Openspending.org
Helsinki Region Infoshare -palvelussa on julkaistu Helsingin kaupungin tulot ja menot vuosille 2009 ja 2010. Henri Ahti vei nämä tiedot Open Knowledge Foundationin OpenSpending-alustalle, jossa voi nyt visualisoida Helsingin budjettidataa esimerkiksi virastoittain tai tilien nimillä. Esimerkkivisualisoinnista näkee jo yhdellä silmäyksellä, että Sosiaaliviraston, Terveyskeskuksen ja Opetusviraston rinnalla kaikki muut virastot ovat pieniä.

Helsingin kaupungin tulot ja menot virastoittain niinsanotulla "treemap" -visualisaatiolla esitettynä openspending.org -alustalla.

Veropuu
Veropuu visualisoi julkissektorin organisaatioiden tulot ja menot helposti avautuvan puu-metaforan avulla. Puun juurina ovat tulot, jotka liittyvät runkoon ja edelleen haarautuvat menoina oksiin. Organisaation eri hallintokuntien allokoimat rahamäärät käyvät ilmi oksien paksuuksista. Oheisessa esimerkissä on visualisoitu koko Suomen kansantaloudellinen elämänpuu.

Visio wikikaupungista
Mikko Heikkinen esitti vuoden 2011 Apps4Finland -kilpailussa wikikaupunki -vision, jossa kaupungin asiakirjat ja jopa koko verkkoportaali julkaistaisiin kommentoinnin ja tekstin muokkauksen mahdollistavalla wikialustalla. Tietysti virallisesta versiosta vastaisi tiedon julkaisija, mutta wikin kautta dokumentteja voisi parantaa kuka tahansa.

Konkreettinen esimerkki Espoon terveyskeskuksen sivuilta:

“Terveydenhoitajan vastaanotolla voi saada rokotuksen ajanvarauksella tai tiettyinä kellonaikoina avovastaanotolla ilman ajanvarausta.”

Teksti on vaikeatulkintainen, eikä missään kerrota mikä on avovastaanotto tai mihin aikaan ja missä se on käytettävissä. Saatuaan tämän selville esimerkiksi puhelimitse, kaupunkilainen voisi muokata lauseen wikiversiossa muotoon:

“Rokotuksen voi saada joko terveydenhoitajan vastaanotolla ajanvarauksella, tai ilman ajanvarausta millä tahansa terveysasemalla maanantaisin kello 9-12.”

Terveyskeskuksen sivujen ylläpitäjä voi nyt hyväksyä muutoksen myös viralliseen versioon, mikäli tulkinta on oikea.

KommenTori on Hämeenlinnan strategioiden kommentointialusta
Hämeenlinnan kaupunki ja sosiaalisen median asiantuntijatoimisto Dicole Oy ovat kehittäneet kaupungin käyttöön kommentointialustan, joka hyödyntää yhteisöllisen median suunnitteluperiaatteita, edistää keskustelevampaa ilmapiiriä kaupungin päätöksentekoprosessissa ja parantaa vaikuttamisen laatua. Yleisöltä saaduista nimiehdotuksista palvelun nimeksi valittiin Kommentori.

Ruutukaappasu Hämeenlinnan Kommentori -palvelusta

Työkalun kautta pääsee (19.4.2012 ei kommentoitavana ollut yhtään dokumenttia) tutustumaan Hämeenlinnan strategiadokumentteihin. Käyttäjät voivat lukea, mitä muut ovat kommentoineet sekä tuoda oman näkemyksiään esille. He voivat myös kannattaa muiden jättämiä kommentteja.

Punakynä esityslistojen ja pöytäkirjojen kommentointiin
Seppo Säämäen ja Antti Koskimaan kehittämä Punakynä kansalaisosallistumisen väline, joka tarjoaa uudenlaisen lähestymistavan poliittiseen päätöksentekoon. Sovellus tuo julkiset asiakirjat laajemman kansalaiskeskustelun ulottuville. Punakynä tarjoaa välineet nostaa esiin kiinnostavia osioita laajoista asiakokonaisuuksista, käydä keskustelua sekä jakaa huomiot eteenpäin sosiaalisessa mediassa. Toistaiseksi Punakynä hakee automaattisesti Tampereen kaupunginvaltuuston, -hallituksen ja lautakuntien pöytäkirjoja sekä esityslistoja.

Yleiskäyttöiset yhteiskirjoitustyökalut
Edellämainitun kaltaisten erikoistuneiden järjestelmien kehittäminen dokumenttien kommentointiin on toki mahdollista, mutta nopeammin suuri kulttuurinmuutos tapahtuu yleiskäyttöisten yhteiskirjoitustyökalujen, kuten Google Docsin ja Etherpadin vääjäämättömän yleistymisen myötä. Alla on esitelty Etherpad -alusta, joka on jo mullistanut monen työyhteisön työtapoja ja voisi toimia erinomaisesti myös osallistumisen apuvälineenä.

Esimerkki avoimesta dokumentista, jossa on usean kirjoittajan voimin tehty ja viimeistelty vuoden 2010 Apps4Finland -kilpailun lehdistötiedote.

EtherPad on verkkopohjainen yhteiskirjoitusväline, jonka oppimiskynnys on äärimmäisen matala. EtherPadissa useat kirjoittajat voivat työstää tekstiä samanaikaisesti. Jokaisella kirjoittajalla on nimimerkki ja oma väri, jolla kunkin kirjoittama teksti erotetaan toisten tekstistä. Yhteistyö on välitöntä eli kaikki näkevät, missä muiden kursorit sijaitsevat tekstissä ja muiden lisäämä teksti näkyy lähes viiveettä.

Ominaisuuksiltaan EtherPad vastaa Windowsin Notepadia, eli tekstin muotoilu on rajoitettu kursiiviin, lihavoituun tekstiin ja bulletpointteihin, eikä esimerkiksi kuvien tai taulukoiden lisääminen ole mahdollista. Perustoiminnot riittävät kuitenkin yleensä varsin hyvin jaettujen muistiinpanojen kirjoittamiseen ja rajoitetun toiminnallisuuden ansioista työkalun käyttöä ei tarvitse erikseen opetella.

EtherPadissa on myös chat-alue, jossa yhteiskirjoittajat voivat koordinoida kirjoitustyötään, sekä täydellisen muokkaushistorian sisältävä aikajana, jota kautta pääsee katsomaan tekstin aikaisempia versioita.

Etherpad on avoimen lähdekoodin ohjelmisto, jonka voi asentaa joko omalle palvelimelleen tai käyttää jotakin verkossa tarjolla olevaa EtherPad -muistiota. Suomalaiset voivat käyttää mm. Tieken Muistiota. Tieken muistio ei edellytä rekisteröitymistä, mutta rekisteröitymällä palveluun on mahdollista luoda oma ryhmäsivu, jonka tunnistaa osoiterivin alusta (esimerkkialue.muistio.tieke.fi). Oman ryhmäsivun alle voi luoda useita muistioita, joidenka näkyvyyttä voi säädelle, siten että ne näkyvät vain kirjautuneille oman ryhmän jäsenille tai ovat kaikille avoimia.

(Etherpad -esittelyteksti: Tarmo Toikkanen ja Antti Poikola http://lemill.net/tools/etherpad-1 )

Tämä julkinen facebookryhmä on kokeilu. Se saatetaan kieltää nykyjärjestelmän vastaisena[1,2], keskustelu voi puuroutua laaduttomaksi huuteluksi, poliitikot saattavat valloittaa ryhmän yksisuuntaisella julistamisella tai ehkä keskustelua ei synny lainkaan. On myös mahdollista, että tästä kehittyy hieno areena, jossa kiinnostuneet kaupunkilaiset, luottamushenkilöt ja virkamiehet asiallisesti ja innostuneesti keskustelevat, haastavat toistensa näkemyksiä ja rikastuttavat joukkovoimalla päätösasioihin liittyvää yhteistä tietopohjaa.

Päätettävien asioiden avaaminen ymmärrettävällä tavalla ja keskustelun terävöittäminen vaatii tietämystä, jota on etenkin valmistelevilla virkahenkilöillä ja asiaan perehtyneillä luottamushenkilöillä. Melkeinpä mihin asiaan voi myös suuren yleisön joukosta löytyä kiinnostuneita, joilla on kaikenlaista tietoa, huomioita ja ideoita.

Virkahenkilöiden haasteena on neutraalin näkökulman ylläpitäminen, heidän tulee noudattaa valmisteltavan asian suhteen ehdotonta tasapuolisuutta, eivätkä he siten voi toimia poliittisen kannanmuodostuksen agitaattoreina. Sen sijaan asioita seuraavat poliitikot voivat toimia välittäjinä ja kanavoida laajemman ihmisjoukon osaamista asioiden ratkaisemiseen. Samalla asioista kiinnostuneet kaupunkilaiset saavat tuoretta tietoa ja mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon.

Toivotaan parasta ja katsotaan, mihin tämä johtaa!

NETIKETTIÄ:
-> Moderaattoriksi pääsevät halukkaat kaupunginvaltuutetut ja virkehenkilöt
-> Saa “sorsastaa”, eli kysyä yleisöltä lisätietoja ja näkemyksiä
-> Spämmiä saatetaan poistaa ja spämmääjiä blokata – käytännön toteutus moderaattorien käsissä
-> Tätä netikettiä ja ryhmän kuvausta päivitetään ehdotusten pohjalta

[1] Kaavoituksen Facebook-ryhmä nimenvaihtoon (YLE 2.3.2011)
[2] Sosiaalivirasto sulki leikkipuiston Facebookin (Vartti 4.2.2012)

Disclamer: Ryhmän perustaja Antti Poikola on entinen Helsinkiläinen, mutta asuu nykyisin Jyväskylässä. Kokeilun käynnistämiseen johti ammatillinen mielenkiinto demokratian kehittämistä kohtaan.

Kuva: Chicagon 49th ward participatory budgeting prosessin tilaisuudesta (samuelnbarnett Flickr)

Ensimmäistä kertaa osallistuvaa budjetointia, jossa asukkailla oli suoraa budjettivaltaa käytettiin Porto Alegren kaupungissa Brasiliassa vuonna 1989. Sen jälkeen osallistuvan budjetoinnin menetelmiä on käytetty ja edelleen kehitetty tuhansissa kaupungeissa muun muassa Venezuelassa, Kanadassa, Espanjassa, Ranskassa, Saksassa, Chilessä ja Iso-Britanniassa. Saksassa yli sata kuntaa ja kaupunkia on aikeissa toteuttaa tai on jo toteuttanut osallistavan budjetointia hankkeita.

Osallistuvan budjetoinnin määritelmät ja menetelmät vaihtelevat suuresti. Suurimmat erot ovat seuraavat:

Lähestymistapa
Osallistava budjetointi on alun perin suunniteltu suoran demokratian välineeksi, jossa osallistujilla on suoraa sitovaa päätösvaltaa. Useimmat Eurooppalaiset osallistuvan budjetoinnin sovellukset on kuitenkin toteutettu kuulemisina, joissa ihmiset antavat mielipiteensä ja valitut edustajat päättävät tekevät lopullisesti ehdotukset. Nykykäsityksen mukaan osallistuvan budjetoinnin prosessit voivatkin sisältää sekä suoran että edustuksellisen demokratian elementtejä.

Laajuus
Yleensä osallistuvaa budjetointia ei sovelleta koko julkisen toimijan budjetin määrittämiseen, vaan johonkin osaan budjetista. Rolf Luehrsin mukaan osallistuvan budjetoinnin laajuus vaikuttaisi riippuvan valitusta lähestymistapa: kun käsittelyssä on koko budjetti, niin kansalaisten mielipiteet eivät ole sitovia, vaan päätäntävalta on kokonaan edustajilla.

Menetelmät
Osallistuvan budjetoinnin menetelmät tukeutuvat ja liittyvät usein lähidemokratian muihin malleihin, kuten asukasfoorumeihin. Osa hankkeista on edelleen toteutettu käyttäen vain perinteisiä viestintäkanavia, mutta useinmiten verkkoa käytetään vähintäänkin tiedon levittämiseen ja usein myös tukemaan fyysisiin tapahtumiin perustuvaa prosessia. Toistaiseksi vain harvoissa tapauksissa osallistuvan budjetoinnin prosessi on toteutettu kokonaan verkossa.

Osallistuva budjetointi ei ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan prosessi, joka sisältää useita eri vaiheita. Prosessi voidaan vaiheistaa esimerkikis seuraavalla tavalla (englanninkielinen wikipedia)

1. Yhteisön jäsenet määrittelevät varojen käytön tärkeysjärjestykseen ja valitsevat sitä varten valmisteluryhmän
2. Valmisteluryhmä tekee asiantuntijoiden avustuksella ehdotuksen menojen kohdentamisesta
3. Yhteisön jäsenet äänestävät em. ehdotuksista, mitä rahoitetaan
4. Kunta (tai muu instituutio) toimeenpanee eniten kannatusta saaneet ehdotukset

Osallistuva budjetointia ei ole vielä käytössä Suomen kunnissa, mutta kiinnostus aihetta kohtaan on herännyt. Helsingin kaupunki on parhaillaan (kevät 2012) laatimassa selvitystä osallistuvan budjetoinnin toteutusmahdollisuuksista. Selvityksen pohjalta valmistellaan esitys osallistuvan budjetoinnin kokeilusta, joka voisi parhaimmillaan liittyä jo vuoden 2013 budjetin valmisteluun. Helsingissä aloite osallistuvan budjetoinnin kokeilemiseen on lähtöisin kaupunginjohtajan asettamalta demokratiaryhmältä.

Pisimmällä konkreettisissa kokeiluissa on Sitra, joka kokeilee osallistuvan budjetoinnin menetelmiä demokratiahankkeiden kiihdyttämiseen tarkoitetun rahoituksen jakamisessa keväällä 2012 osana Uusi Demokratia Elinvoimafoorumia. Osallistuvan budjetoinnin menetelmään kuuluva päätöksentekotilaisuus järjestetään 25.4.2012, tämä saattaa olla ensimmäinen laatuaan Suomessa!

Ohessa käsin poimittuja YouTube -videoita “participatory budgeting” hakusanalla: http://www.youtube.com/playlist?list=PL15CAAEAF0548AD66

Jussi Lähde : Perustuslaki (4:08)

Raimo Muurinen : Osallistuva budjetointi (2:04)

Ilona Rauhala : Tablettilapset (2:16)

Petri Kola : Open Knowledge Festival (3:50)

Nuppu Stenroos : Wärk Fest (2:16)

Suurestakin auditoriotilaisuudesta, jossa paikalla oleva yleisö on käytännön syistä lähinnä kuuntelijan roolissa voi verkko-osallistumismahdollisuuden ansiosta syntyä vuorovaikutteinen ja keskusteleva tilaisuus. Mitä tulee huomioida, jotta verkko-osallistuminen on muutakin, kuin vain etäseurannan mahdollistamista - livetilaisuus muuttuukin alustaksi laajemmalle keskustelulle?

Sorsastelen neuvoja, jotka laitetaan koekäyttöön 14.3. järjestettävässä Sitran Uusi Demokratia -tapahtumassa ja teen ideoista yhteenvedon kaikkien tapahtumajärjestäjien käytettäväksi. Tavoitteena on muuttaa suomalaista konferenssi-seminaari-tilaisuus-kulttuuria modernimmaksi.

Kertokaa vapaasti kokemusianne kommenttiosiossa, Facebookissa Sometime -ryhmässä tai suoraan Tieken muistiossa, jonne teen yhteenvetoa aiheesta http://nettikansa.muistio.tieke.fi/netitys

• Käytännön kokemuksia: Millaisia hyviä ja huonoja kokemuksia sinulla on tapahtumista, joissa on ollut merkittävää verkko-osallistumista?
• Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tietoyhteiskunta-akatemian tilaisuus vuonna 2008, Sometime, Open Symposium, JulkICT -seminaari…
• Verkkoyleisön huomioiminen livetilaisuudessa: Mitä tilaisuudessa fyysisesti paikalla olevien juontajien, järjestelijöiden ja esiintyjien pitää huomioida?
• Nostaa verkkoyleisön kommentteja ja kysymyksiä esiintyjille, toistaa liveyleisön kysymykset tarvittaessa niin, että verkkoyleisö kuulee, puhua ja tervehtiä verkkoyleisöä…
• Työkalut: Mitkä työkaluja verkko-osallistumiseen on, mitkä ovat niiden hyviä ja huonoja puolia?
• Ustream, Bambuser, Goodmood, Adobe Connect…
• Paluukunavana Facebook, Twitter hashtag, Google+, Qaiku, Etherpad…
• Kuva, ääni ja muu tekniikka: Checklist laadukkaan verkkolähetyksen tekemiseen?
• Äänenenlaatu on ensisijaista, vaikka olisi kuinka loistava kuva, niin ei auta, jos ääni ei kuulu tai tökkii…
• Liverapostointi ja verkkokeskustelun ruokkiminen: Millainen tilaisuuksiin ja tapahtumiin liittyvä verkkokeskustelu on hyvää, voiko keskustelua jotenkin ohjata hyvään suuntaan?
• Puhujakohtaiset liveraportointiketjut, kysymysten esittäminen verkkoyleisöllä, kannustaa verkkoyleisöä kaivamaan esille esityksiin liittyviä linkkejä ja materiaalia…
• Valmiit netitysoppaat: Mitä aiheesta jo kirjoitettu ja selvitetty jotain jossain muualla?
• ITK -päivillä Otavan Opiston Tommi Issakainen piti loistavan esityksen nettilähetysten tekniikasta, selvitysraportti verkkokokous ja -konferenssijärjestelmistä...

Osallistu keskusteluun osoitteessa: http://www.otakantaa.fi/

1) Data.suomi.fi -sivustolle on listattu ns. avoimena datana tarjolla olevia julkishallinnon tietovarantoja. Mitkä julkishallinnon tietovarannot tulisi seuraavaksi avata vastaavalla tavalla uudelleen käyttöä varten?

2) Mitä mieltä olet työryhmän ehdotuksesta, joka koskee avoimen datan lisenssimallia?

3) Mitä mieltä olet työryhmän ehdotuksista, jotka koskevat tietoluovutusten maksuja?

*****************************************************

http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/076_ict/20120208Julkis/name.jsp

Erään sosiaalisen median palvelun profiiliin olen kirjoittanut itsestäni - Antti Jogi Poikola: konsultti, tutkija - avoin data, avoin yhteiskunta...

about.me/apoikola

Työskentelen Otavan Opistolla #nettikansa -verkoston verkostokätilönä, sekä omassa yrityksessäni avoimen datan konsulttina. Parhaimmillani olen sosiaalinen sillanrakentaja ja onnistun yhdistämään teknologista ymmärrystä vuorovaikutustaitoihin, huonoimmillani olen väliinputoaja, joka ei ymmärrä sen enempää ihmisiä, kuin tietokoneitakaan.

Julkishallinnon tietovarantojen avoimuus (julkinendata.fi) ja pyöräilyn edistäminen kaupungeissa (kaupunkifillari.fi) ovat kaksi aluetta, joilla olen kehittänyt itselleni vahvaa asiantuntemusta. Ensiksimainittu on ammatillista ja jälkimmäinen enemmän kansalaisaktiivisuutta. Yhtähyvin olisi voinut käydä, että edistäisin pyöräilyä ammatikseni ja avointa dataa kansalaisaktiivina.

Demokratianäkemykseni pohjautuu siihen, että arvostan asiantuntemusta riippumatta siitä, onko se ammatillista vai jotain muuta. Nähdäkseni myös asiantuntemus ja asian ajaminen eli lobbaaminen kulkevat käsi kädessä. Suurin osa asiantuntijoista joihin hallinto tukeutuu on lobbareita, eli heillä on myös mielipide siitä, miten heidän tuntemansa asian laita tulisi olla. Myös luottamushenkilön tai kansalaisaktiivien mielipide pohjautuu usein asian tuntemukseen.

Kontekstina kaupunki

Oma intohinomi tai kutsumukseni on tehdä kaupungeista parempia paikkoja elää. Kaupungeilla en tässä tarkoita minkään hallinnollisten rajojen määrittämiä alueita, vaan paikkoja, joissa ihmiset elävät vilkasta ja vuorovaikutteista elämää. Emotionaalisesti kaupungit kiehtovat ja rationaalisella tasolla allekirjoitan näkemyksen, että kaupunkien tulevaisuus määrittää pitkälti myös globaalin yhteiskunnan ja planeettamme tulevaisuutta niin hyvässä, kuin pahassakin.

En tiedä, mistä tämä kutsumus juontaa juurensa. Olen toki syntynyt kaupungissa ja nautin urbaanista elämäntavasta, mutta ei minulla ole mitään maaseutuakaan vastaan. Päin vastoin, uskon, että toimivat kaupungit antavat tilaa myös elinvoimaiselle ja luonnonmukaiselle maaseudulle. Skenaario, josta minun olisi vaikea keksiä positiivista ajateltavaa olisi maailmanlaajuinen semi-urbaanius.

