuudesta ja tasa-arvoisuudesta.

Onko äänekkäimmällä tai aktiivisimmalla enemmän valtaa ja kuka puhuu niiden puolesta, jotka eivät osallistu? Miten vältetään aktiivisuuskuilu eli osallistumisen ja osallistumattomuuden kasautuminen tiettyihin ryhmiin? Onko kaikilla edes teoriassa yhteneväisiä mahdollisuuksia osallistua?

Vastaukset edellämainittuihin kysymyksiin maalaavat kuvaa hyvin epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Aktiivisimmilla on yleensä enemmän vaikutusvaltaa, ja niiden puolesta, jotka eivät osallistu harvoin puhuu kukaan. Osallistuminen tuppaa myös kassantumaan ja vieläpä sillä tavalla vääristyneesti, että muutenkin yhteiskunnan hyväosaiset ovat usein aktiivisemmin vaikuttamassa esimerkiksi oman kunnan päätöksentekoon. Kaikilla ei myöskään ole yhteneviä mahdollisuuksia osallistumiseen, erilaiset vähemmistöt, kuten kielivähemmistöt ja esteelliset ovat heikommassa asemassa.

Erityisesti verkko-osallistumismahdollisuuksista keskusteltaessa lähes aina nousee esille se tosiasia, että edelleenkin suuri joukko kansalaisista ei osaa tai halua käyttää tietokoneita tai verkkoa. Tätä käytetään joskus argumentteina erilaisia osallistumishankkeita vastaan. Toisaalta jos ei mennä verkkoon, niin silloinkin suljetaan jo iso osa kansalaisista osallistumisen ulkopuolelle – monet eivät vain ehdi paikalle fyysisesti osallistumaan, vaikka haluaisivatkin.

Edustuksellisessa demokratiassa on teoriassa kaikilla samanlaiset vaikutusmahdollisuudet vaaleissa äänestämällä, mutta käytännössä hyväosaisten äänestysaktiivisuus on suurempi ja aktiivisilla on enemmän sosiaalisiin verkostoihin perustuvaa vaikutusvaltaa. Aktiiviset tuntevat päättäjiä, virkamiehiä ja muita vallan kahvassa olijoita ja voivat sitä kautta vaikuttaa helpommin asioihin vaalien välilläkin.

Kaikki osallistumisvaihtoehdot ovat lähtökohtaisesti poissulkevia – tietty ryhmä on aina ulkopuolella. Siksi tapojen kirjon pitää olla laaja. Se mikä on toiselle luonteva tapa osallistua, on jollekin lähtökohtaisesti poissuljettu vaihtoehto. Fiksu lähestymistapa on pyrkiä tietoisesti vähentämään segregaatiota, sen sijaan, että lamaantuu osallisumisen ja demokratian mekanismien epätäydellisyyden edessä.

Annetaanko valtaa laajoille joukoille kevyesti, vai pitäisikö yhdellä perustellulla ja perehtyneellä argumentilla olla enemmän painoarvoa?

Joukkoistamisella osallistumisen yhteydessä tarkoitetaan sellaisia keinoja, joissa osallistumiskynnys on painettu mahdollisimman matalalle niin, että prosessiin osallistuu laajoja ihmisryhmiä. Brittiläisen ajatuspaja Involven mukaan joukkoistamalla saadaan enemmän mietoja vastauksia ja kannanottoja, kun korkeamman osallistumiskynnyksen menetelmillä ääripäät korostuvat. Tyypillinen tapaus ääriargumenttien korostumisesta on vaikkapa kaupunkisuunnitteluhanketta koskeva tiedotustilaisuus – paikalle tulevat todennäköisimmin ne, joilla on kaikkein voimakkaimpia mielipiteitä asiasta.

Pitää muistaa, että osallistumiskynnyksen madaltaminen saattaa muuttaa myös toiminnan luonnetta – onko sellainen osallistuminen edes tavoiteltavaa, mikä tapahtuu lähes vailla osallistujan omaa kiinnostusta vain sen takia, että osallistumiskynnys on olemattoman matala? Osallistujien omaehtoinen kiinnostus aihetta kohtaan on yleensä se voimavara, jolla asiat liikkuvat eteenpäin.

Tilanteissa, missä ei ole suuria intressiristiriitoja voidaan valtaa antaa osallistumisen kautta niille, joita asia eniten kiinnostaa ja tällä tavoin saavuttaa ennenäkemättömän hyviä tuloksia. Konfliktiherkemmissä asioissa pitää huolehtia tarkemmin siitä, ettei yksittäinen porukka dominoi ja hiljaisetkin äänet saadaan kuuluville – se, miten se tapahtuu onkin uuden demokratia kehittäjien suurimpia haasteita.

Uusi demokratia tänään tuskin on mullistavasti erilaista, kuin eilen. Muutos tapahtuu pikkuhiljaa eripuolilla. Nähdäkseni yhteistä monille meneillään oleville muutoksille on kaikenlaisen avoimuuden lisääntyminen, ehkä uusi demokratia onkin avointa demokratiaa.

3 Responses to Edustavuus uudessa demokratiassa

  1. Käännän ja lokalisoin parhaillaan LiquidFeedback-verkkopalvelua suomen kielelle. Päädyin tälle sivulle elaboroidessani demokratiakasvatuksen hengessä ilmoitustekstejä opastavaan muotoon.

    LiquidFeedbackissä eli ”Palautevirrassa” edustavuuden ongelma on ratkaistu niin, että yksittäisiä aloitteita ei oteta keskusteluun ja paranteluun, jos ”aloitesetti” ei saa riittävästi mielenkiintoa ja/tai siihen kuuluvat aloitteet eivät saa riittävästi mahdollisia kannattajia. Päätösvaltaisuuden rajana voi olla esimerkiksi 10 % järjestelmän käyttäjistä. Järjestelmälle pitää siis saada riittävästi käyttäjiä – liity siis Palautevirran kannattajajoukkoihin jo tänään ;)

    Merkittävin Palautevirran ominaisuus on siinä, että käyttäjä voi jakaa valtuutuksia (yksittäisen setin, aihealueen tai jaoston perusteella) sopiviksi katsomilleen henkilöille. Lisäksi valtuutukset ketjuuntuvat! Sen sijaan, että äänestäjä päättää neljän vuoden välein kenelle ”valtakirjan” luovuttaa, voi hän nyt tehdä sen asia- ja tapauskohtaisesti milloin tahansa.

  2. Korjaus edelliseen: Päätösvaltaisuuden täyttymiseen vaaditaan (esim.) 10 % aihealueelle osallistuvien ja ”aloitesetin” mielenkiintoiseksi merkinneiden kokonaismäärästä – ei siis järjestelmän käyttäjien kokonaismäärästä. 8]

  3. Virgie Holder sanoo:

    Olin seminaarissa jossa näytettiin kuva 100 vuoden takaa ja edellisistä vaaleista. Kuvat muistuttivat hyvin pitkälti toisiaan ja samassa puhuja kertoi kuinka demokratia ei ole kehittynyt mutta mm viihde on ottanut teknologian mukaansa. Äänestysideastasi tuli sama mieleen. Jotakin tarvitsee muuttaa jotta politiikka kiinnostaisi ja tuo BBstä tuttu miinusääni itseasiassa sopii vallan hyvin.. sille olisi Presidentinvaaleissa ollut käyttöä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>