Tavoitteena yhdessä tekemisen demokratia

Edustuksellinen demokratia on liian ohutta kiinnostaakseen ihmisiä. Vaaleissa äänestäminen on, kuin pääsisi jatkuvasti elävässä jalkapallopelissä koskemaan palloon kerran neljässä vuodessa. Tämä on toki havaittu ja sen takia kaikki itseään kunnioittavat julkiset organisaatiot ovat asettaneet tavoitteekseen osallistumismahdollisuuksien lisäämisen.

Osallistumisen tuloksia ei vielä osata systemaattisesti viedä mukaan asioiden valmistelu- ja päätöksentekoprosesseihin. Monesti tulee myös yllätyksenä, että osallistuminen myös edellyttää työtä kaikilta osapuolilta. Eräskin kaavoittaja valitteli, että kolmasosa hänen työajastaan menee jo nykyisin siihen, että pitää vastata erilaisiin lausuntoihin ja palautteisiin – jossain välissä pitäisi ehtiä tekemään niitä kaavojakin.

Uusi demokratia on mielestäni enemmän tekemisen demokratiaa, kuin vain mielipiteilllä tai äänestämällä vaikuttamista. Näin on tapahduttava, jottei osallistuminen (tai demokratia ylipäätään) olisi vain resurssisyöppö lisävaihe asioden valmistelussa ja suunnitelmien toteuttamisessa. Tekemisen demokratiassa osallistuminen tuottaa enemmän suoria tuloksia, eikä vain vaatimuksia siitä, mitä jonkun muun pitäisi tehdä.

Edustuksellinen demokratia ei katoa, sitä tarvitaan edustavuuden saavuttamiseen. Sen rinnalle tulee kuitenkin suoremman demokratian ja osallistumisen muotoja. Osallitumisesta tulee enemmän jatkuvaluonteista ja asioiden valmistelusta ja toteutuksestakin lähtökohtaisesti avointa. Asioista kiinnostuneet seuraavat, osallistuvat ja myös tekevät. Suoraan tekemisen demokratiaan eivät kaikki tule osallistumaan, aktiivisuuskuilu on todellisuutta ja sen takia edustukselliset muodot jatkavat rinnakkaineloa uuden demokratian kanssa.

(yhtenä) Keinona hallinnon avoin data

Tieto ei ole niukkuudesta kärsivä resurssi. Digitaalisessa muodossa tietoa jaettaessa sen määrä ei vähene, eikä laatu heikkene, vaan pikemminkin päinvastoin – mitä useampi jotakin aineistoa käyttää, sitä suurempi sen arvo on.

Avoimella datalla tarkoitetaan aineistoja, joita kuka tahansa voi luvallisesti käyttää ja jakaa edelleen ja jotka ovat saatavilla koneluettavassa muodossa. Julkisen sektorin hallussa olevasta datasta osa on julkista ja osa on sensitiivistä. Luonnollisesti aineisto, joka ei ole julkista ei voi myöskään olla avointa. Toisin päin voisi olla, mutta siihenkin on vielä pitkä matka.

Hallinnon datan avaaminen on yksi keino mahdollistaa toimintaa – myös suoraa tekemisen demokratiaa. Julkishallinnon datan avaamisella edistetään keskeisesti kolmea päämäärää: 1.) innovaatiotoimintaa ja digitaalisten sovellusten ja palvelujen kehittymistä 2.) hallinnon tehokkuutta ja 3.) läpinäkyvyyttä ja demokratiaa. Loistava esimerkki ensimmäisestä kategoriasta on Reittiopas.fi -palvelun avointa rajapintaa hyödyntävät erittäin suositut älypuhelinsovellukset. Hallinnon tehokkuus puolestaan syntyy siitä, että tietoa voidaan hyödyntää valmistelussa ja päätöksenteossa joustavammin eri viranomaisten välillä.

Avoimen demokratian palvelut, kuten Kansanmuisti.fi, Pikkuparlamentti.fi ja Vaalilupausarkisto.fi pyrkivät tekemään hallinnon prosesseista läpinäkyvämpiä ja edistämään kansalaisten osallistumista. Datan visualisointi voisi ohjata poliittista keskustelua, esimerkiksi “Suomen kansantaloudellinen elämänpuu” kertoo, mikä on bruttokansantuote ja verokuitti -palvelu tuo valtion budjetin henkilökohtaisemmalle tasolle. Nämä ovat hallinnon avoimen datan vasta ensimmäisiä sovelluksia läpinäkyvyyden ja demokratian saralla. Paljon on vielä keksimättä ja kehittämättä, mutta tulevaisuus on lupaava.

Avaus konkretian suuntaan

Yksi kaupunkeja, demokratiaa ja avointa dataa yhdistävä konkreettinen mahdollisuus on vuoden 2012 kunnallisvaalit.

Uskon, että näyttävällä kunnallisdatan käytöllä vaalien yhteydessä saavutettaisiin positiivisia nytkähdyksiä eteenpäin kohti tulevaisuuden demokratiaa. Datan pohjalta saatettaisiin puhua hieman enemmän asioista, kuin vain ihmisistä. Vaalijournalismi saattaisi sisältää hieman enemmän datajournalismia ja nostaa keskusteluun tärkeitä teemoja, jotka eivät muutoin nousisi esille. Monilla ehdokkailla on jo luottamushenkilöhistoriaa kunnallisessa päätöksenteossa, se saatettaisiin kuntien päätösdatan kautta nousta enemmän esille.

Vaikka julkishallinnon avoimesta datasta puhutaankin Suomessa paljon aina hallitusohjelmaa myöten, niin demokratian ja osallistumisen kannalta keskeisten kunnallisten tietovarantojen avautuminen laajasti ei ole vielä näköpiirissä lähiaikoina.

Screen Scraping -tekniikalla on kuitenkin mahdollista saada nyt kuntien verkkosivuilla hajautetusti olevaa aineistoa koottua datajournalismin ja sovellukehityksen kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi Openly Local -sivustolle on screen scrapattu massiivisesti Britannian eri kuntien talous- ja demokratia- (esim. luottamushenkilöitä) ja asianhallintadataa. Vastaavasti Australiassa toimiva Planning Alerts -sivustolle on screenscrapattu kuntien kaupunkisuunnitteludataa ja toteutettu palvelu, joka sijaintipohjaisesti ilmoittaa vireille tulevista uusista suunnitteluhankkeista tietyllä alueella.

Datajournalismin verkoston sivuilla esitetty “Datavaalit 2012” on ehdotus kunnallisvaaleihin tähtäävästä kunnallisidatan scrappaus- ja julkaisukokonaisuudesta, jonka ensisijaisena kohderyhmänä olisivat datajournalistit ja avoimen demokratian sovellusten kehittäjät.

Tämä kirjoitus on julkaistu Creative Commons -nimeä Suomi 1.0 lisenssillä.

The video of the presentation can be seen below or in Bambuser service, actual presentation starts at 3 min. 10 s.

See the presentation in Prezi or download the Network as a PDF -document.

Year of Open Government Data in Finland - Who is involved and what is going on?

• Example from one country – one year (What has happened after OGD Camp ’11)
• Advocate and government point of view
• You may reflect the situation in your country

Background

• Access to information produced and/or managed by government was fairly regulated up until the 1990′s. The information was there and it was formally available to citizens, but it often required a lot of patience and skill with the bureaucratic machinery to get it.
• This was in part caused by the awareness of “sensitive information” during the Cold War years: the USSR was right next door. Also, Finland transformed from an agricultural to industrial, and eventually hi-tech, society in about only 30 years, ca. 1955-1985. The speed of the change made sure that people had other things than public sector information in mind.
• Finland was in the European forefront when the IT and WWW breakthrough into citizen society began in earnest –> New legislation on Public Sector Information and access to it came into effect in 1999.
• In the first years of the 21st century we started to lag in the information society developments but are now catching up. The value and applications of open government data are widely recognized and central government is moving as fast as it can (in it’s own pace) in creating State-level OGD policies, services and solutions.

Method – Simple 5 Minute Survey

• For the OGDcamp (and for other purposes) we wanted to track the Finnish open government data community and the important recent advances and themes. For that purpose we made with Google form a short survey with three main questions:

1. What has happened in Finland in the area of Open Government Data during the past year (open ended)
2. Topics: Name 1-3 important changes/events/trends from the past year
3. Persons: Indicate 1-3 persons who should also answer this survey

Network

• There’s active cooperation between central government, local administrations, academic research and developers. The network of developers and data loving civil servants is growing fast. The number of Finns in OGDcamp has doubled since last year.
• The Ministry of Finance and the Ministry of Transport and Communications are both active in creating the participant administrative networks and the knowledge base for the upcoming solutions. There is also a “open democraby” developer community surrounding the Finnish parliament.
• At the local level we have seen open data activity not only in Helsinki, but also at Tampere and Jyväskylä.

Public discussion & attitude change

• The question of opening government data has appeared positively in insied-government ans public discussions. Interest toward the issue is growing wider beyond the small advocacy community.

Government resolution & programme

• The government gave a declaration on the importance of OGD in the spring of 2011. The document included several suggestions and recommendations for practical measures to be undertaken fairly soon. Because the parliamentary elections in April led to prolonged negotiations on the new government, the political processes stalled for a few months. In it’s agenda, the new government has taken a positive stand on the OGD issue which seems to have wide political approval across the party spectrum. This gives hope that things might proceed to the next stage in good order.
• The new Law on Data Management in Public Administration came into effect on Sept 1 this year. Although the law is mostly about information production and systems, it will have an effect on OGD development as well.

Apps4Finland & Open data events

• Open data related workshops and events are organized almost weekly. The Apps4Finland contest was now organized for third year in a row and this time the amount of submissions almost tripled from the last year. Many of the sponsors and participants from the earlier years are continuing to work for the open data. “It’s not about the apps it’s about building the community!”

Datajournalism and Helsingin Sanomat -newspaper

• The global trend of data journalism reached Finland rather quickly. Helsingin Sanomat, the biggest Finnish newspaper have organized several successful hacking events. They have also published their own data resources for reuse and released open data guidelines for the whole newspaper. The day of datajournalism gathered the Finnish ddj people first time together in larger scale and several datajournalism courses are running or about to start.

Real data openings

• The transport authority of the capital region is old data opener and they are allready seeing the value of it. Other transport data, from the railways for example have been opened lately as well.
• In Helsinki region many relevant datasets (statistics, service data etc.) have been published.
• The National Land Survey have already opened some data and will continue to do so. They have adopted a very OGD friendly policy and are one of the forerunners in Finland.
• Two regional libraries have opened their catalog data.

Forerunner project – Helsinki Region Infoshare

• The Helsinki Region Infoshare project -project and the resulting data catalog- and clearing house -services have demonstrated what data opening means in practice. This directly enhances the planning of the central government catalogue service.

What next? Opening Soon, some examples:

• There are plans for an alpha version of the state catalogue in 2012. The state service will cooperate closely with Helsinki Region Infoshare.
• The huge data repositories of the Finnish Parliament. As open data, these will give citizens access to policy and legislation making data both in the past and in the real-time present. The applications will definitely be diverse and extremely interesting to follow.
• Netra, the State Treasury’s reporting service on the performance, personnel information and expenditures of the Finnish state. For several years public as an ordinary web site (www.netra.fi), this will a veritable motherlode as open data.
• Some of the Finnish Tax Administration’s data repositories. Lots of questions concerning privacy and person-related data there…
• Ministry of Employment and the Economy is looking into OGD very closely. The labour market and employment authorities most likely own very interesting data.

“To but it bluntly: we fell a bit wayside a while back, but we are joining the race – with a vengeance!”

Vapaaehtoistoiminnasta apua saaneet tai henkilöt, jotka haluavat erityisesti kiittää jotain toimintaa, voivat ehdottaa palkinnon saajia. Palkinnon voi saada yksittäinen vapaaehtoinen tai vapaaehtoisten ryhmä, järjestö tai muu organisaatio. Demokratiapalkinto jaetaan tänä vuonna ensimmäisen kerran ja myönnetään vastaisuudessa vuosittain eri teemoilla demokratiaa edistäneille tahoille.

Palkinnon tavoitteena vuonna 2011 on nostaa esiin vapaaehtoistoiminnan monipuolisuus ja merkitys ihmisille, yhteiskunnalle sekä kansalaisvaikuttamiselle. Vuoden 2011 palkinto toteutetaan oikeusministeriön, Vapaaehtoistoiminnan vuoden 2011/Suomen Nuorisoyhteistyö -Allianssin, Raha-automaattiyhdistyksen ja Yleisradion yhteistyönä.

Palkintoehdokkaiksi kerätään onnistuneita esimerkkejä vapaaehtoistoiminnasta. Ehdokkaiden joukosta valitaan viisi palkittavaa toimijaa, jotka esimerkillään kertovat vapaaehtoistoiminnan monipuolisuudesta. Valinnan tekee vapaaehtoistoiminnan vuoden lähettiläistä koostuva raati: toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä, toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä, kirjailija Juha Itkonen, näyttelijä Nicke Lignell sekä näyttelijä Eija Vilpas.

Palkintosumma on 10 000 euroa ja se jaetaan viiden palkittavan kesken. Palkituista tarinoista kuvataan kertomukset, jotka näytetään YLE:n Ykkösen aamu-tv:ssä marraskuussa. Palkinnot jaetaan 8.12. Helsingissä pidettävässä Vapaaehtoistoiminnan juhlaseminaarissa.

Ehdotuksia palkinnon saajiksi kerätään 15.9.-16.10.2011. Ehdokkaita voi ilmoittaa osoitteessa www.tuntitili.fi tai numerosta 044 416 5289 tilattavalla lomakkeella.

Lisätietoa: http://www.tuntitilli.fi. Raadin jäsenten haastatteluja ja vapaaehtoistoiminnan tunnelmia voi katsoa Yle Areenasta (http://areena.yle.fi/video/1317359751949).

Tapahtuman sivulle ja ilmoittautumiseen

Yritysten ja julkisen hallinnon tuottama tieto synnyttää uutta liiketoimintaa ja yhteiskunnallisia palveluita. Avoimen datan talkoissa lähestytään aihetta edelläkävijöiden esimerkkien kautta. Tietovarantojen avaamiseen liittyviä tarpeita ja syntyviä hyötyjä pyritään konkretisoimaan ryhmätyöskentelyssä.

Talkoiden järjestelyihin osallistuu Apps4Finland -kilpailu, joka tuo avointa dataa esille nyt kolmatta kertaa. Kilpailussa haetaan parhaita ideoita, sovelluksia, visualisointeja ja olemassaolevien aineistojen avauksia. Viime vuonna palkittiin muun muassa sivusto, joka visualisoi eduskunnan äänestyksiä sekä välittää eduskunnan sivujen tietoja aiempaa helpompaa jatkojalostamista varten. Tänä vuonna kilpailuun on ehdotettu ideoita esimerkiksi sosiaaliseen kaupunkisuunnitteluun, joustavaan pysäköintimaksn maksamiseen ja julkisen sektorin organisaation mallintamiseen liittyen.

Yritysten omista prosesseista syntyvä data on liiketoiminnan raaka-aine jyväskyläläiselle Pengon Oy:lle. Esa Toivosen puheenvuorossa esitellään business intelligence -palvelujen liiketoimintamalleja ja pohditaan miten julkisen hallinnon tuottamista aineistoista voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Tamperelaisen Avanto Insight Oy:n Johan Laitinen esittelee yrityksen julkisia aineistoja hyödyntäviä verkkodemokratia-konsepteja. Esimerkiksi tarinahaku-sovellus visualisoi pöytäkirja-aineistoista päätösprosessien kulun.

Tapahtuman lopussa suunnitellaan agendaa Jyväskylän alueen toimintaa varten. Minkälaista yhteistyötä yritykset, korkeakoulut, julkishallinto ja järjestöt voisivat tehdä paikallisesti, jotta Jyväskylästä tulisi mallikaupunki avoimen datan tarjonnassa ja hyödyntämisessä? Jyväskylässä toimii jo nyt yksi Suomen suurimmista avoimen datan sosiaalisen median yhteisöistä, mutta konkreettista toimintaa on vielä vähän.

Tervetuloa mukaan,

Raimo Muurinen,
tapahtuman tuottaja
Avanto Insight Oy

Tervetuloa ensimmäiseen Suomessa järjestettävään Datajournalismin päivään Tampereelle torstaina 29.9. Tapahtuma tuo yhteen journalisteja, ohjelmoijia, opiskelijoita, mediatalojen ihmisiä, tutkijoita, avoimen datan ihmisiä ja muita journalismin nousevista suuntauksista kiinnostuneita.Ilmoittautumislomake ja lisätietoja päivän ohjelmasta löytyy osoitteesta: http://datajournalismi.fi/pages/datajournalismin-paiva.

Tilaisuudessa kuullaan kansainvälisiä ja suomalaisia asiantuntijoita datajournalismiin liittyvistä aiheista, sekä lanseerataan suomalainen datajournalismin verkosto. Päivän teema on: “Kaupunkidata ja paikallisjournalismi – kuntavaalit 2012″.

Datajournalismin päivä toimii alan suomalaisen verkoston kohtaamisena. Lisäksi tilaisuus avaa pääosin verkko-opetuksena toteutettavan kaikille avoimelle Datajournalismin opintojaksolle (Otavan Opisto).

Tilaisuuteen mahtuu paikan päälle 80 osallistujaa, jonka lisäksi verkkolähetyksen kautta myös etäosallistuminen on mahdollista. Tilaisuus on kaikille osallistujille maksuton. Rajatun osallistujamäärän vuoksi ilmoittautuminen on kuitenkin sitova.

Datajournalismin verkkokurssi

Datajournalismin päivässä aloitetaan myös Otavan Opisto järjestämä pääosin verkko-opetuksena tapahtuva datajournalismin kurssi. Syyskauden kestävä kurssi sopii journalisteille, freetoimittajille, journalismin opiskelijoille, ohjelmoijille sekä kaikille avoimesta datasta ja journalismista kiinnostuneille henkilöille. Kurssi on mitoitettu siten, että se on mahdollista suorittaa muun opiskelun tai työnteon ohella. Lisätietoja ja ilmoittautuminen kurssille: http://datajournalismi.fi/pages/datajournalismin-verkkokurssi

Ystävällisin terveisin,
Antti Poikola
Verkostokoordinaattori – Otavan Opisto
044 337 5439
antti.poikola[a]gmail.com

Kansalaisvaikuttamisessa on kyse osallistujien omista tavoitteista ja toiveista rakentuvasta kokonaisuudesta, jossa kehitetään, tutkitaan ja haetaan keinoja sekä kehitetään taitoja vaikuttaa omaan elinympäristöön. Vaikuttamisen tapoja haetaan mm. avoimien foorumien suunnittelulla ja yhteistyöllä kaupungin virkamiesten kanssa. Lisäajatuksia ja toimivia ratkaisuja haetaan lisäksi yhteisellä kehittämisellä sekä eri alan asiantuntijoiden ja pioneerien avulla. Kansalaisvaikuttamisen ohella pajassa teemaksi nousee myös arkipäivän oppimista.

Verkossa voidaan palata demokratian juurille ja samalla mennä yhteisessä suunnittelussa ja päätöksenteossa pidemmälle kuin oli mahdollista ennen sähköisiä välineitä ja yhteistä verkkoa. Onnistuessaan uudet toimintamallit auttavat meitä tekemään viisaampia ja pitävämpiä päätöksiä, joissa eri näkökulmat on puitu ennen päätöstä, osana suunnittelua eikä vasta useiden valituskierrosten siivittäminä. Sosiaalisessa mediassa yksilönvapaus on vapautta osallistua ja kokea omistajuutta yhteisiin asioihin. Yhteisöllinen tiedonmuodostus arvottaa tietoa toisin kuin ennen ja asiantuntijuuden määritelmät muuttuvat.

Puhujina kuullaan mm. professori emeritus Juhani Pietarista, kirjailija Saara Henrikssonia ja Demos Helsingin tutkija Simo Vassista. Lisäksi pajassa kuullaan paneelikeskustelu kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksista ja rajoista.

Katso pajan koko ohjelma ja ilmoittaudu. Voit osallistua Otavan Opistolla tai verkossa!

Huomenna 21.8.2011 olen Vihreiden kuntapäivillä Jyväskylässä pitämässä työpajaa osallistuvasta kaupunkisuunnittelusta. Työpajassa kaivautumaan syvemmälle siihen, mikä olisi luottamushenkilöiden rooli osallistuvassa suunnittelussa, ettei käy niin, että toisaalla tehdään osallistumishankkeita, mutta toisaalla luottamushenkilöt jatkavat omaa linjaansa osallistumisesta syrjäytyneinä.

Oheinen presentaatio ja tähän artikkeliin kootut linkit ja huomiot on tehty työpajaa silmällä pitäen, mutta ne saattavat olla hyödyksi muillekin.

Asukkaat mukaan kaupunkisuunnitteluun – luottamushenkilöiden näkökulma
Osallistuva kaupunkisuunnittelu: Mitä? Miksi? Miten? Ketkä? ja Milloin? Näihin kysymyksiin pyrin esimerkkitapausten opeista tiivistäen antamaan ainakin pintaraapaisun verran vastauksia.

Caseja: Vermo, Kangas, Kaupunkifillari ja Fillarikanava
Mitä tapoja on siirtää suunnittelu virastoista ihmisille? Esittelen neljä osallistumiseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyväää case-esimerkkiä, joista minulla on omakohtaista kokemusta. Jyväskylässä Kankaan alueen suunnittelua tehdään asukkaita kuulemalla ja osallistamalla. Espoon Vermon aluetta ideoitiin wiki-periaatteella. Kaupunkifillari.fi on pyöräilypoliinen blogi ja verkosto, jossa helsinkiläiset luottamushenkilöt toimivat välittäjän roolissa pyöräilijöiden ja kaupungin päätöksentekokoneiston välissä. Fillarikanava.fi puolestaan on karttapohjainen osallistumisformaatti, jonka kehityksen aikana on pyritty sovittamaan osallistumista yhteen suunnittelun ja valmistelun arkisiin rutiineihin. Työpajan vetää yllämainituissa projekteissa mukana ollut Antti Poikola.

Materiaalia
Kaupungin Kangas -sivusto: http://www3.jkl.fi/blogit/kangas/
Osallistumisraportti: http://www.mahdollista.fi/julkaisut/verkkodemokratia_kaupungeissa/
Kaupungin Kangas loppuraportti: http://www3.jkl.fi/blogit/kangas/?page_id=241
Wiki-Vermo loppuraportti: http://www.slideshare.net/ptatters/wikivermo
Tattersallin diplomityö: http://www.slideshare.net/ptatters/diplomity-ptattersall-a4optimised
YTK metodipaketti: http://www.tkk.fi/Yksikot/YTK/koulutus/metodikortti/metodikortit.pdf

Verkkosivujen ylläpidon ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla kovin hankalaa tai kallista. Järkevä ratkaisu monelle yhdistykselle voisi olla WordPress-blogialustan asentaminen. WordPressin avulla sivuston säännöllinen päivittäminen onnistuu helposti ilman sen kummempia teknisiä taitoja.

Verkkosivustojen tekoon löytyy muitakin hyviä avoimen lähdekoodin välineitä: näitä ovat muun muassa Drupal, CMS Made Simple ja nykyään jo hieman vanhentunut Joomla. Itse suosittelisin silti eniten WordPressiä. Välineen asentaminen ja räätälöinti onnistuu helpommin kuin järeämmissä julkaisujärjestelmissä. Pienimmille yhdistyksille toimivin ratkaisu voi jopa olla pelkkä staattinen HTML-sivusto ilman minkäänlaista ylläpitojärjestelmää, jos sivuja ei tarvitse juurikaan päivittää.

Myös maksullisia, mutta silti varsin huokeita vaihtoehtoja löytyy. Tällaista tarjoaa muun muassa Kotisivukone.

Tietojen jakaminen

Myös tietojen jakamiseen löytyy monia erilaisia välineitä, esimerkiksi Dropbox. Yleinen mielipide oli, että tietojen ja etenkin liitteiden lähetteleminen sähköpostissa alkaa olla vanhentunut toimintatapa. Sähköpostin lukeminen on kömpelöä, sähköposti vie kunkin vastaanottajan laatikosta varastotilaa ja viestien ryhmittely ja vastausten tehtailu on työlästä. Hyvää sähköpostissa on kuitenkin automaattinen arkistointi.

IRC-kanavan todettiin sopivan hyvin asioiden valmisteluun. IRC:issa on helppo välittää nopeaa, pohdiskelevaa tietoa. IRC:istä jää myös logi, mutta sieltä joutuu ryhmäläisten sanoin “vähän louhimaan” tietoa. IRCin kautta jäävät talteen kaikki kommentit sekä se, milloin kommentti lausuttiin.

Wikisivut soveltuvat erityisen hyvin tilanteisiin, joissa tietoa pitää jalostaa porukalla. Esimerkiksi yhdistyksen toimintasuunnitelman luominen ja muokkaaminen onnistuu Wikissä helposti. Wikissä voidaan tehdä esimerkiksi paloittain toteutettavia tai selkeneviä projekteja. Ohjeistuksia toimintatavoiksi kannattaa kirjata Wikiin, jotta niin sanottu hiljainen tieto siirtyy myös seuraaville yhdistyssukupolville.

Wikialustoja on moneen lähtöön: esimerkiksi Mediawiki, PmWiki ja Dokuwiki. Käytännön esimerkkeinä wikin hyödyntämisestä mainittiin muun muassa http://otakut.ayy.fi/, http://polygame.ayy.fi/ ja http://www.wikimatrix.org/.

Varsinaisten Wikisivujen ohella hyvä vaihtoehto on Google Docs, jota voi käyttää Wikin tapaan, kun tarvittaville henkilöille annetaan asiakirjoihin muokkausoikeudet. Samoin Facebook tai samantapainen, mutta enemmän yrityskäyttöön suunniteltu Yammer voi toimia tietojen jakamisen välineenä.

Moni aktiivinen sähköisten välineiden käyttäjä on siirtynyt käyttämään Etherpad-alustaa. Etherpad tarjoaa helpon tavan reaaliaikaiseen sähköiseen ryhmäviestintään ja muistiinpanojen tekemiseen. Etherpad sopii hyvin sähköisiin kokouksiin ja onpa sitä käytetty myös päätöksentekoon (jokainen laittaa plussan niiden esitysten eteen joita kannattaa). Erityisen kätevää Etherpadissa on värit, joilla eri henkilöiden merkinnät näytetään. Näin on helppo myös jälkikäteen nähdä, kuka kirjoitti kokouksen aikana mitäkin.

Itse asiassa sessiomme aikana aloimme keskustella yhdistyslain nyt sallimista sähköisistä kokouksista. Salliiko laki esimerkiksi viikon mittaisen sähköisen kokouksen?

Toimivien työvälineiden etsintä jatkuu seuraavaksi Moderni järjestö -työpajassa, joka pidetään Helsingissä pe 26.8.2011. Työpajan koollekutsujana toimii Flo Apps Oy. Tilaisuus on osa Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkoston toimintaa. Tervetuloa!

Vastasin kollegalle pitkähkösti sähköpostilla, mutta alla tiivistettynä kolme päällimäisintä huomiotani.

#1
Osallistumiselle on pakko resursoida aikaa, siitä pitää olla työnantajan hyväksyntä, että virkamiehen työaikaa käytetään asukkaiden kanssa toimimiseen. Ajankäyttöpäätös on tietoinen organisaation päätös, jota tehdessä pitää punnita osallistumisella saavutettavat hyödyt ja niiden lisäarvo.

Alkuvaiheessa lisäarvo voi olla se, että saadaan ylipäätään kokemusta osallistumisesta. Tämä kokemus pyritään kuitenkin ehkä liian usein erilaisissa pilotti- ja kokeiluhankkeissa saamaan ilmaiseksi, eli tekemättä kokeilun ajalle tuota kriittistä aikaresursointipäätöstä. Tällöin kokemus saattaa olla virkamiehen näkökulmasta negatiivinen sen takia, että vaikka tulokset olisivatkin hyviä, niin ne jouduttiin repimään virkamiehen selkärangasta.

#2
Toinen asia on osallistumisen ajoittaminen… aiemmin, aiemmin, aiemmin, aiemmin! Aiemmin on helposti sanottu, mutta vaikeammin tehty. Ihmiset eivät ole tottuneet julkishallinnon esittävän mitään aivan totaalisen keskeneräistä ja sen takia mikä tahansa ajatuksen raakile helposti ylitulkitaan ja tyrmätään ikäänkuin valmiina suunnitelmana tyyliin “Kaupunki tekee Kankaan alueesta täysin autottoman”.

Mitä aiemmin asiaan osallistetaan sitä epämääräisempää kaikki on ja osallistumisen tulokset voivat omalle tontilleen katsovan virkamiehen näkökulmasta näyttää liian hajanaisilta. Esim. Kangas-projektissa saatiin ideoita ja huomioita kaikesta kaupungin kehittämiseen liittyvästä maan ja taivaan väliltä, esim. “pitkospuiden rakentamisessa kannattaa liitoksissa käyttää puutappeja naulojen sijaan”. Tämä pitkospuukommentti voisi kaupungin rakennuspalveluille tai vastaavalle olla merkityksellinen, mutta yleiskaavasuunnittelusta vastaavalle arkkitehdille täyttä kohinaa.

Myöhemmässä vaiheessa osallistettaessa (esim. on jo tehty kaavaluonnos) voidaan kysyä kommentteja kohdennetummin. Silloin toisaalta menetetään kokonaisuuden kannalta mielekäskin rikkaus ja kaadutaan kaikkiin tunnettuihin myöhäisen osallistumisen ongelmiin (yleensä saadaan lähinnä negatiivista palautetta siitä, mikä kaikki tehdyssä suunnitelmassa mättää).

#3
Kolmas mieleen tuleva huomio on yleinen houkutus osallistamisen/osallitumisen ulkoistamiseen. Organisaatioilla saattaisi olla rahallisia resursseja käytettävissä (osallistumis)tulosten saavuttamiseen, mutta ei niinkään henkilöresursseja. Tällöin nousee Kangas-projektin kaltaiset alihankintakuviot esille (kaupunki maksoi HUB Jyväskylälle osallistumisprojektin toteuttamisesta). Ulkoistaminen ei ole mahdoton vaihtoehto, mutta siinä on tukku huomioitavia kysymyksiä (roolit, viestintä, osallistumisen tulosten jalkauttaminen jne.). Yhtenä mahdollisena suuntana ulkoistamiseen olen aiemmin esittänyt ns. osallistavan alihankinnan käytäntöä.

Toisenlainen hankintoihin ja osallistumiseen liittyvä kriittinen kohta on, kun asukkaiden osallistumista vaativa suunnittelu- tai valmistelutyö teetetään alihankintana. Esimerkiksi kaavoituksessa käytetään paljon konsultteja, joita eivät koske mitkään osallistamisen velvoitteet, eikä tavoitteet. Jos konsultilla teetetty suunnitelma tai luonnos alistetaan “liian laajalle” osallistumiselle on riskinä, että konsultille joudutaan maksamaan paljon lisätyöstä, jota ei ehkä ole budjetoitu. Näissä tapauksissa olisi erittäin keskeistä, että osallistuminen olisi aloitettu jo ennen konsultin palkkaamista (ks. kohta #2).

Kuntalakiin sidotussa edustuksellisen demokratian käytännössä kuitenkin poliitikot ja puolueet ovat vastuullisia päätöksentekijöitä. Heidän roolinsa tulisi huomioida kaikissa osallistumisratkaisuissa, ellei sitten olla tietoisesti siirtymässä edustuksellisesta demokratiasta suoraan demokratiaan. Asiaan on kiinnittänyt huomiota muun muassa Helsingin tietokeskuksen tutkija Pia Backlund, joka kirjoitaa: “Kuntien toimintaa luonnehtiikin tänä päivänä myös sisäinen epäselvyys siitä millaiseen toiminnan logiikkaan suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmä nojaa – ja millaiseen sen pitäisi nojata.”.

Parhaimmillaan asioista hyvin perilla olevat ja kiinnostuneet poliitikot voivat olla osallistuvan kaupunkidemokratian voimavara. Pahimmillaan he saattavat kokea avoimen valmisteluprosessin uhkana asemalleen ja siirtyvät siilipuolustukseen. Nykytodellisuus on ehkä jotain näiden ääripäiden väliltä.

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohta Osmo Soininvaara julkaisee ennen lautakunnan kokouksia omat kommenttinsa kokouksen esityslistaan ja näillä blogikirjoituksilla on järjestäen kymmeniä ja parhaillaan yli sata lukijakommenttia. Helsinkiläinen Kaupunkifillari puolestaan on yhden teeman (pyöräily) ympärille perustettu blogi, facebook-sivu ja IRC-kanava, joissa kaikissa käydään pyöräilypoliittista keskustelua. Ylläpitäjänä on Helsingin Vihreiden pyöräilytyöryhmä, joka koostuu lähinnä puolueen rivijäsenistä.

Kaupunkifillari.fi on Helsingin vihreisiin löyhästi sitoutunut pyöräilypoliittinen blogi

Usein poliittiset toimijat pyrkivät verkossakin keräämään oman yleisönsä ja suodattavat tietoa omasta näkökulmastaan. Yllä esitetyt esimerkit ovat positiivisia esimerkkejä kunnallispoliittisesta verkokeskustelusta, jossa poliittiset toimijat ovat mukana, mutta yhtä kaikki ne ovat kuntademokratian näkökulmasta vajavaisia, koska esillä ei ole muiden puolueiden näkökulmia.

Olisi houkutteleva ajatus saada aikaiseksi yhteiskunnallinen verkkokeskustelukeskusteluareena, jossa kansalaiset, poliitikot eri puolueista ja virkamiehet olisivat läsnä yhdessä rakentamassa dialogia ja koostamassa tietoa. Laajasti käytettyinä tällaisia neutraaleja areenoita ei vielä ole, mutta esimerkiksi avoimen demokratian sivusto Pikkuparlamentti.fi on rohkeasti tarttunut haasteeseen ja lähtenyt kehittämään tämänsuuntaista toiminnallisuutta.

Virallisen hallitusohjelman päivittäminen kesken vaalikauden motivoi myös kansalaisia ja järjestöjä osallistumaan valtiolaivan ohjaamisesta käytävään keskusteluun näkyvämmin kuin aikaisemmin. Yhden mahdollisen instrumentin tämän julkisen keskustelun käymiseksi tarjoaa osoitteessa  http://fi.opasnet.org/fi/Suomen_hallitusohjelma_2011 rakenteilla oleva wikihallitusohjelma.

Wikihallitusohjelma on kaikille avoin. Sen työstämiseen voivat osallistua niin organisaatiot kuin yksittäiset kansalaiset, joilla on mielipide siitä millaisessa yhteiskunnassa he haluavat lähitulevaisuudessa elää. Toisin kuin virallinen hallitusohjelma, wikihallitusohjelma tulee olemaan jatkuvasti päivitettävissä, ja sen muodostamisessa käytävät väittelyt ja perustelut jäävät wikiin hyödynnettäviksi myös muissa yhteyksissä. Täydellinen avoimuus ja moderointi takaavat lisäksi sen, että lehmänkauppojen teko ja epädemokraattisen vaikutusvallan käyttö sekä hedelmätön kiistely minimoituvat.

Wikihallitusohjelman luonteeseen kuuluu, että tarvittaessa väitteet ja tavoitteet on pystyttävä perustelemaan, ja eri näkemykset voidaan haastaa. Pelkkiä toiveita voi kyllä kirjata ilman perustelujakin. Perusteltuja toiveita löytyy Suomen hallitusohjelma 2011 -sivustolta jo suuri joukko (mm. yli 30 eri järjestön tavoitteet). Tärkeää on kuitenkin saada mukaan lisää yksittäisten ihmisten näkemyksiä. Vaikka tämä toisaalta monimutkaistaa wikihallitusohjelman rakentamista, laajentaa se samalla yhteisöllistä näkemystä siitä, mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä.

Tavoitepaljouden ristiriitaisuuksien käsittelyyn on olemassa erilaisia keinoja: kilpailevista tavoitteista on pyrittävä selvittämään, missä määrin ‘voittajan’  hakeminen perustuu puhtaille arvovalinnoille, ja missä määrin mukana on asiatekijöitä, joita voidaan selkeästi verrata ja jotka kallistavat vaa’an jonkin tietyn ehdotuksen kannalle. Yleensä jokaiseen tavoitteeseen liittyy useita vertailun mahdollistavia reunaehtoja, kuten paljonko toteuttaminen maksaa, millä keinoin toteutus tapahtuu, mitkä ovat ympäristövaikutukset jne. Monissa tapauksissa on melko suoraviivaista valita useista politiikkavaihtoehdoista esim. hiilijalanjäljeltään pienin. Monitavoiteoptimointi vaatii jo ammattimaisempaa pohdintaa, ja siksi wikihallitusohjelman tekoon houkutellaan myös eri alojen asiantuntijoita.

Koska ihmisten maailmankuvat ovat eri tavalla painottuneita, ja asiaperusteissa voi olla suuria epävarmuuksia, ei kaikissa tilanteissa ole tietenkään helppo valita vertailun kautta parasta ratkaisua. Tällöin riittää eri argumenttien kirjaaminen wikiin. Ratkaisua voidaan hakea myöhemmin “normaalilla poliittisella arvokeskustelulla”, tai ottamalla mukaan muita näkökohtia kunnes jokin vaihtoehdoista seuloutuu voittajaksi. Mikäli sopua ei synny, voidaan asiasta tietenkin myös äänestää. Oletettavasti väittelyn seuraaminen wikissä sivistää myös satunnaisia lukijoita, jotka seuraavat kiistaan liittyvää argumentaatiota ja pystyvät sen pohjalta tekemään informoidumman päätöksen äänestystilanteessa. Toistaiseksi äänestyksiin ei ole ollut tarvetta, mutta tämä vaihtoehto on otettava harkintaan jos runsaampaa osanottoa wikihallitusohjelman rakentamiseen ilmenee.

Wikihallitusohjelma ei mene hukkaan vaikka oikea hallitusohjelma pian valmistuisikin. Päivitystarvetta on siis molemmissa myös vaalikauden aikana, ja mukaan kaivattaisiin uusia tekijöitä. Tähän mennessä työ on edennyt muutaman aktiivin voimin. Jos sinulla on tietoa ja kokemusta jostain elämän alueesta, vaikkapa lapsiperheellisen arjesta, yksityisyrittämisestä tai opiskelun ja työn yhdistämisestä, wikihallitusohjelmaan voit kiteyttää elämänviisautesi ja jakaa yhteiskunnalliset tavoitteesi muiden kanssa. Yhdessä tuotettuja ideoita voidaan jalostaa eteenpäin niin amatöörien kuin ammattilaistenkin voimin.

Helsingin Sanomat otsikoi Jyväskylän osallistuvan kaupunkisuunnittelun ideointia koskevan uutisen osuvasti: Jyväskylä kuulee kansalaisia ennen arkkitehteja (HS 11.3.2011)

Osallistuvan kaupunkisuunnittelun tehtävänä on saada kaupunkilaiset, yhteisöt ja erilaiset toimijatahot ideoimaan ja keskustelemaan rakennetun ympäristön vaikutuksista ihmisten toimintamahdollisuuksiin ja elämänlaatuun.

Mahdollisuus vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun ja omaan elinympäristöön lisäävät ihmisten kiinnostusta yhteisistä asioista ja luovat kasvualustan paikallisen identiteetin kehittymiselle. Laajemman osallistumisen kautta saavutettu tietopohja toimii myös suunnittelun laadunvarmistuksessa ja vähentää prosessiin kohdistettua kritiikkiä ja suoranaisia valituksia.

Vuorovaikutteisuuden toteutuminen on pyritty huomioimaan maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL), joka on osallistumisen näkökulmasta ainakin lain hengeltään edistyksekkäintä suomalaista lainsäädäntöä. Käytännössä asukkaiden ja muiden osallisten kuuleminen on kuitenkin rajallista ja usein se kohdistuu kaavoitusprosessissa liian myöhäiseen vaiheeseen.

Kaupungin Kangas -nimellä toteutettu laajamittainen osallistuvan kaupunkisuunnittelun ideointijakso Jyväskylässä ja mediavälitteinen fokusryhmä Kuninkaantammen sparrausklubi Helsingissä ovat esimerkkejä toimintamalleista, joissa asukkailta ja yhteisöiltä kerättiin näkemyksiä poikkeuksellisesti jo aivan suunnitteluprosessin alkuvaiheessa, ennen kuin viivaakaan oli piirretty.

Jyväskylän ideointijakson loppuraportissa sanotaan:

Koska ideointi lähti todellakin lähes tyhjältä pöydältä saatiin tuloksena hyvin rikas aineisto verrattuna kuulemisprosesseihin, joissa kysytään ja saadaan palautetta jo luonnosvaiheessa oleviin kaavoihin. Nyt ei ollut mitään suunnitelmaa, jota ihmiset olisivat lähteneet kommentoimaan, puolustamaan tai vastustamaan. Visioiden materiaalina oli ihmisten kaupunkiin liittyvät kokemukset, ideat, mielikuvat, toiveet, haaveet, utopiat ja myös dystopiat, eli mitä ei ainakaan haluttaisi.

Jyväskylän ideointijaksolla tavoitettiin lyhyessä vain kahden kuukauden jaksossa laaja yli 600 hengen osallistujajoukko erilaisilla työpaja- ja muilla osallistumismenetelmillä. Kuninkaantammen sparrausklubi puolestaan oli pidempiaikainen, mutta pienemmän joukon fokusryhmä. Sparrausklubiin valittiin kahdeksan jäsentä sadan hakijan joukosta. Ryhmästä tehtiin mahdollisimman monipuolinen (ikä, sukupuoli, elämäntilanne, asuinpaikka, asumismuoto, kiinnostukset ja näkökulmat).

Kuninkaantammen sparrausklubin toiminta avautui kaikille kaupunkilaisille Helsingin Sanomien jatkuvan uutisoinnin kautta.

Nämä kaksi hyvin poikkeavaa menetelmää jakavat yhteidenä piirteenä sen, että osallistuminen mahdollistettiin jo agendanluomisvaiheessa. Näin osallistuminen muodostui lähtökohtaisesti positiiviseksi ideoinniksi ja dialogiksi puolivalmiiden luonnosten kritisoinnin sijaan.

Alla on kutsu Innovaatioareena -työpajaan, joka on avoin kuntademokratian kehittämisestä kiinnostuneille myös Hämeenlinnan ulkopuolelta.

KUTSU
Innovaatioareena 23.5.2011
Tule osallistumaan interaktiiviseen työpajaan teemasta:

Hämeenlinnalainen vaikuttamisen malli
• Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mihin asioihin sinä haluat vaikuttaa?
• Mitä kanavia sinä haluat käyttää vaikuttamiseen ja miten sinä haluat kohdata kunnan päättäjät?
• Millainen on aluetoiminnan tulevaisuus Hämeenlinnassa?

Näihin ja moniin muihin osallistumisen teemoihin pureudutaan Hämeenlinnan Raatihuoneella maanantaina 23.5.2011 klo 17:30 -20. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Ilmoittautumiset pyydetään 18.5 mennessä osoitteeseen: info@digihame.fi.

TERVETULOA MUKAAN VAIKUTTAMAAN!

Tapahtuman järjestää VIDICO-hanke yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin kanssa. Syksyllä 2009 käynnistynyt VIDICO – Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä (Visible Digital Competence) -hanke (A31003) on Päijät-Hämeen liiton rahoittama EAKR-rahoitteinen ylimaakunnallinen teemahanke, jonka yhdessä toteuttavat Teknologiakeskus Innopark Oy, Innopark Programmes Oy, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun Porvoon yksikkö sekä Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Teemahankkeen hallinnoijana toimii Innopark Programmes Oy. VIDICO-hanke toteutetaan Etelä-Suomen alueella vuosina 2009-2012.

COSSin Avoimen datan talkoot kokoaa yhteen yritykset, opiskelijat, tutkijat, median, yhdistykset, poliitikot ja kaikki avoimesta datasta kiinnostuneet. Ota mukaan dataa, ideoita, ongelmia, ratkaisuja ja omaa osaamistasi, osasit sitten koodata, suunnitella tai vaikka visualisoida.

Työpajat pureutuvat avoimen datan yhteiskunnalliseen ja liiketoiminnalliseen potentiaaliin. Mitä datalla voi tehdä, miten se pitäisi tehdä, ja mitä vielä pitää tehdä, jotta hallinto toimeenpanee tietovarantojen avaamisen?

Avoimen demokratian savotta kokoaa Pirkanmaalaisten kansanedustajien vaalilupauksia ja tarkastelee puolueiden ohjelmia suhteessa puolueiden edustajien kollektiiviseen äänestyskäyttäytymiseen. Tampereen joukkoliikenteen rajapinta liftarille tarjoaa peukalokyydin “informaation Hämeenkatua” Tampereen ääriin. Miten datalla voidaan edistää joukkoliikennettä? Entä mitkä urbaanilegendat hallinnon rattaista pitävät paikkansa? Miten datalla voidaan visualisoida yksittäisten prosessien etenemistä päätöksentekokoneistossa? Viimeisenä haetaan seuraa veroeuroille. Mistä löytyy liiketoimintamahdolllisuuksia, ja toimivatko markkinat tehokkaasti julkisten varojen käyttämiseksi? Edistääkö avoimuus julkista taloutta?

Tapahtuma järjestetään ke 18.5. klo 13 alkaen Uudella Tehtaalla, Tampereen Finlaysonilla. Tapahtumaan on vapaa pääsy ja mukaan pääsee 50 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Ilmoittaudu tästä. Tilaisuuden alustaa tutkija ja avoimen datan pioneeri Petri Kola.

Nettietkot pidetään Qaikussa #opendata -kanavalla.

Sunlight Labsin toimintaa esittelivät pääasiassa Tom Lee ja Eric Mill. Esittelyssään he totesivat suuren osan työajasta kuluvan (edelleen) erilaisten PDF- ja Excel-aineistojen parsimiseen ja scrapettamiseen.

Useimmiten valtaapitävä puolue on datan avaamista vastaan, koska se hidastaa päätöksentekoa. Poikkeuksia luonnollisesti kuitenkin on, ja etenkin vallanvaihtotilanteet johtavat usein mielenkiintoisiin asetelmiin, kun suhtautuminen tietojen avaamiseen muuttuu valta-asetelman vaihtuessa. Lee totesi myös, että useimmiten poliittiset skandaalit puskevat päätöksentekijöitä avaamaan tietoja parhaiten.

Julkisiin tilauksiin liittyvät sopimukset pitäisi saada myös Yhdysvalloissa verkkoon. Lee sanoi tämän olevan Sunlight Labsin “sokea piste”; he eivät toistaiseksi ole tehneet kovin paljon työtä tämän eteen. Liittovaltio on ilmeisesti avaamassa sopimuksiin liittyvien epäselvyyksien tietokannan tämän kevään aikana; kun liittovaltio ei ole näitä tietoja aiemmin julkaissut, niitä on selvittänyt ainakin POGO (http://www.contractormisconduct.org/).

Erilaiset totuusmittarit ovat olleet esillä Yhdysvalloissa. PolitiFact.com tarjoaa Truth-o-meter -palvelua, mutta Lee epäili palvelun liiketoimintamallia pitkällä tähtäimellä. Suunnitelmia vastaavanlaisten palvelujen tuomiseen myös paikallistasolle on kuitenkin olemassa.

Mielenkiintoinen kommentti Sunlightin toimintaan tuli Apps-kisan kenialaisfinalistilta: siinä missä tietojen avaaminen on länsimaissa enemmän tai vähemmän arkipäivää, korruption vastainen aktivismi voi Itä-Afrikan jossain maissa viedä hengen.

Sunlight Labsin toimintaa voi seurata esimerkiksi heidän sähköpostilistansa välityksellä. Erityisesti Lee mainosti Washington DC:ssa huhti-toukokuun vaihteessa pidettävää Transparency Camp -tapahtumaa.

Teksti on julkaistu myös Flo Apps Oy:n blogissa.

2. Miten kansalaisten tietoisuutta henkilöllisyyteen kohdistuvista riskeistä ja identiteettivarkauksista tulisi mielestäsi parantaa?

3. Tulisiko mielestäsi yksityiselle toisena esiintyminen olla edelleen sallittua?

Siirry keskusteluun: http://otakantaa.fi/

Avoimuus ja verkon mahdollisuudet uudistavat yhteiskunnallista osallistumista. Julkisella sektorilla kokeillaan jalkautumista kansalaisten suosimiin sosiaalisen median palveluihin ja pohditaan hallinnon mittavien tietovarantojen avaamista kaikkien käytettäväksi. Myös monesti julkilausuttuna tavoitteena on tehdä päätöksenteko- ja valmisteluprosesseista läpinäkyvämpiä ja siten edistää kansalaisten osallistumista, sekä kannustaa virkamieskuntaa, luottamushenkilöitä ja kansalaisia hedelmälliseen yhteistyöhön.

Visioita Nettikansatapaamisesta Tampereelta 2010 Kuva PauliinaMakela (Flickr)

Samaan aikaan kansalaistoiminta on kokemassa siirtymistä pitkäaikaisista järjestösitoutumisesta lyhytkestoisemman ja projektityyppisen sekä epämuodollisen kiinnittymismallin suuntaan. Yhä suurempi osa kansalaistoiminnasta tapahtuu erilaisissa yhteisöissä ja verkostoissa ilman järjestöllisiä organisaatioita ja sääntöjä. Toisaalta myös perinteiset järjestöt omaksuvat uusia toimintatapoja ja hyödyntävät kommunikaatioteknologian kehityksen mukanaan tuomia mahdollisuuksia.

Meneillään on jatkuva muutos, jonka tuoksinassa niin yksilöt, yhteisöt, kuin organisaatiotkin oppivat. Valmiita hyviä ratkaisuja ei aina ole tarjolla muilta opittavaksi, silloin oppiminen tapahtuu kokeilemalla ja tekemällä.

Usein avoimuuteen tähtäävä kehitystyö tapahtuu kuitenkin turhankin eristyksissä ja suljetusti – kokemusten vaihtoon ja yhdessä oppimiseen ei kiireisessä arjen rutiinissa jää aikaa. Viime syksynä Tampereella järjestetty Nettiajan kansalaisyhteiskunta -tapahtuma toimi lähtölaukauksena verkostolle, jonka tavoitteena on luoda puitteet ja kannustaa kokemusten jakamiseen ja ideoiden ristipölytykseen.

Motiivina Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkoston (www.mahdollista.fi) kokoamiselle oli usko siihen, että toimintatapojen avoimuus ja organisaatioiden ja yksilöiden välinen yhteistyö auttavat toimivien ratkaisujen kehittämisessä niin kansalaisyhteiskunnan, kuin julkishallinnon ja yritystenkin piirissä.

Syksyn tapaamisen jälkeen Nettikansa -verkostossa on alkanut kuplia. Samanhenkisten toimijoiden ryhmiä on keskittynyt eri teemojen ympärille. Vahvimmin on lähtenyt käyntiin poliittisen keskustelun seurattavuuteen ja päätösten läpinäkyvyyteen tähtäävien verkkopalveluiden kehittäjistä koostuva Avoimen demokratian rinki.

Avoimen demokratian rinki on tehnyt muun muassa Eduskunnalle virallisen pyynnön tietovarantojen avaamisesta. Muita teemoja ovat Yhteisöllinen kuluttaminen, Osallistuva kaupunkisuunnittelu, Nettikätilöinti ja Moderni järjestötoiminta.

Vaikka Nettikansa -verkosto nimensä mukaisesti toimii vahvasti verkossa, ei tarkoituksena ole luoda vain virtuaaliyhteyksiä. Verkoston puitteissa järjestetään noin kerran kuussa tapahtumia, joissa pureudutaan syvemmälle ja viedään eteenpäin yhteisen kuplinnan tuloksena löydettyjä teemoja. Samalla näitä teemoja voidaan esitellä laajemmalle yleisölle.

Vuoden ensimmäinen verkoston kokoontuminen oli 14.2. Tampereella Finlaysonilla Uuden tehtaan tiloissa järjestetty “Avoin demokratia – avoin data” -tilaisuus. Tilaisuus on kokeilu rajoja ylittävästä yhteistyöstä, jossa kansalaisyhteiskunnan kehittäjät ja julkishallinnon toimija hakevat etuja yhteistoiminnasta. Tilaisuuden järjesti aiemmin mainituun Avoimen demokratian rinkiin kuuluva Vaalilupausarkisto Ry. yhdessä oikeusministeriön koordinoiman Osallistumisympäristö-hankkeen kanssa.

Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkoston toimintaa tukee Otavan Opisto osana Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hanketta. Toiminnasta kerätään kokemuksia muun muassa täydennyskoulutusohjelmia varten. Työnimet suunnitteilla oleville koulutusohjelmille ovat Osallistavan virkamiehen koulutusohjelma ja Verkostokätilön koulutusohjelma.

Antti Poikola
Verkostokätilö, nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkosto
Otavan Opisto

Keskustelusta oli suora verkkolähetys Bambuser-palvelussa (apoikolan Bambuser-kanava) ja suurin osa keskustelusta on nähtävillä tällä sivulla tallenteena. Keskustelun taustakanavina toimivat Qaiku-keskusteluketju ja Twitter #nettikansa.

Linkit videotallenteisiin
Ajoittaisten lyhyiden verkkokatkosten takia tilaisuus tallentui useammassa lyhyemmässä jaksossa. Alla on upotettuna pisin pätkä paneelikeskustelusta ja linkit muihin lyhyempiin pätkiin löytyvät osoitteesta http://www.ehdolla.org/vaalikoneet-auki/

Kiitokset panelisteille, järjestäjille, tilat tarjonneelle HUB Helsingille ja kaikille tilaisuuteen osallistuneille.

Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Miten voidaan avaa julkista tietoaineistoja?

Julkinen data Seminaari torstaina 7. huhtikuu 2011 Chydenina-talossa Helsingissä tarjoaa tietoa julkisten tietovarantojen avaamiseen liittyen eri näkökulmilta. Seminaari on tarkoitettu kaikille tietopalveluidenpäättäjille ja -asiantuntijoille kuntien ja valtion tehtävissä.

Tilaisuudessa esitellään mitä Julkinen data on ja miten valtion peripäätepäätöksellä pyritään edistämään julkisen hallinnon tietovarantojen saatavuutta ja käyttöä.

Tarjotaan konkreettisia esimerkkejä mitä avoimilla tietovarantojen avulla on saatu aikaiseksi meillä ja maailmalla. Käydään läpi Case Helsingin kaupungin aluesarjat-tilastotietojen avaaminen ja teknisen ratkaisun rakentaminen.

Tilaisuuden ohjelma:

8:30 Rekisteröityminen ja aamukahvit
9:00 Avaus – missä mennään julkisten tietovarantojen avauksessa, Taru Rastas, Liikenne ja Viestintäministeriö
9:15 Julkinen data – mitä kaikkea se onkaan? Tapio Nurminen, FloApps Oy
10:00 Kahvitauko
10:15 Case esittely – Aluesarjat-tilastot avoimeksi, Pekka Vuori, Yliaktuaari, Helsingin Kaupungin Tietokeskus
10:45 Q&A + Aluesarjat Demot – FloApps & Mysema
11.30 Lounas
12.30 Julkista dataa hyödyntäviä esimerkkisovelluksia ja -palveluita Suomessa ja maailmalla. Tapio Nurminen, Toimitusjohtaja, FloApps Oy
13:00 Datan avaaminen käytännössä – teknisen ratkaisun rakentaminen, Samppa Saarela, Mysema Oy
13:30 Avoin tieto laadukkaaksi data managementin avulla, Nino Ilveskero, Talent Base Oy
14:00 Kahvitauko
14:15 Liiketoimintamallit julkisen datan avulla, Juho Lindman, Aalto Econ. CKIR
14:45 – 15:30 Yhteenveto + kysymykset – Tapio Nurminen ja Samppa Saarela

Tilaisuuden hinta on 75 € + alv.
Ilmoittaudu ystävällisesti tilaisuuteen 25.3. mennessä kahvi- ja lounasjärjestelyjen johdosta ennakkoon osoitteessa: http://bit.ly/h9Hk0K

Seminaari järjestetään: torstaina 7. huhtikuu, klo 8.30 – 15.30 Chydenia-talossa osoitteessa Runeberginkatu 22–24

Järjestäjät ovat Flo Apps Oy (www.floapps.com) ja Mysema Oy (http://www.mysema.com/en/), yhteistyössä Helsingin Kaupungin Tietokeskus, Liikenne ja Viestintäministeriö, Helsinki Regional Infoshare, Aalto Yliopiston Econ. osasto ja Talent Base Oy:n kanssa

Järjestöjä on Suomessa moneen lähtöön, pitkälti yli 100 000. Leirinuotion aikana keskityimme pohtimaan asiaa nimenomaan uudenaikaisen järjestön näkökulmasta: esimerkiksi eläkeläisjärjestö tuskin innostuu kovin paljon IRC:in käytöstä tiedotuksessaan.

Yhdistystoiminnan pullonkauloja

Viime aikoina yhdistystoiminta on ollut jonkinnäköisessä kriisissä. Monessa järjestössä jäsenistön keski-ikä on noussut huolestuttavan korkeaksi. Nuorilta ei tahdo löytyä aikaa aktiiviseen toimintaan. Opiskelijajärjestöissä myös opiskeluaikojen rajaukset ovat tuntuneet: nuorista tuntuu ettei heillä ole aikaa harrastamiseen. Entä miten saadaan jäsenet pysymään mukana toiminnassa vuodesta toiseen?

Monessa tapauksessa perinteinen yhdistystoiminta onkin korvautunut niin sanotulla kevytaktivismilla. Leo Straniuksen sanoin “[k]un suomalaista kansalaistoimintaa ovat perinteisesti leimanneet läheinen kytkentä valtioon, yhdistysmuotoisuus ja hallinnon hierarkkisuus, uudenlaisen aktivismin keskiössä on yksittäinen ihminen.” (HS Vieraskynä 1.7.2008)

Terveen kriittisessä kolumnissaan Johanna Korhonen kuvaili puolestaan yhdistystoiminnan pimeimpiä puolia syksyllä 2009. Korhonen totesi tekstissään, että “[m]onien yhdistysten elinvoimaisin toimintamuoto on kokous, kuolettava tilaisuus, jossa istutaan pöydän ympärillä ja haukotellaan sisäisesti.”

Ajan puute lieneekin suurin yhdistystoimintaa hankaloittava yksittäinen tekijä. Aika harva varmaan haluaa haaskata aikaansa Korhosen kuvailemiin kuolettaviin tilaisuuksiin. Hyvät sähköiset työvälineet voisivat siksi innostaa uusiakin ihmisiä mukaan järjestöihin, jos nämä välineet auttavat hoitamaan yhdistyksen asiat nopeasti ja tehokkaasti. Tällöin yhdistystoimintaa voisi pyörittää ilman tolkutonta ajallista investointia.

Jäsenrekisterin ylläpito

Yritykseni valmistaa FloMembers-nimistä jäsenrekisterisoftaa; halusin kertoa tämän heti sessioni aluksi, jotta osallistujat tiesivät, että minulla oli asiassa osittain oma lehmä ojassa. Välineen esittely löytyy osoitteesta www.flomembers.fi; välineen demo löytyy puolestaan täältä.

Ennen Tampereen tapaamista Antti Poikola vinkkasi CiviCRM-nimisestä avoimen lähdekoodin softasta (http://civicrm.org/), jota olin muutama vuosi takaperin kokeillutkin. Välineen voi asentaa joko Drupalin tai Joomlan päälle ja myös sen demo on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Suurin ongelma lienee välineen mahtipontisuus: järjestelmä tarjoaa välineitä niin lahjoitusten kuin tapahtumienkin hallintaan joten ainakin alussa CiviCRM lähes tyrmää ominaisuuksien paljoudella.

Samoin pikaisessa testikäytössä jää epäselväksi, kuinka välinettä voisi hyödyntää jäsenistön laskuttamisessa Suomessa. Monet järjestöt kun haluavat esimerkiksi synkronisoida maksuliikenteensä pankkitietojen kanssa ja tällaista ominaisuutta ei Suomen ulkopuolella taideta tuntea.

Niinpä henkilökohtaisesti suosittelisinkin suomalaisille järjestöille jotain täkäläistä jäsenrekisterisoftaa; joko FloMembersia tai jotain muuta vastaavaa nettipohjaista välinettä, joita löytyy googlettamalla useitakin. Toki CiviCRM:stä olisi mahdollista luoda suomalaisten järjestöjen tarpeita vastaava versio, mutta käsittääkseni kukaan ei ole moiseen urakkaan ryhtynyt.

Teksti on julkaistu alun perin osoitteessa http://www.floapps.com/blog/modernin-jaerjestoen-tyoevaelineet-osa-i/ – jatko-osa tulossa myöhemmin tänä vuonna.

Kilpailun tarkoituksena on kehittää mobiililaitteiden käyttäjille palveluja, jotka kannustavat pyöräilemään, kävelemään ja käyttämään joukkoliikennettä.

Kilpailun rahapalkintojen yhteisarvo on 12000€. Lisäksi palkintona on kaksi matkapuhelinta, Nokia X3 ja Nokia N8.

HSL on julkistanut mobiilikisan, jonka tarkoituksena on kehittää pyöräilyyn, kävelyyn ja joukkoliikenteen käyttöön kannustavia palveluja. Kilpailun järjestäjä on HSL yhteistyössä Forum Virium Helsingin kanssa. Kilpailua tukevat HS Oma kaupunki, Vartti, Metro, Seasam, Logica ja Nokia.

Kilpailutyöt voivat olla joko aiemmin julkaistuja sovelluksia tai täysin uusia kännykkäpalveluja. Parhaat työt palkitaan raha- ja tuotepalkinnoilla. Rahapalkintojen yhteisarvo on 12 000 euroa. Kännykkäsovellusten kehittäjien lisäksi kaikki voivat osallistua unelmiensa kännykkäsovelluksen kehittämiseen Oma kaupunki -sivustolla.

Kilpailu käynnissä 4.4 asti

Kilpailutyö ei ole tiukasti rajattu, vaan se voi olla esimerkiksi hyötypalvelu tai kaupunkiseikkailuun innostava peli. Lähestymistapa joukkoliikenteeseen voi olla humoristinen, tekninen tai opastava, ja mieluiten eri ominaisuuksia oivaltavasti yhdistelevä. Ainoa vaatimus varsinaisille kilpailutöille on, että aikataulu- ja reittitiedot perustuvat HSL:n ohjelmointirajapintojen tietoihin. Lisätietoja kilpailusta saa osoitteesta www.hsl.fi ja kilpailusivustolta.

Kilpailutyöt on toimitettava 4.4. mennessä.

Ideoi ja äänestä suosikkiasi Oma kaupunki -sivustolla

Kaikki kännykänkäyttäjät voivat antaa kehittämisehdotuksia palvelujen toteuttajille Oma kaupunki -sivustolla. Kilpailun finalistit esitellään sivuilla huhtikuussa ja yleisö saa äänestää suosikkiaan. Palkittavat työt valitsee HSL:n ja yhteistyökumppaneiden edustajista koostuva tuomaristo.

Kilpailusivusto: http://hslmobiilikisa.blogspot.com

HSL Mobiilikisa Twitterissä: http://twitter.com/HSLmobiilikisa

Lisätietoja:
projektipäällikkö Jari Honkonen, HSL
puh. 040 501 4528

Laura Browne kirjoitti pari päivää sitten HUB Jyväskylän ensimmäisestä projektista “Kaupungin Kangas” osallistuvan kaupunkisuunnittelun ideoidenkeruuprojektista. Projekti julkistetaan virallisesti huomenna 17.12. tehdasmiljöössä pidettävän lehdistötilaisuuden yhteydessä. Tässä esimakuna tulevasta Jyväskylän Kaupunkirakennepalveluiden Anne Sandelin kertoo alueen suunnittelun lähtöjohdista slidecast -esityksellä.

Alueen suunnittelu on aivan alkuvaiheissa ja nyt haetaan uudella tavalla kansalaisten näkemyksiä vahvasti etukenossa. Toki asukkaita on Jyväskylässä kuultu ennenkin, johan sitä lakikin edellyttää, mutta useinmiten asukkaiden osallistumismahdollisuudet avataan vasta projektien jo edettyä pidemmälle.

Tavoitteena on kerätä mahdollisimman laaja-alaisesti yksittäisiltä kansalaisilta, olemassa olevilta yhteisöiltä ja vain tätä tarkoitusta varten kokoontuneilta ryhmiltä.

Lehdistötilaisuus, jossa projekti julkistetaan pidetään torstaina 17.2. klo 12-13, mikäli verkkoyhteys sen sallii pyrimme välittämään tilaisuudesta tosiaikaista videokuvaa Bambuser-kanavalla.

Nettikansan talvipäivä -tapahtuma vauhdittaa yhteiskunnallisten verkkopalveluiden kehittämistä

Avoimuus ja verkon mahdollisuudet uudistavat muun muassa yhteiskunnallista osallistumista ja organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä. Julkisen sektorin organisaatiot ovat avaamassa tietovarantojaan avoimesti käytettäväksi ja kehittävät kansalaisille suunnattuja palveluita entistä avoimemmin yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Parhaimmillaan yhteistyössä syntyy uusia verkkopalveluita, jotka tekevät hallinnon prosesseista läpinäkyvämpiä, edistävät kansalaisten osallistumista, sekä kannustavat hallintoa ja kansalaisia hedelmälliseen yhteistyöhön.

Näihin teemoihin liittyen Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkosto järjestää maanantaina 14.2. yleisötilaisuuden ja kehittäjäyhteisön työpajan Tampereella Finlaysonilla Uuden tehtaan tiloissa, yhdessä Vaalilupausarkisto Ry:n ja oikeusministeriön koordinoiman Osallistumisympäristö-hankkeen kanssa. Tilaisuus on maksuton, mutta osallistujia pyydetään ilmoittautumaan etukäteen. Tilaisuutta voi seurata myös verkkolähetyksenä (lisätiedot: http://bit.ly/avoin_demokratia).

Verkostomainen yhteistyö
Avoimuus toimintatapana ja organisaatioiden ja yksilöiden välinen yhteistyö auttavat toimivien ratkaisujen kehittämisessä niin kansalaisyhteiskunnan, kuin julkishallinnon ja yritystenkin piirissä.

Esimerkiksi Osallistumisympäristö-hankkeen projektin tavoitteena on kokonaisuus, joka on kansalaisille, järjestöille ja viranomaisille miellyttävä käyttää ja ottaa mukaan osaksi omaa toimintaa. “Työn onnistumisen kannalta on tärkeää, että viranomaisten ja virastojen lisäksi kansalaiset, kehittäjät ja markkinat ovat mukana kehittämisprosessissa – siksi olemme mukana Tampereella”, toteaa oikeusministeriön Osallistumisympäristö-hankkeen kansalais- ja kehittäjäyhteistyöstä vastaava projektipäällikkö Teemu Ropponen.

Tilaisuus on kokeilu rajoja ylittävästä yhteistyöstä, jossa kansalaisyhteiskunnan kehittäjät ja julkishallinnon toimija hakevat etuja yhteistoiminnasta. Tilaisuuteen odotetaan 40 demokratiasta ja avoimuudesta kiinnostunutta toimijaa kansalaisaktiiveista yrityksiin, yhdistyksiin ja julkishallintoon.

Avoin data mahdollistaa uusia palveluita
Verkkoon syntyvät uudet palvelut ovat keskeinen julkishallinnon datavarantojen avaamisella saavutettava hyöty. Tilaisuudessa alustava eduskunnan verkkotuottaja Petteri Nyman kommentoi: “Avoimuus on keskeinen osa eduskunnan työtä. Vuonna 1995 eduskunta avasi aineistonsa www-palvelun kautta ja avoimen datan tuottamisen lähtökohtana on tuottaa eduskunnan julkiset aineistot aiempaa paremmin hyödynnettäväksi kansalaisille ja palveluntuottajille.”

Tilaisuudessa julkaistaan Vaalilupausarkisto Ry:n tuottama, demokratian avoimuutta lisäävä palvelu www.vaalilupausarkisto.fi. Palvelussa käyttäjät voivat tarkastella poliitikkojen lupauksia, tekoja ja median uutisointia heitä itseään kiinnostavien aihealueiden mukaisesti. Vaalilupausarkisto-palvelu hyödyntää muun muassa eduskunnan sivuilta ja eri viestimistä kerättyä materiaalia. Julkishallinnon tietovarantojen nykyistä laajempi avaaminen uudelleenkäytettäväksi helpottaisi tällaisten palveluiden kehittämistä huomattavasti.

Lisätietoja:

Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkosto

Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkosto ( www.mahdollista.fi ) on vapaamuotoinen yhteenliittymä suomalaisia modernin kansalaisyhteiskunnan ja verkkodemokratian kehittäjiä. Verkosto mahdollistaa jatkuvan vuorovaikutuksen ja toisiltaan oppimisen niiden yksilöiden ja yhteisöjen kesken. Tapahtuman järjestäjistä sekä Vaalilupausarkisto että Oikeusministeriö osallistumisympäristö-projekti ovat verkoston jäseniä. Verkoston toimintaa tukee Otavan Opisto osana Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hanketta.

Antti Poikola (Otavan Opisto – Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkosto)
antti.poikola at otavanopisto.fi, +35844 337 5439

Vaalilupausarkisto

Sivusto kerää kansanedustajien kirjoituksia, äänestystuloksia ja muita eduskunnan sivuilla esitettyjä tekoja sekä eri viestimien uutisia. Puheita ja tekoja vertailemalla palvelun käyttäjät voivat arvioida oman ehdokkaansa vaalilupausten paikkansapitävyyden. Poliitikot voivat todistaa palvelun avulla omien tavoitteidensa toteutumisen. Sivusto on kehitetty Tampereen yliopiston tietojenkäsittelyn laitoksen opiskelijaprojektina ja sitä ylläpitää Vaalilupausarkisto ry. Palvelun täysi versio (www.vaalilupausarkisto.fi) avataan helmikuun lopussa, ja sitä ennen yleisöllä on mahdollisuus tutustua beta-versioon.

Raimo Muurinen (Vaalilupausarkisto)
raimo.muurinen at vaalilupausarkisto.fi, +35844 577 7574

Osallistumisympäristö-hanke

Oikeusministeriön koordinoima Osallistumisympäristö-hanke (OSY) pyrkii edesauttamaan vuorovaikutusta kansalaisten ja viranomaisten kesken ja parantamaan kansalaisten osallistumismahdollisuuksia – kunnallisella ja valtakunnallisella tasolla. Hankkeessa kehitetään moderneja verkko-osallistumisen työkaluja ja –prosesseja mm. kansalais- ja kuntalaisaloitteisiin, neuvoa-antavaan äänestämiseen, sekä kansalaisten kuulemiseen liittyen. OSY-hanke on osa laajempaa Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa (SADe-ohjelma, http://www.vm.fi/sade).

Teemu Ropponen (Oikeusministeriö)
teemu.ropponen at om.fi, +358 40 525 5153

http://www.slideshare.net/apps4finland/pikkuvelivalvooyhteenveto

Perinteisesti ihmisten mielipiteitä on kyselty ennalta laadittujen rasti-ruutuun-tyyppisten kysymyssarjojen avulla. Ne antavat täsmätietoa juuri niistä aiheista, joita laatija on hallunnut ja osannut oikealla tavalla kysyä. Ihmisten mielipiteet ovat kuitenkin lähes aina monisäikeisempiä, kuin ennalta laaditut vaihtoehtovalinnat. Joskus myös kysymys itsessään on niin lavea, ettei muuta vaihtoehtoa ole, kuin antaa ihmisten vapaasti ideoida. Vapaan tekstin kyselyjä on kuitenkin karsastettu, koska niiden läpikäynti pelkästään ihmistyövoimalla on työlästä.

Avun yllä kuvattuun pulmaan tuovat tekstianalyysimenetelmät, joiden avulla kerätty tekstisisältö voidaan automaattisesti luokitella relevantteihin aihepiiriryhmiin sekä myös automaattisesti linkittää mahdolliseen aihepiiriin liittyviin aiempiin tekstimateriaaleihin. Ihminen voi sen jälkeen keskittyä tekemään yhteenvedon koneen valmiista luokitteluista tai tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin jotain esille tulleista ilmiöistä. Maailmalta löytyy paljon erilaisia tekstianalyysimenetelmiä, mutta useimmat niistä tyytyvät kertomaan tilastoyhteenvetoja tekstisisällöstä.

Studio Mindilla on lisäksi tekstisisällön tarkasteluun ja nopeaan ymmärtämiseen kehitetty ainutlaatuinen visuaalinen työkalu, jolla kansalaisten tuottamista kysely- ja keskustelusisällöistä voidaan helposti tuottaa aineksia ja analyysejä päätöksentekoon. Tavoitteenamme on tarjota nykyisiä huomattavasti helppokäyttöisempiä palveluita, jotka olisivat samaan aikaan hyödyllisiä ja viihdyttäviä niin kansalaisille, medialle, tutkijoille kuin päättäjillekin.

Oheisessa kuvassa on esimerkkinäkymä Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin osaston tekemästä tutkimuksesta, jonka lähdetekstinä oli MTV3:n Joka kodin asuntomarkkinoiden keräämä Suomen paras asuinalue -data. Muita Studio Mindin Textplorer -ohjelmistolla analysoituja aineistoja ovat mm. Habbo-hotelli (Sulake), Duodecim ja Helsingin yliopiston erityispedagogiikan laitos.

Yhteydet:
Pasi Karhu, puh. +358 50 377 4875, pasi.karhu@studiomind.com
Mia Marttiini, puh. +358 44 588 1717, mia.marttiini@studiomind.com

Miltä kuulostaisi, että kaupunki luottaa oman kaupungin pyöräilijöihin pyöräilyn asiantuntijoina ja tarjoaa paikalliselle pyöräilyseuralle kaivattua rahallista tukea, mutta kuitenkin vastikkeellisesti siten, että pyöräilyjärjestö tekee tilaustyönä kaupungin tarpeita vastaavan väyläselvityksen?

Tällaista osallistavan alihankinnan mallia on menestyksekkäästi toteutettu ensin Jyväskylässä ja sittemmin Helsingissä. Kaupungit ovat tilanneet normaalisti konsulttityönä teetettäviä pyöräväylien  kuntokartoituksia paikallisilta pyöräily-yhdistyksiltä.

Tuloksena syntyneet selvitykset ovat yksityiskohtaisia, asiallisia, rakentavia, ratkaisukeskeisiä ja perusteellisia. Ennenkaikkea niistä näkyy tekijöiden asiantuntemus pyöräilystä ja pyöräilyoloista. (esim. Jyväskylän kaupungin tilaama ja Jyväskylän pyöräilyseuran tuottama laatukäytäväselvitys Vaajakosken reitistä).

Seuraavista rakennusviraston tiedotteista voi seurata prosessin etenemistä Helsingissä

• Palautetta alettiin keräämään: Helsinki kysyy pyöräilijöiltä suosituimpia työmatkareittejä (Rakennusviraston tiedote maaliskuu 2010)
• Palaute koostettiin raportiksi: Pyöräreitit paranevat palautteen perusteella (Rakennusviraston tiedote 5.7.2010)
• Palautteen pohjalta tilattiin reitistön kuntokartoitus HePo:lta: Helsingin pääpyöräilyreittien kunto kartoitetaan (Rakennusviraston tiedote 22.9.2010 )

Kartta kuntokartoitukseen kuuluvista pyöräilyreiteistä

Tampereen keskustassa asuvat pääsevät mukaan alueellisten työryhmien työskentelyyn Facebookin kautta. Ryhmä saa tietoa suunnitelmista ja valmisteilla olevista asioista. Facebookissa niistä voi keskustella ja ottaa niihin kantaa. Mallia kokeillaan ja kehitetään vuonna 2011. Niille keskustan asukkaille, jotka eivät osallistu Facebookin kautta järjestetään asukasiltoja.

Tampereen kaupunki on pitkäjänteisesti kehittänyt osallistuvaa kunnallishallintoa. Kaupunkiin perustettiin kuntademokratiayksikkö 2004 ja osallistumisen keinot ja foorumit ovat kaupungin verkkosivuilla näkyvästi esillä.

2003 verkossa avautunut Valma-valmistelufoorumi on päätöksentekoprosessia avaava osallistumiskanava, jossa kuntalaiset voivat kertoa mielipiteitään tietyn ajan asioista, jotka ovat Tampereen kaupungin luottamuselinten käsittelyssä. Asioiden edistymistä voi seurata diaarinumerolla ja kansalaisten kommenteista tehdää koosteet, jotka toimitetaan päätöksentekijöille.

2007 käynnistynyt Alvari-hanke yhdistää alueaktiivien työryhmät, verkkopohjaiset asukasraadit sekä avoimet foorumit osallistuvaan kaupunkikehitykseen. Alueellinen työryhmä eli Alue-Alvari on asukkaiden ja kaupungin yhteistyöelin. Siihen pääsevät jäseniksi alueen yhdistysten ja seurojen edustajat sekä muut alueensa asioista kiinnostuneet asukkaat. Kaupunginhallitus nimittää työryhmän kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Alue-Alvari osallistuu muun muassa kaupungin talousarvion ja strategian laadintaan. Alue-Alvari voi myös itse tehdä aloitteita tärkeinä pitämistään asioista ja viedä niitä kaupungin käsittelyyn. Kokonaisuudessaan Alue-alvari kookoontuu vain muutaman kerran vuodessa, mutta pienemmissä alaryhmissä pohditaan jatkuvasti muun muassa terveyttä ja toimintakykyä, kulttuuria ja vapaa-aikaa, ikäihmisten palveluita, liikennettä ja ympäristöä, lasten ja nuorten asioita. Kaikki Alue-Alvarin tilaisuudet ja työryhmien kokoukset ovat avoimia, eli niihin voivat osallistua nekin, joita ei ole nimitetty jäseniksi.

Kuva: allan.savolainen (Flickr) http://www.flickr.com/photos/21067152@N03/5286939416/

Viitetiedot

Raportin verkkoversio on kooste artikkeleista, joidenka kirjoittajina ovat toimineet: Antti Poikola, Peter Tattersall, Iikka Lovio, Karoliina Luoto, Jaakko Hilke, Markus Tammi, Sirkku Wallin, Saara Paavola, Liisa Heikinheimo, Elmeri Härkönen, Karo Kosonen ja Karoliina Jarenko. Antti Poikola on toimittanut raportin ja koostanut, sekä tiivistänyt siitä tulostettavan version.

Verkkodemokratia kaupungeissa – selvitys kuntalaisvaikuttamisen kanavista (verkkoversio) on lisensoitu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi lisenssillä. Sisällön uudelleenkäytön yhteydessä on mainittava tekijänä Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkosto (www.mahdollista.fi) ja toimittajana Antti Poikola.

Helsinkikanavalla voi seurata kaupunginvaltuustojen istuntoja livenä, sekä jälkikäteen tallenteina. Tallenteita voi selata puheenvuoroittain. Kuvassa Sari Sarkomaa (kok.) pitää katujen talvikunnossapitoon liittyvän puheenvuoron valtuuston kokouksessa 19.1.2010.

Muistan, kun vuonna 2006 seurasin Brasiliasta käsin verkkolähetystä, kun Espoon valtuusto päätti länsimetron rakentamisesta. Sittemmin mahdollisuus seurata verkkolähetyksinä kunnanvaltuustojen kokouksia (esim. Nopola News Kyyjärvellä), ylipormestarin asukasiltoja, eduskunnan täysistuntoja ja vastaavia muita päätöksenteon ja valmistelun tapahtumia on yleistynyt hitaasti, mutta varmasti.

EduskuntaChat on Facebookissa toimiva Gemilo Oy:n tekemä sovellus, jossa Facebookin käyttäjät voivat seurata Eduskunnan täysistuntoja ja käydä tosiaikaista keskustelua chatissa.

Se, että kokoukset on nähtävillä livenä ja tallenteina lisää toki läpinäkyvyyttä, mutta edellytyksenä on, että verkkolähetyksiä myös seurataan. Lähetysten ja tallenteiden kiinnostavuutta voi lisätä sallimalla kommentointimahdollisuus ainakin katsojien kesken, kuten on tehty Gemilo Oy:n EduskuntaChat-Facebook-sovelluksessa (sovellus oli Somus -tutkimushankkeen rahoittama kevyt pilotti).

Esimerkiksi asukasilloissa ja kaavoitukseen liittyvissä esittelytilaisuuksissa voi videoinnin ohella ottaa käyttöön myös kaksisuuntaisen keskustelukanavan niin, että yleisökysymyksiä ja -kommentteja voidaan ottaa myös verkkoyleisöltä. Tällaisena keskustelun taustakanavana voidaan käyttää myös jotain erillistä sosiaalisen median palvelua, kuten Qaiku, Twitter tai Facebook -yhteisösivu. Parhaimmillaan tilaisuuksista syntyy vilkas verkkokeskustelu ja osanottajat koostavat yhteiset muistiinpanot verkkoon niinsanotun liveraportoinnin muodossa.

Aniharva on kiinnostunut esimerkiksi valtuuston kokousten sisällöstä kokonaisuutena, mutta seassa on varmasti sellaisia keskustelupuheenvuoroja tai asiakokonaisuuksia, joille olisi olemassa yleisönsä, mikäli nämä helmet voisi erottaa massasta. Joku on kiinnostunut kuulemaan, mitä oma ehdokas lausuu mediassa esillä olleesta teemasta (esim. palveluverkon supistukset). Joku toinen on erityisen kiinnostunut tietystä päätösasista, vaikkapa kaavoitukseen liittyen ja haluaa seurata kaikkea siihen liittyvää.

Ei pidä myöskään unohtaa valmistelevan virkamieskunnan ja puolueiden jäsenistön kiinnostusta päätösasioihin, mikäli niiden seuraaminen ja lyötyminen vain on riittävän helppoa. Kenties valtuutettu olisi valmis julkaisemaan kaikki puheenvuoronsa kotisivuillaan, mikäli se olisi yhtä helppoa, kuin YouTube-videon upottaminen blogiin.

Tähän mennessä kenties suurimman yleisösuosion on saanut taannoinen Helsingin kasvisrukailukeskustelu, jonka kooste on YouTubessa katsottu jo lähes 90 000 kertaa. Tämä keskustelukooste levisi viraalina sen kiistämättömän viihdearvon takia. Viihde on viihdettä, mutta myös asiasisällölle on varmasti kysyntää ja se voisi levitä, mikäli videomateriaalin haku, kommentointi, linkitys ja upottaminen olisi tehty nykyisiä palveluita helppokäyttöisemmäksi.

Organisaation avoimuutta voidaan kuvata pyramidilla, jonka pohjana on läpinäkyvyys. Läpinäkyvyys luo puitteet ihmisten osallitumiselle. Pyramidin huippuna on yhteistoiminta, jossa ihmiset osallistuvat tekemällä ja tuottamalla, eivätkä vain kommentoimalla tai äänestämällä.

Ylläoleva pyramidi visualisoi Obaman hallinnon Transparency and Open Government -muistiossa esitettyjä periaatteita: a) hallinnon tulee olla läpinäkyvä, b) hallinnon tulee olla avoin osallistumiselle c) hallinnon tulee olla avoin yhteistyölle.

Avoimuus on asenne ja tahtotila – se on valmiutta jakaa omia ajatuksia ja tuotoksia, sekä samalla kykyä ja halua ottaa vastaan muualta tulleita ideoita, palautetta, kommentteja ja kontribuutioita, sekä muokata omaa toimintaa niiden perusteella.

Avoimuus on tapa toimia – kaiken ei tarvitse olla avointa, mutta toiminta on pääosin julkista ja poikkeukset tästä perustellaan, eikä niin, että kaikki tehdään pääosin pienessä piirissä ja vain jotkut asiat päätöksen jälkeen “julkaistaan”. Päätösten suhteen avoimuus on sitä, että koko päätöksen syntymiseen johtanut prosessi voidaan jäljittää.

Avoimuutta voidaan tukea rakenteilla – esimerkiksi avoimet lisensointikäytännöt ovat rakenteita, jotka mahdollistavat julkaisujen tai ohjelmistokoodin jakamisen ja muokkaamisen ja sosiaalisen median alustat ovat rakenteita, jotka tukevat ajasta ja paikasta riippumattoman avoimen verkkokeskustelun syntymistä.

Uusia eväitä järjestötoimintaan sosiaalisen median avulla -verkkokoulutus pe 25.2. klo 10-11

Miten sosiaalinen media voi tukea vertaistoimintaa, viestintää ja verkostotyöskentelyä? Maksuttomassa verkkokoulutuksessa käydään käytännön esimerkkien avulla läpi, miten järjestötoiminta on rikastunut sosiaalisen median välineistä.

Lisätiedot ja linkki ilmoittautumislomakkeeseen:http://sometu.ning.com/events/uusia-evaeitae

Tervetuloa kuulolle!
Ystävällisin terveisin
Anna VilhulaTampereen yliopistoInformaatiotieteiden yksikkö

Verkkodemokratiapalveluiden pioneeri Mysociety.org julkaisi karttapohjaisen FixMyStreet -palvelun vuonna 2007. Katuihin ja ympäristöön liittyviä vikaraportteja kansalaisilta virkamiehille välittävä palvelu on toiminut sen jälkeen inspiraationa lukuisille kansalaisaktiivisuutta korostaville karttapalveluille ja myös muutamille julkishallinnon virallisille karttapohjaisille palautekanaville.

Karttaa ja ihmisten vapaata sijaintipohjaista kommentointia yhdistävien palveluiden käyttöliittymissä on vielä toistaiseksi enemmän ontuvia, kuin kokonaan hyviä toteutuksia. Ontuvatkaan eivät kuitenkaan ole täysin rampoja, vaan hyviä oivalluksia käyttöliittymien suunnitteluun on ripoteltuna eri palveluihin (katso tarkempia käyttöliittymähavaintoja tästä selvityksestä).

Seuraavassa katsaus muutamiin paikkatietopalveluihin:

Paikkoihin liittyy monenlaista tietoa ja kääntäen hyvin moneen tietoon liittyy myös sijainti. Bussipysäkillä on koordinaatit ja osoitteen perusteella löytää julkisen liikenteen reitit (Reittiopas). Toiset paikat kaupungilla ovat mukavia ja toiset saatetaan kokea vaarallisiksi, ravintola voi olla hyvä tai huono (Eat.fi), paikkoihin voidaan liittää siis myös ihmisten kokemuksellista tietoa (PehmoGIS).

Leikkipuistolla (Palvelukartta) on osoite, ylitsevuotavilla roskiksilla (FixMyStreet) on sijainti, ja havainto pyörätien kunnosta (Fillarikanava) voidaan liittää kartalle. Joskus jopa kaupungin kaikki istutetut puut (Trees near you) on laitettu rekisteriin. Löytyneellä polkupyörällä (FinderBase) on löytöpaikka, citykanihavainnolla (Urban Mediator) on havaintopaikka ja pysäköintirikkeetkin (MyBikeLane) voidaan raportoida sijainnin mukaan. Kaupunki voi aktiivisesti kerätä paikkoihin liittyviä ideoita (Indre By Lokaludvalg Kööpenhamina) ja tehdä alueellisia kyselyitä (Kerro Kartalla) karttapalveluilla.

Kerrokartalla on Helsingin kaupungin sijaintipohjainen verkkopalvelu, jossa voi toteuttaa kuntalaisille suunnattuja karttapohjaisia vuorovaikutteisia kyselyitä ja kommentointia. Kaupungin eri virastoissa työskentelevät suunnittelijat ja muut virkamiehet voivat itse suunnitella kyselyt palvelun tarjoamilla työkaluilla ja moderoida syntyvää keskustelua.

PS: Älypuhelinten yleistyessä on nousemassa jo karttapalveluita seuraava, niinsanottujen lisätyn todellisuuden paikkatietopalveluiden aalto.

Joukkoäly ja avoimesti kaikkien käytettävissä olevat ratkaisut eivät ole uusi asia. Wikipedian kaltaisista esimerkeistä tiedämme, kuinka massojen osaamisen ja innostuksen yhdistäminen helposti lähestyttävällä alustalla tuottaa sekä laadukasta että laajaa tietoa. Tämän havainnon kääntäminen vakiintuneeksi toimintamalliksi, jossa politiikka ja hallinto hyödyntävät joukkoälyä säännöllisesti, edellyttää näkyvää ja konkreettista avausta. Suomalaiset haastetaan mukaan tekemään kansallista malliesimerkkiä ja näyttämään suuntaa muulle maailmalle. Laajan ihmisjoukon laadukkaasti valmistelema wikihallitusohjelma osoittaa, ettei joukkoälyn soveltamisessa avoimeen yhteiskuntaan ole rajoja. Wikihallitusohjelman toteuttamista lähdetään selvittämään Sauna-kurssilaisten yhteisin voimin.

Mihin kehityskulkuihin vastaa

• Viestintäteknologian kehitys mahdollistaa joukkoälyn valjastamisen entistä paremmin.
• Edustuksellinen demokratia on murrosvaiheessa.

Kenellä ratkaisun avaimet

• Sauna-kurssilaiset
• Nettiajan kansalaisyhteiskunta -työpajan osallistujat

Vuonna 2011 on tehtävä

• Kootaan joukko kiinnostuneita ja sitoutuneita suomalaisia. Fasilitoidaan wikihallitusohjelman laatimiseen tähtäävä kirjoitusprosessi.
• Julkistetaan wikihallitusohjelma virallisten hallitusneuvottelujen aikaan.
• Haastetaan ensi vuonna aloittava hallitus miettimään, millä tavalla se käynnistää joukkoälyn hyödyntämisen hallituskautensa aikana.
• Käynnistetään ensimmäiset varjovaltuusto-ohjelmat kunnallispolitiikassa samalla periaatteella. Mahdollisuuksien mukaan käytetään hyväksi infrastruktuuriratkaisuja, joita Nettiajan kansalaisyhteiskunta -foorumilla osoitteessa www.mahdollista.fi rakennetaan useiden sovelluskehittäjien yhteistyönä.

Nettikansaa Tampereella 6.10.2010 (Kuva Mikko/Biomi Flickr)

Tavoite on muodostaa verkosto, ei virtuaaliverkostoa, tämän takia viestimme verkossa, mutta myös aika-ajoin tapaamme livenä.

Vuoden 2011 aikana järjestetään yksi suurempi Nettikansan tapahtuma (mahdollisesti vuoden 2011 MindTrek -konferenssin yhteydessä 28.-30.9.2011 Tampereella), sekä paikallisia ja temaattisia tapahtumia. Kuten tähänkin asti, nousee tapahtumien sisältö verkostosta ja kuka tahansa saa ehdottaa teemaa ja kutsua ihmisiä kokoon. Verkoston kätilönä allekirjoittanut tukee tapahtumien järjestelyä.

“Uuden keksiminen ei sinänsä vielä riitä, vaan asioita pitää jaksaa myös tehdä valmiiksi“. Pitkäjänteisen yhteiskehittelyn tukemiseksi järjestetään nettikansan puitteissa noin kerran kuussa tapahtumia, joissa pureudutaan syvemmälle ja viedään eteenpäin sellaisia teemoja joidenka ympärillä on Nettikansa -verkoston puitteissa esiintynyt mielenkiintoa useammalta taholta. Samalla näitä teemoja voidaan esitellä laajemmalle yleisölle.

Ainakin allaolevien teemojen ympärille todennäköisesti kokoonnutaan tämän vuoden aikana, ennemmin tai myöhemmin. Otsikoiden linkit johtavat käytyihin keskusteluihin Nettikansan Yammer-kanavalla, jonne halukkaat saavat kutsun lähettämällä sähköpostia minulle ( antti.poikola[a]gmail.com ).

#Avoin demokratia

Avoin demokratia teemana yhdistää monia Nettiajan kansalaisyhteiskunta -leiripäivään osallistuneita tahoja. Tämän teeman puitteissa on tehty jo muun muassa eduskunnalle datanavauspyyntö ja aloitettu yhteydenpito Oikeusministeriö koordinoiman osallistumisympäristöhankkeen kanssa.

• Teemassa mukana tähän mennessä: Biomi.org, Flo Apps Oy, Kansanmuisti.fi, Opasnet.org, Pikkuparlamentti.fi, Simupedia.com, Vaalilupausarkisto, Asialista, Veropuu, Verkkodemokratiaseura, Oikeusministeriö ja Eduskunta.
• Tapaaminen: Helmikuussa Tampereella

#Yhteisöllinen kuluttaminen

Yhteisöllinen kuluttajuus tarkoittaa liikehdintää, jossa ihmiset enenevässä määrin yhteiskäyttävät resurssejaan (esim. asunnot, autot, tavarat, taidot/palvelut). Maailmalla tämä “collaborative consumption” -nimikkeellä kulkeva ilmiö on jo saavuttanut merkittävän jalansijan ja Suomessakin on lukuisia palveluita ja yhteisöjä, jotka toteuttavat ajattelumallia.

• Teemassa mukana tähän mennessä: Kassi, GreenRiders, Netcycler, Stadin aikapankki, Nextdoor.fi (vinkitettyjä lisäksi:  Kuinoma, Bookabooka, Kyydit.net, Jobita)
• Tapaaminen: Maaliskuussa (ajankohtakysely doodlessa) Helsingissä

#Osallistuva kaupunkisuunnittelu

Joulun alla joukko kokemuksellisesta tiedosta ja kaupunkisuusuunnittelusta kiinnostuneita ihmisiä tapasi Yhdyskuntasuunnittelun tutkimuskeskuksessa (Ytk). Todettiin, että osallistuva kaupunkisuunnittelu sopisi teemaksi Nettikansa verkostoon. Tavoitteena olisi tuoda tutkimustieto mukaan yhteiskunnallista päätöksentekoa koskevaan keskusteluun. Vaikuttamisalueena voisi olla vaikkapa uudistuva kuntalaki ja SADe ohjelman rakennetun ympäristön ja asumisen palvelukokonaisuus.

• Teemassa mukana tähän mennessä: Ytk, Syke, Fillarikanava, Opasnet (lisäksi vinkitetty: wikisuunnittelu)
• Tapaaminen: Todennäköisesti huhtikuussa

#Nettikätilöinti

Leiripäivässä Anne Rongas ansiokkaasti avasi keskustelun nettiverkostojen innostamisesta, hoivaamisesta, kätilöinnistä ja moderoinnista. Millaista työtä tehdään sen eteen, että verkostot kukoistavat ja parhaalla tavalla tukevat jäseniään? Voiko itseorganisoitumista ohjata, entä voiko verkostokätilöintiä oppia tai opettaa?

• Teemassa mukana tähän mennessä: Sometu, Nettikansa ja Anne Rongas, mukaan etsitään verkostokätilöitä erilaisista verkostoista
• Tapaaminen: Toukokuussa 13-14.5. Otavassa

Muita teemoja, joille ei ole vielä sovittu tapaamista

• #Moderni järjestö: Järjestötoiminnan tulevaisuuden työtapoihin ja työkaluihin liittyvää keskustelua on käyty myös Nettikansan puitteissa ja Pyöräliitto, Flo Apps Oy ja Avoine Oy ovat ainakin kiinnostuneita viemään teemaa eteenpäin
• #Mikroduuni: Työn muutokseen liittyvät haasteet ja mahdollisuudet puhuttiva Nettikansan leiripäivässä, mikroduuni, sopimuskone… olisiko tässä pitkäjänteiselle kehitykselle teema, joka kiinnostaisi monia?

Kampanja käynnistyy maaliskuun alussa. Nyt on käynnissä järjestöjen ja muiden yhteisöjen ilmoittautuminen mukaan kampanjaan. Ilmoittautumiset pyydetään viimeistään 23.1. mennessä osoitteeseen karoliina.tikka@alli.fi. Tässä vaiheessa tarvitaan vain kiinnostuksen osoitus, muut tiedot kampanjaa varten toimitetaan tammikuun lopussa. Lisätietoa kampanjasta on alla.

Lähdettehän mukaan nostamaan vapaaehtoistoimintaa esille ensi vuonna!

Miten kampanja toimii?

• Kampanjassa luvataan tunteja vapaaehtoistoiminnalle: Henkilö merkitsee kampanjasivulle, kuinka monta tuntia hän lupaa vuonna 2011 käyttää vapaaehtoistoimintaan ja valitsee millä tehtäväkentällä hän sen haluaisi tehdä
• Vastaukseksi hän saa hakukriteerejä vastaavien organisaatioiden kuvaukset niiden vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista
• Henkilö valitsee itseään kiinnostavat organisaatiot ja tallentaa yhteystietonsa kampanjasivulle
• Hänellä on mahdollisuus jakaa tuntilupauksiaan mm. Facebookissa ja kampanjasivulle kerätään vapaaehtoistoimintaan luvattujen tuntien kokonaismäärää yhteiseksi potiksi
• Organisaatio saa toiminnastaan kiinnostuneiden yhteystiedot ja ottaa ilmoittautuneisiin vapaaehtoisiin yhteyttä
• Kampanjasivulla on esimerkkejä julkkiksista ja tavallisista ihmisistä – miten he ovat käyttäneet vapaaehtoistoiminnan tuntejaan

Mikä on kampanjan tavoitteena?

• Innostaa ja kannustaa uusia ihmisiä mukaan vapaaehtoistoimintaan
• Tarjota helppo tapa löytää tietoa erilaisista vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista ja kertoa kiinnostuksesta
• Tuoda yhdessä esiin vapaaehtoistoiminnan monipuolisia mahdollisuuksia ja saada yhteistä näkyvyyttä
• Antaa monipuolinen kuva vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista ja toimia kampanjamaisena, kevyenä sivustona, joka ohjaa eteenpäin myös muille vapaaehtoistoiminnan sivustoille ja hakemistoihin
• Kertoa esimerkkien kautta, mitä vapaaehtoisena toimimisesta saa, ja osoittaa sitä kautta arvostusta jo nyt vapaaehtoistoiminnassa mukana oleville

Mitä yhteisö saa?

• Uusia potentiaalisia vapaaehtoisia
• Näkyvyyttä omalle toiminnalle ja yhteistä näkyvyyttä vapaaehtoistoiminnalle
• Suuntaa antavaa käsitystä siitä, minkä verran ihmisillä on aikaa vapaaehtoistoimintaan
• Kiinnostuneiden yhteystiedot ja mahdollisuuden kontaktiin

Mitä yhteisöltä odotetaan?

• Halua kasvattaa vapaaehtoisten määrää
• Mahdollisuutta ottaa yhteys toiminnastaan kiinnostuneisiin ihmisiin → sähköpostit, soitot (resursseista riippuen pienimmillään massasähköposti)
• Napakka esittelyteksti omasta vapaaehtoistoiminnasta, joka toimitetaan tammikuun lopussa
• Valmius levittää viestiä haastekampanjasta omissa viestintäkanavissa (tulee valmiit elementit ja ideat viestintään) → haaste leviämään myös nykyisten vapaaehtoisten kautta
• Omille nettisivuille selkeä kuvaus omasta vapaaehtoistoiminnasta. Näille linkki kampanjasivuilta → mahdollistaa laajemmat kuvaukset toimintamuodoista, paikkakuntakohtaisista yhteyshenkilöistä jne.

Kuka voi ilmoittautua mukaan?

• Kampanjaan voivat lähteä mukaan vapaaehtoistoiminnan paikkoja tarjoavat järjestöt ja muut yhteisöt
• Kampanjaan ilmoittaudutaan mukaan mahdollisimman keskitetysti, eli esimerkiksi valtakunnalliset järjestöt ilmoittautuvat pääsääntöisesti kokonaisuutena. Vapaaehtoistoiminnan kentän monimuotoisuudesta johtuen katsotaan näitä kuitenkin myös tapauskohtaisesti. Kampanjassa maantieteellinen jaottelu on maakuntatasolla, mutta joukkosähköpostit kiinnostuksen osoittaneille sekä omien nettisivujen tarkentava info mahdollistavat tarkemman paikkakuntakohtaisen kuvailun paikoista ja yhteystiedoista. Näin tämä ei myöskään kuormita paljon keskusjärjestötoimijoita.
• Kiinnostuksensa ilmoittaneille vahvistetaan tammikuussa mukaan pääsy kampanjaan

Mikä on kampanjan aikataulu?

• 23.1. mennessä organisaatiolta ilmoitus kiinnostuksesta osallistua kampanjaan
• Lyhyiden esittelytekstien toimittaminen tammikuun lopussa
• Haastekampanja käynnistyy maaliskuun alussa 2011
• Kampanja käynnissä vuoden loppupuolelle saakka
• Syksyllä 2011 on työyhteisöihin painottuva kampanja, josta tulee lisätietoa myöhemmin

Miten ilmoittaudutaan?

• Kampanjaan ilmoittaudutaan 23.1. mennessa lähettämällä osoitteeseen karoliina.tikka@alli.fi sähköposti, jossa esitellään lyhyesti yhteisö ja annetaan yhteyshenkilön yhteystiedot

Lisätietoja?

Lisatietoja on sivulla vapaaehtoistoiminta2011.fi (sivusto taydentyy tammikuun aikana) Tiedusteluihin vastaavat projektisihteeri Karoliina Tikka (karoliina.tikka@alli.fi) ja Annika Häggblom (annika.haggblom@alli.fi). Ilmoittautuneet saavat tammikuussa vahvistuksen osallistumisesta.

Järjestöt ovat olemassa jäseniään varten. Ihmisten halu responsiivisempaan osallistumiseen
pakottaa myös suomalaiset järjestöt uudistamaan toimintaansa nopeasti. Yhä useampi meistä haluaa uudistaa ja muokata niitä yhteisöjä, joissa toimimme. Siellä, missä toiminnan rakenteet ovat liian hierarkkisia ja arvopohjat tarpeettoman jähmeitä, ei järjestötoiminta enää vastaa ihmisten tarpeita. Velvollisuus ja perinteet eivät enää riitä toimintatapojen perusteeksi. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen arvostus ja vahva asema eivät säily, jos ne eivät kykene ylläpitämään yhteyttä jäseniinsä ja ihmisiin.

Ajatus Suomesta ilman järjestöjään ei houkuttele. Yhdistystoiminnan alusta lähtien järjestöt ovat paikanneet niitä hyvinvoinnin aukkoja, joihin julkinen sektori ei ole ulottunut. Työnjako, jossa järjestökenttä kantaa osansa syrjäytyneiden ja heikossa asemassa olevien tukemisesta, kuuluu suomalaisen yhteiskunnan kirjoittamattomiin sääntöihin. Ihmisten arjen ja kasvamisen tukeminen on hidasta. Pätkittäiseen tukeen verrattuna järjestöjen olemassaolo takaa yhteiskunnan jatkuvuutta. Yhä useamman järjestön jäsenpohjan kaventuminen ja ikääntyminen ei ole merkittävä ainoastaan näille organisaatioille, vaan riski koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.

Tällä hetkellä perinteinen järjestötoiminta ei ole tunnettu luovuudestaan tai ennakkoluulottomuudestaan. Järjestöjen kevätsiivous -kampanja kannustaa järjestöjä kehittämään itsestään helposti lähestyttävämpiä ja ottamaan oppia toisiltaan. Haasteiden antaminen ja vastaanottaminen vahvistaa järjestötoimijoiden omaa merkityksellisyyden kokemusta. Avoimemmissa toimintatavoissa on kyse myös järjestöjen kyvystä kuunnella jäseniään ja vastata heidän tarpeisiinsa.

Mihin kehityskulkuihin vastaa

• Ihmiset pitkäaikainen sitoutuminen järjestöihin on heikkenemässä.
• Omaa tekemisen tilaa antavat yhteisöt vetävät yhä useampia puoleensa.
• Osallistumisen tavat muuttuvat, halu osallistua ei niinkään.

Kenellä ratkaisun avaimet

• Kansalaisjärjestöt

Vuonna 2011 on tehtävä

• Nimekäs suomalainen etu- tai kansalaisjärjestö käynnistää haastekampanjan ilmoittamalla omista ihmisläheisyyttä parantavista toimenpiteistään ja haastaa toisen tärkeänä pitämänään järjestön.
• Pallo siirtyy seuraavalle ja sitä seuraavalle järjestölle. Oman haasteensa toteuttaneet järjestöt jakavat oppinsa muiden kanssa.
• Haasteeseen tarttuneet järjestöt arvioivat kampanjan yhdessä ja sopivat kampanjan jatkosta ja kehittämisestä.

Kunnat kartoittavat säännöllisesti alueellaan toimivia yhteisöjä ja etsivät aktiivisesti tapoja tukea niitä. Laajoja ihmisryhmiä tavoittavat instituutiot, kuten koulut, terveyskeskukset, neuvolat ja kutsunnat ohjaavat ihmisiä aktiivisesti heidän elämäntilanteitaan ja kiinnostuksiaan vastaavien vertaisryhmien pariin.

Vertaiskunnan suurin haaste on epäluulojen hälventäminen. Ilman toimivaa vuoropuhelua eri osapuolet toimivat ennakkoluulojen ja oletusten varassa sekä näkevät itsestään erilaiset toimijat kilpailijoina. Vertaiskunnan kasvulle on keskeistä rakentaa luottamusta vapaaehtoistoimijoiden, kansalaisjärjestöjen, yksityisten palveluntarjoajien ja kunnan työntekijöiden välille. Kunta on vetovastuussa luottamusverkostojen rakentamisessa. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi Helsingin kaupungin vuorovaikutussuunnittelijoista.

Internetin ja informaation vapautumisen myötä ammattilaisten ja amatöörien ei-ammattilaisten väliset rajat ovat muuttuneet hämärtyneet. Koulutustason jatkuva nousu on yksi kehitykseen vaikuttavista syistä. Perinteisen asiantuntijuuden ja professionalismin haastaminen muuttaa myös palveluntarjoajien ja käyttäjien välistä suhdetta. Oman itsen kaltaisia ihmisiä kohtaan koettu luottamus, yksilöiden motivaatio oppia, kehittää asioita itse ja kertoa kokemuksistaan johtaa siihen, että suomalaiset yhä useammin vastaanottavat tietoa tai palveluja vertaisiltaan ammattilaisen sijaan. Professioiden näkemykset haastetaan yhä useammin.

Samalla monikulttuuristen ja kansainvälistyvien suomalaisten palveluntarpeet moninaistuvat tavalla, johon julkiset ja yksityiset palveluntuottajat eivät kykene vastaamaan. Taidepainotteisen vegaanipäivähoidon järjestämiseen ei monikaan suomalainen kunta taivu. Esimerkit vertaisten kesken syntyneestä hyvinvoinnista vahvistavat kuvaa itsestä pätevänä toimijana: naapurin pyörittäessä seniorikerhoa myös oma pystyvyysuskomus vahvistuu.

Mihin kehityskulkuihin vastaa

• Ihmiset luottavat entistä enemmän kaltaisiinsa.
• Professionalismin ja asiantuntemuksen virkamiesmonopolit ovat jo murtuneet.
• Kansainvälistyvässä ja monikulttuurisessa Suomessa palvelutarpeet monipuolistuvat.
• Julkisen talouden kriisiytyminen pakottaa vähentämään kuntien ja valtion henkilöstömäärää.
• Professioiden ja asiantuntemuksen monopolit vastaavat yhä huonommin ihmisten näkemyksiin hyvästä elämästä.

Kenellä ratkaisun avaimet

• Kunnat
• Kela
• Vertaisryhmät

Vuonna 2011 on tehtävä

• Yhdessä suomalaisessa kunnassa toteutetaan tutkimus, jossa ihmisiä haastattelemalla kartoitetaan alueella olevat yhteisöt ja niiden toiveet sekä tarpeet.
• Pilottineuvola, jonka suunnittelevat terveydenhoitajat ja alueen vanhemmat yhdessä.
• Kela käynnistää selvitystyön tavoista ulottaa sairaanhoitokorvauskäytäntö ennaltaehkäisevän vertaistoiminnan tukemiseksi.
• Tehdään julkiseksi hyvin toimivan vertaisryhmän toimintaa.

Vastuuta ja valtaa oman lähiympäristön asioissa vahvistetaan naapurineuvostoilla. Naapurineuvosto on väline, jolla asukkaat kehittävät omaa asuinaluettaan parantavia ratkaisuja ja joissa paikallisen tiedon ja taidon merkitys on ensisijaista. Naapurineuvostojen kautta jaetaan vuosittain kasvava osuus kunnan rahoista. Naapurineuvosto soveltuu erinomaisesti viihtyvyyttä, vertaistoimintaa ja yhteisiä tiloja lisääviin hankkeisiin. Toteutettavat projektit vastaavat paikallisiin ongelmiin ja toiveisiin ja ylittävät kaupungin organisaation perinteiset toimialarajat. Naapurineuvostoon kutsutaan puolet osallistujista alueen yrityksistä, järjestöistä ja asiantuntijoista. Loput valitaan satunnaisotannalla alueen asukkaista. Naapurineuvoston toimintaa ohjaa, ei johda, puolueeton neuvottelija.

Virkamiehistö tarjoaa työskentelyn tueksi faktoja alueen asuntokannasta, ympäristöstä, sosiaalisesta koostumuksesta, siitä minkälaisia ongelmia kaupungin näkökulmasta alueella esiintyy (jonot palveluihin, puuttuvat palvelut, rikollisuus, ilkivalta, jne.). Tilastotiedon lisäksi naapurineuvoston jäsenet selvittävät itse ongelmien paikallisia taustoja ja sen jäsenet keräävät lisätietoa haastattelemalla naapureitaan, koiranulkoilutustuttaviaan, lapsiaan, näiden kavereita, naapuritalon mummoa, huoltoyhtiön kaveria, jne. Naapurineuvosto on avoin prosessi kaikille alueen asukkaille. Tapaamiset järjestetään matalan kynnyksen paikoissa, mahdollisimman monenlaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille sopivina ajankohtina. Lisäksi suunnitelmat avataan kommentoitavaksi wiki-alustalle. Naapurineuvoston osallistujat kuulevat eri alojen asiantuntijoita ennen kuin tekevät ratkaisunsa.

Jotta naapurineuvostosta kehittyy merkittävä osa kunnallista päätöksentekoa, se tarvitsee resursseja. Menettelyllä on pystyttävä tuottamaan näkyviä ja koettavia vaikutuksia lähiympäristöön. Tavoitteena on, että vuonna 2030 joka kymmenes kunnan euro jaetaan osallistuvan budjetoinnin kautta.

Mihin kehityskulkuihin vastaa

• Kaikkitietävän kunnan aika on ohi.
• Monimuotoistuvassa yhteiskunnassa ikä, sukupuoli ja sosio-ekonominen asema kertovat yhä vähemmän ihmisen haluista ja tarpeista.
• Kaupungeissa tarvitaan uusia välineitä luottamukseen perustuvien lähiyhteisöjen rakentamiseen.

Kenellä ratkaisun avaimet

• Suomen Kuntaliitto
• Kaupunginosayhdistykset
• Oikeusministeriö
• Pilottikunnat

Vuonna 2011 on tehtävä

• Oikeusministeriön työryhmä suunnittelee mallin naapurineuvostoille.
• Avoin haku pilottikunnille. Pilottikunniksi hakevat kunnat ilmoittavat hakemuksissaan myös taloudelliset mallinsa.
• Oikeusministeriö ja Suomen Kuntaliitto järjestävät ensimmäisille kunnille koulutusta.
• Kunnat allokoivat tietyn rahamäärän jaettavaksi naapurineuvostojen kautta.
• Ensimmäiset kokeilut toteutetaan.

Työryhmä on jo kuullut valmistelussa kansalaisjärjestöjä ja toivoo nyt kansalaisten osallistuvan keskusteluun. Kerrokantasi.fi-sivustolla voi kertoa mielipiteensä muun muassa siitä, millaisiin asioihin kansalaisaloite voisi sopia ja voitaisiinko allekirjoitukset kerätä myös sähköisesti.

Kerrokantasi.fi-testipalvelu on sosiaalista mediaa hyödyntävä keskustelufoorumi, jossa kerätään kokemuksia kansalaisten ja hallinnon vuorovaikutuksesta verkkopalvelussa. Saatuja kokemuksia hyödynnetään vanhan Otakantaa.fi-keskustelufoorumin jatkokehittämisessä. Keskustelufoorumeiden tarkoituksena on kerätä kansalaisten mielipiteitä lakiesitysten ja hankkeiden valmistelutyöhön.

Oikeusministeriön toteuttama Kerrokantasi.fi-palvelun testaus on osa Sähköinen asiointi ja demokratia (SADe) -ohjelmaa.

Keskustelu on auki 31. tammikuuta 2011 asti.

www.kerrokantasi.fi

Oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikkö on käynnistänyt osallistumisympäristö-projektin. Projektissa kehitetään portaali, joka sisältää uusia toimintamalleja vuorovaikutukseen kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, julkishallinnon ja poliittisten päättäjien välille.

Rakenteilla olevan portaalin kautta voi esimerkiksi kommentoida lakihankkeita, seurata kansanedustajien työtä, tehdä kansalaisaloitteita, antaa palautetta sekä osallistua keskusteluun. Tavoitteena on, että portaalin ensimmäiset toiminnot otetaan käyttöön vuoden 2011 aikana.

Osallistumisympäristö on osa valtiovarainministeriön koordinoimaa sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa (SADe-ohjelma). Ohjelman tavoitteena on edistää sähköistä asiointia siten, että kansalaisten, julkishallinnon ja yritysten sähköinen asiointi kattaa vuoteen 2013 mennessä kaikki keskeiset palvelut.

Osallistumisympäristö-projektin tavoitteena on kansalaisten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että hanketta ei suunnitella ja toteuteta yksinomaan hallinnon lähtökohdista ja tarpeista käsin, vaan hanke valmistellaan ja toteutetaan tiiviissä vuorovaikutuksessa kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Tervetuloa kehittäjäyhteisöön ja kansalaisraatiin

Oikeusministeriö kutsuu kansalaisia mukaan osallistumisympäristön kommentointiin. Kommentointi tapahtuu pääosin verkossa ja siihen voi kuulua esimerkiksi palvelujen testaamista, äänestämistä eri suunnitelmien välillä sekä mielipiteen kertomista ja keskustelua.

Kommentointiin voi osallistua joko kansalaisraadin tai kehittäjäyhteisön kautta. Molempien toiminta käynnistyy vuoden 2011 alkupuolella.

Kehittäjäyhteisö on avoin verkosto, johon voivat liittyä kaikki teemasta kiinnostuneet. Kehittäjäyhteisössä voi osallistua niiden teemojen kommentointiin, jotka eniten kiinnostavat.

Kansalaisraati on suljettu ryhmä, johon valitaan 25 jäsentä ilmoittautumisten perusteella. Jäsenet valitaan siten, että erilaiset väestöryhmät tulevat edustetuiksi raatiin. Kansalaisraadin jäsenten ei tarvitse olla verkkodemokratian asiantuntijoita, mutta on toivottavaa, että valittavat henkilöt sitoutuvat kommentointityöhön projektin ajaksi 2011-2012 noin kerran kuukaudessa. Palkkioksi osallistumisesta raadin jäsenet saavat itselleen valintansa mukaan joko älypuhelimen tai videokameran.

Kehittäjäyhteisöön ja kansalaisraatiin ilmoittaudutaan verkossa:
http://www.om.fi/Etusivu/Valmisteilla/Osallistumisymparistoprojekti/Kansalaisraatijakehittajayhteisto.

Lisätietoja: hankepäällikkö Mikko Levämäki, puh. 09 1606 7922
sähköposti: osallistumisymparisto.om@om.fi

Viestiä saa välittää eteenpäin!

Kykypankin tärkeimpiä hyödyntäjiä ovat osallistavaan suunnitteluun koulutetut virkamiehet. Osallistavasta suunnittelusta ja käyttäjäkokemuksen korostamisesta tehdään vakiokäytäntö kaikilla hallinnonaloilla. Virkamiehiä koulutetaan hakemaan pankista kulloinkin käsittelemäänsä kysymystä vastaavaa asiantuntijatietoa. Kunnat ja kansalaisjärjestöt myös hakevat systemaattisesti uusia asiantuntijoita pankkiin.

Asiantuntijat ja suunnittelijat kokoontuvat ongelmien ympärille niiden kannalta tarkoituksenmukaisessa ympäristössä; asiantuntemusten törmäyttäminen voidaan järjestää leikkipuistossa tai verkossa. Tilanteesta riippuen yhteistyö voi kestää pidempään tai olla hetkittäistä. Kykypankki monipuolistaa hallinnon ja politiikan käytettävissä olevaa informaatiota. Ihmisille se antaa mahdollisuuden vaikuttaa itselle tärkeisiin kysymyksiin omassa lähiympäristössä.

Suurin osa suomalaisista haluaa vaikuttaa elinympäristöönsä. Itseilmaisun ja yksilön osallistumisen mahdollisuudet ovat yhteydessä yksilöiden onnellisuuteen. Nyt monet kokevat, ettei heidän äänensä kuulu. Vaikka ihmisten luottamus politiikkaan olisikin kateissa, kiinnostus oman ympäristön yhteisiin asioihin ei ole kadonnut. Vaikuttamishalun ja nykyisten rakenteiden välisen epäsuhdan korjaamiseksi tarvitaan ihmisten ehdoilla toimivia osallistumisen väyliä. Omaan elinympäristöön vaikuttamisesta tulee tehdä arkipäiväistä. Kykypankki on tapa mahdollistaa jatkuva, itsestäänselvyydeksi kehittyvä vaikuttaminen.

Kenellä ratkaisun avaimet

• Kunnat
• Virkamiehet (erityisesti yhdyskuntasuunnittelusta ja kunnallispalveluista vastaavat)
• Suomalaiset

Vuonna 2011 on tehtävä

• Osallistavan suunnittelun koulutus käyntiin.
• Oikeusministeriö kokoaa työryhmän rakentamaan asiantuntijapankki-portaalia.

Tiivistelmä

Olennaista on osallistumiskynnyksen madaltaminen, mistä pohjimmiltaan niin osallistamisessa, kuin mahdollistamisessakin on kyse. Mahdollistaminen on kuitenkin laajempi käsite siinä mielessä, että mahdollistaja ei määrittele syntyvän toiminnan sisältöä niin paljoa, kuin osallistaja.

• A) kansalainen osallistuu ensisijaisesti sisäisen motivaation takia
• B) kansalainen osallistuu, vaikkei olekaan niin kiinnostunut asiasta, mutta pullakahvit houkuttelevat
• C) kansalainen ei osallistu, vaikka sisäinen motivaatio on kohdallaan, koska ulkoisia kannustimia ei ole nimeksikään tai ne ovat jopa negatiivisia
• D) kansalainen ei osallistu, koska häntä ei kiinnosta, vaikka kuinka houkutellaan.
• Myös C) ja D) -tapauksissa kansalainen saattaisi osallistua, jos osallistumiskynnys olisi matalammalla, joillekin esim. verkko-osallistumiseen kynnys on matalampi, kuin livenä paikalle raahautumiseen.
• Pitää muistaa, että osallistumiskynnyksen madaltaminen saattaa muuttaa myös toiminnan luonnetta – onko sellainen osallistuminen edes tavoiteltavaa, mikä tapahtuu lähes vailla osallistujan omaa kiinnostusta vain sen takia, että osallistumiskynnys on olemattoman matala?

Taustapohdinnot osallistumisesta ja osallisuudesta

Eräässä sähköpostikeskustelussa toistin viimeaikaisen antipatiani “osallistaminen” sanaa kohtaan:

“osallistaminen” on kyllä sellainen sanahirviö, että jätettäköön se meidän jargonista pois, Maulunalaiset osallistuvat, koska heitä kiinnostaa ja se tehdään helpoksi – pakolla, uhkailemalla tai lahjomalla ei kannata osallistaa ketään

Vastaanottaja hämmästyi arvolatautunutta purkaustani. Mitä vikaa osallistamisessa on? Kysymys on oikeutettu ja se sai minut purkamaan auki tätä käsitesoppaa.

Kielitoimiston mukaan osallistuminen tarkoittaa “ottaa osaa olla mukana jossakin” ja osallistaminen puolestaan tarkoittaa “tehdä osalliseksi – aktivoida”.

Kuntatiedon keskuksen sivuilta löytyvät seuraavat määritelmät:

Osallisuus on periaate, jonka mukaan kuntalaisella on voitava olla mahdollisuus sekä saada tietoa päätöksenteosta että päästä vaikuttamaan siihen. Osallisuus on liittymistä, jossa osallistuja tulee osaksi ryhmää tai toimintoa. Osallistuminen tapahtuu alhaalta, ruohonjuurelta ylöspäin, se on mahdollisuuksien hyödyntämistä eri tavoin.

Osallistaminen on osallisuuden rinnakkaismuoto, osallistumismahdollisuuksien tarjoamista kuntalaisille. Osallistaminen on ylhäältä alaspäin, hallinnosta kuntalaisille päin tapahtuvaa toimintaa.

Kansalaisfoorumin sivuilla puolestaan sanotaan:

Osallisuus voidaan tulkita kahdella erilaisella tavalla. Sillä voidaan tarkoittaa kuulumisen, mukanaolon tunnetta. Ihminen kokee olevansa osallinen omassa yhteisössään ja suomalaisessa yhteiskunnassa, kun hän tekee työtä, harrastaa, osallistuu ja vaikuttaa. … Toisen tulkinnan mukaan osallisuus on omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista ja vastuun kantamista.

Näistä määritelmistä voi jo poimia yhden ajatuksen jatkojalostukseen: omakohtaisuus (sisäinen motivaatio) vs. ylhäältä alaspäin (ulkoinen motivaatio). Alkuperäinen primitiivireaktioni “osallistaminen” sanaa kohtaan johtui negatiivisesta mielikuvastani, jossa esim. kuntalaiset eivät ole kiinnostuneita osallistumaan, mutta hallinnon suunnasta tehdään erilaisia aktivointimanöövereitä.

Toisaalta Kuntatiedon määritelmässä sanotaan “osallistumismahdollisuuksien tarjoamista kuntalaisille” – tämähän ei sisällä mitään pakkoa tai aktivointimanöövereitä. Tarjottujen mahdollisuuksien puitteissa osallistuminen tapahtuu kuntalaisten omasta tahdosta.

Itse olen tässä puitteiden luomisen merkityksessä käyttänyt sanaa “mahdollistaminen”, josta tämän bloginkin nimi tulee. Mahdollistaminen on kuitenkin laajempi käsite siinä mielessä, että mahdollistaja ei määrittele syntyvän toiminnan sisältöä niin paljoa, kuin osallistaja.

Esimerkiksi uuden asuinalueen kaavoituksesta vastaava virkamies haluaa ihmisten osallistuvan juuri kyseiseen kaavoitusprojektiin ja hän saattaa organisoida vaikkapa työpajan tai kyselyn ja siten osallistaa kaupunkilaisia projektiin. Kaavoituksesta vastaava virasto voi myös laajemmin toimia mahdollistajan roolissa tarjoamalla tietoa kaikesta meneillään olevasta suunnittelutyöstä verkon kautta tai avaamalla viraston ala-aulan kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneiden kansalaisten tapaamispaikaksi.

Analyyttisen pohdintani tuloksena suhtaudun neutraalimmin myös osallistaminen sanaan. Osallistamisen keinot voivat olla positiivisia kannustimia ja toisaalta omaehtoinen osallistuminenkin voi kummuta negatiivisista tunteista, kuten kiukusta tai pelosta. Ihmiset osallistuvat toimintaan silloin, kun heidän omakohtainen sisäinen motivaationsa ja/tai ulkoinen motivaatio ylittävät osallistumisen vaivan (ja muiden mahdollisten esteiden, kuten puutteellisen tiedon) luoman osallistumiskynnyksen.

Ulkoista osallistumismotivaatiota voidaan lisätä erilaisilla kepeillä ja porkkanoilla, vaikkapa arpomalla palkintoja kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken tai uhkaamalla sosiaalietuuksien menetyksellä. Sisäistä motivaatiota ei suoraan voida lisätä, ellei sitten radikaalisti ajatella että esim. ihmisten raivostuttaminen lähikoulujen lakkautusuhalla olisi osallistamista.

Jäljelle jää toki polttavia kysymyksiä, kuten minkälainen osallistuminen luo osallisuutta ja mikä on osallistumisen ja osallisuuden suhde vaikuttamiseen?

Seuraava hallitus sitoutuu avaamaan julkiset tietovarannot kaikkien käytettäväksi teemalla Julki-Suomi. Lainsäädäntöä ja ohjeistuksia muutetaan siten, että tiedon laillinen, tekninen ja maksuton uudelleenkäytettävyys on lähtökohtainen periaate – sanalla sanoen julkisesta tiedosta tehdään myös avointa. Internetiin voidaan perustaa julkisen tiedon kirjastoja, joista kansalaiset, yritykset ja muut organisaatiot voivat kerätä tarvitsemaansa tietoa.

Avaamalla tietovarannot voidaan kehittää myös julkisia palveluita. Avoin data mahdollistaa aktiivisemman julkisen sektorin ja kansalaisten yhteistyön. Perinteinen yhtenäispalveluiden suunnittelutapa ei enää sovi kaikille: ihmisillä on tarve ja halu saada palveluita, jotka sopivat juuri heille itselleen. Tarpeet ovat eriytyneet ja ihmisillä on entistä enemmän valmiuksia vaatia ja vaikuttaa palveluihin. Avoimet tietoverkot vastaavat myös tähän tarpeeseen. Tietoverkkojen avaaminen ei tarkoita siis vain yksisuuntaista julkiselta yksityiselle -linjaa, vaan esimerkiksi palveluita käyttävät ihmiset voidaan nähdä palveluiden aktiivisina kehittäjinä.

Myös sosiaali- ja terveyssektoreilla edistetään valtakunnallisen sähköisen potilastietokannan käyttöönottoa. Tällä hetkellä terveyskeskuksissa, hammaslääkäreissä, neuvoloissa, sairaaloissa sekä päihde- ja mielenterveyslaitoksissa on käytössä tuhansia erilaista tietojenkäsittely- ja arkistointijärjestelmiä ja -tiedostoja. Tavoitteena on, että potilaskertomukset olisivat hoitavien lääkärien katsottavissa keskitetysti Internetin kautta. Lääkäreiden fyysinen sijainti tai toimipaikka ei tämän jälkeen muodosta estettä hoidolle. Potilaalla ei useinkaan ole yksityiskohtaista tietoa hoidostaan, järjestelmän kautta potilaan tilanteesta saadaan parempi käsitys. Sähköistä potilastietokantaa voidaan laajentaa myös ambulanssien käyttöön, jolloin niillä on tietoa potilaasta jo matkalla hänen luokseen. Jatkossa jokainen pääsee myös itse katsomaan terveystietoja esimerkiksi internetin kautta.

Mihin kehityskulkuun vastaa
• Ihmisten halu osallistua demokratian rakentamiseen kykyjensä ja halujensa mukaan.
• Tiedon määrä ja hallinnon avoimuusperiaate.
• Kaikkitietävän valtion aika on ohi.
• Nykyajan häijyimmät ongelmat ratkaistaan kokeiluilla.

Kenellä ratkaisun avaimet
• Puolueet
• Kansalliset ja kunnalliset organisaatiot

Vuonna 2011 on tehtävä
• Kansalaisyhteiskunta käynnistää aiheesta laajamittaisen kampanjan.
• Virkamiestyönä kartoitetaan lainuudistuksen tarve.
• Puolueet ilmaisevat kantansa selvästi ennen vaaleja.
• Avoimen datan periaate kirjataan hallitusohjelmaan ja uudistustyöhön osoitetaan resursseja.
• Suomeen luodaan hallinnon avoimen datan selvitystoimisto.
• Pilottihankkeet käynnistetään.
• Avoimuusperiaatetta tuetaan järjestöille ja virkamiehille tarjotulla koulutuksella.

Suomessa asioiden tekeminen yhdessä edellyttää yleensä rekisteröidyn yhdistyksen perustamista. Erotuksena kaveriporukasta vasta rekisteröity yhdistys voi perustaa pankkitilin, saada luvan rahankeräykseen tai vuokrata sopimusosapuolena tiloja. Ilman rekisteröimistä vastuu ei jakaudu, vaan yksittäiset ihmiset ovat vastuussa yhdessäkin tehdyistä päätöksistä. Yhdistyksen perustaminen hoituu jo nyt verrattain helposti Patentti- ja rekisterihallituksen internet-sivuilla. Rekisteröitymisen jälkeinen toiminta ja päätöksenteko jäävät kuitenkin vielä järjestön keskushenkilöiden harteille. Näiden ihmisten jättäytyessä pois järjestöjen toiminnasta katoaa usein myös niiden yhteinen muisti.

Yhden klikkauksen yhdistyksen tavoitteena on helpottaa ryhmän jäsenten osallistumista päätöksentekoon ilman ylimääräistä byrokratiaa. Suomessa malli rakentuu Patentti- ja rekisterihallituksen elektronisen rekisteröitymisen mahdollistavan alustan päälle. Helpon rekisteröitymisen ohella Yhden klikkauksen yhdistyksiä tuetaan tarjoamalla niille automaattinen sähköinen jäsenrekisteri ja jäsendemokratiaa tukeva helppo päätöksentekoalusta.

Mihin kehityskulkuun vastaa

• Kansalaisten halu toimia spontaanimmin yhdessä.
• Julkisen vallan tarve löytää uusia kumppaneita.

Kenellä ratkaisun avaimet

• Patentti- ja rekisterihallitus
• Järjestöt

Vuonna 2011 on tehtävä

• Patentti- ja rekisterihallitus käynnistää selvitystyön Yhden klikkauksen yhdistys -alustan rakentamiseksi. Esimerkiksi oikeusministeriön demokratiayksikkö yhdessä PRH:n kanssa valmistelee alustan suomalaisten kansalaistoimijoiden käyttöön.
• Suuri suomalainen kansalaisjärjestö julistautuu Yhden klikkauksen yhdistys -mallin mukaisen päätöksenteon pilotiksi.

Idean kehittäjä Charles Armstrong oli vieraana Sauna 2010 päättäjäkurssilla ja valotti ajattelukulkua muun muassa sillä, että oneclickorgsin avulla vakiintunut verkkoyhteisö, vaikkapa WoW -klaani tai jonkin aiheen ympärille muodostunut keskustelufoorumi voisi voisi helposti järjestäytyä juridisessa mielessä.  Järjestäytynyt yhteisö voisi olla kaupankäynnin tai yhteiskunnallisen keskustelun täysipainoinen osapuoli ja onecligorgsin avulla se voisi tapahtua ilman, että itseorganisoituneen yhteisön toimintamalleja tarvitisisi radikaalisti muuttaa.

Aiheen ymmärtämiseksi kannattaa tutustua muun muassa Circus Foundationin virtuaalisia organisaatioita käsittelevään kirjoitukseen ja lukea Charles Armstongin artikkeli Emergent Democracy kirjasta Open Government (O’Reilly 2010).

Eihän nyt työstä sopimiseen saisi kulua enempää aikaa, kuin itse homman tekemiseen.

Video valottaa erinomaisella tavalla muun muassa Mikroduunin toimivuuden kannalta olennaista palikkaa nimeltä Sopimuskone.

Kansalaistili / Sopimuskone by ubiVida from ubiVida on Vimeo.

Sopimuskonetta voisi tarvita työmarkkinoiden lisäksi esimerkiksi finanssimarkkinoilla. Jotain sen tyylistä esittääkin Jaron Lanier Et ole koje -manifestissaan. Manifestissa Lanier pyrkii nostamaan esiin laumasieluisuuden, sirpaleisuuden, pesämielen ja muiden digiajan ilmiöiden pimeitä puolia, mutta finanssimarkkinoiden sopimuskoneen hän esittää yhtenä pitkän tähtäimen projektina, joka voisi auttaa. Ajatuksena on, että jos sopimukset pystyttäisiin ohjelmoimaan eksaktisti ihmisten ymmärrys monimutkaisten rahoitusinstrumenttien toiminnasta lisääntyisi ja rahoituskriisit vähenisivät.

Open Democracy Ring from Antti Poikola on Vimeo.

Avoimen demokratian rinki on aktiivisesti lähtenyt hyödyntämään nettikansan wikiä ja Yammeria. Nämä alustat on kaikkien muidenkin käytettävissä.

Otso Kivekäs – Konteksti yhteisöjen kantavana voimana from Antti Poikola on Vimeo.

Leo Stranius kiteyttää blogissaan Sauna 2010 -päättäjäkurssin antia.

Demos Helsinki ja Ajatuspaja e2 järjestivät elokuun lopulla Sauna 2010 -kurssin, jossa melko keskeisessä osassa olivat teemat, joihin myös Nettiajan kansalaisyhteiskunnan leiripäivässä pureuduttiin. Osin myös samoja ihmisiä oli paikalla molemmissa tilaisuuksissa, ainakin Iikka Lovio, Sami Majaniemi, Mikko Rissanen ja allekirjoittanut (kenetköhän unohdin :/). Leo Stranius, jolta lainasin viereisen kuvan kiteytti Sauna -kurssin antia blogissaan 1.9.2010. Nyt kurssin tuloksia on kasattu julkaisuksi, jonka julkistamistilaisuus on ensi torstaina 11.11.2010. Valitettavasti tilaisuudesta ei ole videostriimiä luvassa, mutta paikanpäälle pääsevät saavat myös kahvit.

Raportin julkistustilaisuus torstaina 11.11. klo 10.00-11.30., Ravintola Ateljé Finne, Arkadiankatu 14, Helsinki

Demos Helsinki ja Ajatuspaja e2 julkaisevat puheenvuoron Sauna 2010 –päättäjäkurssin keskusteluiden pohjalta. Kansalaisyhteiskunnan tuotekehitykseen paneutui 30.-31.8.2010 Tuusulan Gustavelundissa järjestetyssä Saunassa viisikymmentä päättäjää, tutkijaa ja tekijää yhteiskunnan eri sektoreilta. Vastauksena ihmisten poliittisten tarpeiden muutokseen kurssilla kehitettiin yhdessä useita tulevaisuuden osallistumisen ja vaikuttamisen edellytyksiä parantavia toimenpiteitä.

Tämä raportti esittelee näistä toimenpiteistä seitsemän. Nämä toimenpiteet eivät yksin vastaa kaikkiin käsillä oleviin politiikan ja demokratian ongelmiin. Eri näkökulmista ne kaikki kuitenkin kuvaavat sitä kansalaisuuden muutosta, johon meidän on yhteiskuntana pakko vastata.

Sauna 2010 –kurssin pääyhteistyökumppaneita olivat oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikkö, kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta sekä Suomen Kuntaliitto. Kurssia tukivat myös Tankesmedjan Lokus ja Sisäasianministeriön oikeusyksikkö.

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu ja mukaan mahtuu 50 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Ilmoittautumiset ma 8.11. mennessä osoitteeseen info[a]e2.fi

Tervetuloa!

Lisätietoja:
Tommi Laitio, Demos Helsinki
GSM 050 563 4950
tommi.laitio[a]demos.fi

Tietämättömyys muiden tekemisistä kostautuu voimavarojen haaskauksena: “täällä yliopsitollakin usein tutkijat eivät tiedä, mitä toiset tutkijat seinän takana tekevät”.

Juho Makkonen – Toiminta näkyväksi from Antti Poikola on Vimeo.

Helge Keitel – Nettikansa ja Mikroduuni from Antti Poikola on Vimeo.

Leiripäivä oli mainio kokemus. Tuli tavattua monta sellaista tahoa, joihin on ollut jo pitkään tarkoitus olla yhteydessä Kassin ja avoimen yrityksen tiimoilta, sekä tutustuttua myös moniin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin ja hankkeisiin.

Avoimen yrityksen minisessiossa pohdittiin SoundBites-menetelmän keinoin, miten avoimuutta voisi edistää yritysmaailmassa laajemminkin. Ideat vaihtelivat omista pienistä konkreettisista teoista aina arvostustalouden edistämiseen ja “yritys”-konseptista luopumiseen kokonaan. Hauskasti yksi kategoriaan “hullu ja yllättävä” heitetty idea oli täysin avoimen yrityksen perustaminen.

Muiden minisessioiden osalta harmittamaan jäi erityisesti se, ettei voinut osallistua useampaan, niin mielenkiintoinen oli aihekavalkadi. Ne kolme joihin osallistuin olivat kuitenkin paitsi erinomaisen mielenkiintoisia myös varsin relevantteja Avoimen yrityksen ja Kassin kannalta. Kuinoman sessiossa pohdittiin tavaroiden lainaus- ja vuokrauskulttuurin edistämistä, Stadin aikapankin sessiossa vertaistuotannon mahdollisuuksia laajemmin ja Flo Appsin sessiossa modernin yhdistystoiminnan työkaluja. Kaikkien näiden sessioiden ylläpitäjien kanssa tulemme varmasti olemaan yhteistyössä myös jatkossa. Muita kiinnostavia keskusteluita olivat esimerkiksi pohdinnat siitä, sopisiko Kassi osaksi yhteisöllistä korttelipihatoimintaa.

Jos päivän anti pitäisi kiteyttää yhteen termiin, se on ehdottomasti Demos Helsingin Roopen ja Mikon esityksessään esiin tuoma pystyvyysuskomus. Se on tekijä, joka demoslaisten mukaan on tärkein ihmisten tavoitteiden onnistumista määrittävä tekijä. Esimerkkinä he mainitsivat koulumenestyksen, jonka syiksi mainitaan usein sellaisia seikkoja kuin lahjakkuus, ahkeruus tai opetuksen taso. Kaikki nämä ovat toki vaikuttavia tekijöitä, mutta kaikista merkittävin on silti pystyvyysuskomus: varma tunne siitä, että minä pärjään, minä pystyn tähän.

Leiripäivän osallistujia katsellessaan saattoi selvästi huomata, että tässä on joukko ihmisiä, joissa pystyvyysuskomus on vahvana. Sen pohjalta on helppo uskoa, että päivän aikana esitetyt suuret suunnitelmat ja visiot eivät jää sellaisiksi, vaan myös todella konkretisoituvat yhteiskuntaa parantaviksi teoiksi. Tästä on hyvä jatkaa.

Ensimmäisen vaiheen hakuaika päättyy 1.3.2011

Nettikansaa saattaisi kiinnostaa Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja -innovaatiokilpailu, jossa

• Kilpailuun osallistutaan idean vapaamuotoisella kuvauksella. Idean tulee toimia joko sähköisessä tai painetussa muodossa.
• Ensimmäisen vaiheen hakuaika päättyy 1.3.2011. Jatkoon päässeet saavat alkupääoman, jolla he jalostavat ideaansa.
• Voittaja saa enintään 250 000 euroa kehitysrahaa, jonka avulla hän toteuttaa hankkeensa.
• Jos projekti käyttää digitaalista teknologiaa, teknologian tulee perustua avoimeen lähdekoodiin.

Esimerkiksi jostain tietokantajournalismiin liittyvästä voisi saada hyvän ehdotuksen kilpailuun. Huhujen mukaan muutamat nettikansalaiset suunnittelevat jo kilpailuun osallistumista, onko näin?

During this fabu we will be product developers for the Web age civil society. What kind of future we would like to see for the civil society? We will set our horizon to the year 2027, when the Web is more or less the double in age than today.

Web Age

Web, a wild teenager: On August 6, 1991, Berners-Lee posted a short summary of the World Wide Web project on the alt.hypertext newsgroup. This date marked the debut of the Web as a publicly available service on the Internet. The turning point in the popularity of the World Wide Web was the introduction of a graphical web browser Mosaic in January 1993 – just 17 years ago. [wikipedia]

Civil Society

Forms of participation and civic activity under construction: Civil society refers to the arena of voluntary collective action around shared interests, purposes and values. Civil society embraces a diversity of actors and institutional forms, for example NGOs, community groups, trade unions, self-help groups, social movements etc.

Political participation and traditional activity in civic associations is constantly declining, web has enabled new kind of activism (or is it just clictivism?), but how the civil society will evolve over time?

Fabu

The impact of fast adoption and development of Web is just starting to show up – web is still in it’s youth while the civil society is old and doesn’t change over night. Future is hard to forecast, but on the other hand some people say that the future can be made.

The aim is to collaboratively produce (trough guided intensive brainstorming and organizing) one blog post which embodies our vision for the state of the civil society in year 2027.

We will process the ideas with flip charts, markers, post-its and collaborative web notes.

Nettikansan jälkihaastattelu – Issakainen ja VodBurner from Antti Poikola on Vimeo.

Videolla mainitut linkit:

• VodBurner Skype videopuheluiden nauhoittamiseen
• Leiripäivän videotallenteet
• Digital Competence and Learning 2010 (#dcl2010) 2.-3.11.2010 Hämeenlinna

Tapio Nurminen herätteli keskustelua modernin yhdistyksen työvälineistä (katso jatkokirjoitus) ja Teemu Ropponen kysyi, mitä sosiaalinen media tarkoittaa järjestötoiminnassa? Oma kysymykseni on, millainen pitäisi olla järjestön IT-infra, jotta se tukisi aktiivista ja avointa toimintaa verkossa ja samalla lisäisi yhteisön etätyöskentelyn valmiuksia?

Teemu Ropponen kysyy avoimella Qaiku-kanavalla

Tarvelähtöisesti

Alle on listattu satunaisessa järjestyksessä muutamia tarpeita, joita yhdistyksillä (myös yrityksillä ja järjestäytymättömillä yhteisöillä) on. Kaikkiin näihin tarpeisiin on olemassa myös helppokäyttöisiä ja ilmaisia verkkosovelluksia, mutta tarkoituksella niitä ei ole tässä lueteltu. Asiassa ei missään tapauksessa pidä edetä teknologiahuumassa työkaluajattelu edellä, vaan keskittyä ensisijaisesti yhteisön omiin toimintatapoihin ja tarpeisiin.

Myöskin työkalujen määrässä kannattaa pitäytyä tarpeen sanelemassa minimissä, sillä uusien työkalujen omaksuminen tehokkaaseen käyttöön vie aikansa ja useisiin palveluihin useiden salasanojen taakse hajautunut toiminta voi olla tehottomampaa, kuin muutamalla perinteisemmällä vaikkakin epäoptimaalisella välineellä toimiminen.

Työkalujen valinnassa kannattaa ehdottomasti painottaa niinsanottuja pilvipalveluita, eli erikoistuneita työkaluja, joidenka ylläpidosta vastaa joku muu. Edes sähköpostipalvelinta tai julkaisujärjestelmää ei tarvitse nykyään ylläpitää itse.

Mitä tarpeita yhdistyksillä on?

Yhteiskäyttöiset dokumentit ja reaaliaikainen yhteiskirjoitus
Suuri osa yhdistyksistä kirjoitetuista dokumenteista aina kierrätetään yhdellä tai useammalla muulla luettavana ja kommentoitavana. Aika-ajoin on myös erityisiä yhteiskirjoittamispuristuksia, kuten kannanotot, tiedotteet, strategiat jne. Sähköposteihin dokumentit hukkuvat ja vähän ajan päästä kukaan ei enää muista, mikä on viimeisin versio jostakin ja onko kaikkien meilitse heittämät hyvät kommentit tulleet mukaan vai eivät.

Nykyisin kiinteiden verkkoyhteyksien aikana dokumentit kannattaa säilyttää yhdessä paikassa verkossa, jossa kaikki voivat niitä käydä lukemassa ja muokkaamassa ja sähköpostitse lähetellään vain linkkejä dokumentteihin tyyliin “hei kirjoitin nyt lisää toimintasuunnitelmaan, käykääpä katsomassa ja kommentoimassa täällä…”. Verkkodokumenttien hyvä puoli on, että ne sallivat myös useamman henkilön samanaikaisen yhteiskirjoittamisen (jopa samaa lausetta tai kappaletta voidaan muokata samaan aikaan).

Jäsenistön aktivointiin yksi hyvä keino on myös valmistella asioita julkisissa kaikkien nähtävillä olevissa dokumenteissa, jolloin osallistumiskynnys on mahdollisimman matala, kirjoitusvirheidenkin korjaaminen on osallistumista.

Sidosryhmäsuhteiden hallinta
Yritysmaailmassa on laajasti käytössä niinsanotut asiakkuudenhallintajärjestelmät, eli CRM- järjestelmät, joihin kerätään kattavasti asiakastietoa ja joiden avulla mm. ohjataan myynti- ja markkinointityötä. Järjestöpuolella olisi mahdollisuuksia kehittää perinteisiä jäsenrekistereitä kattavammin sidosryhmäsuhteiden hallinnan työkaluiksi, jolloin samalla järjestelmällä voitaisiin hallinnoida järjestön avustusten keräämistä, yhteistyökumppaneita, jäseniä ja muita kontakteja.

Sähköinen taloushallinto
Taloushallinto hoituu yhden henkilön toimesta kyllä, mutta pienessäkin järjestössä on merkittävä etu siitä, jos reaaliaikainen tietämys taloustilanteesta on mahdollisimman hyvin jaettu muiden toimijoiden kanssa. Nykyisin suurin osa laskuttajista tarjoaa mahdollisuuden verkkolaskuun, joten paperityö helpottuu huomattavasti, kun kaikki laskut ja tilitapahtumat siirtyvät automaattisesti kirjanpitoon. Merkittävä etu on myös, että paerien hukkaaminen tulee käytännössä mahdottomaksi.

Erityisesti voittoa tavoittelemattomien järjestöjen tapauksessa kannattaa harkita myös läpinäkyvyyden lisäämistä julkaisemalla kirjanpito-ohjelmasta tiedot taloudenpidosta vaikkapa kuukausittain.

Avoin verkkokeskustelu
Järjestöissä käydään sähköpostitse vilkasta keskustelua sellaisistakin aiheista, jotka eivät ole mitenkään salassa pidettäviä, vaan jotka hyötyisivät mahdollisista rikastuttavista ulkopuolisten kommenteista. Tietenkään kaikki keskustelu ei sovi avoimeksi, eikä missään tapauksessa pidä tehdä sellaisia työtapojen muutoksia, jotka tyrehdyttäisivät omaa keskustelukulttuuria. Osan sähköpostikeskustelusta siirtämistä verkkoin kannattaa kuitenkin kokeilla. Keskustelusovelluksista saa aina muistutukset sähköpostiin, kun joku on kommentoinut jotain. Aiheet pysyvät järjestyksessä ja vanhoihin keskusteluihin on huomattavasti helpompi palata verkossa, kuin kaivaa vanhoja keskusteluita sähköpostista. Lisäksi keskustelut näkyvät Googlelle ja saattavat johdatella järjestön piiriin siitä kiinnostuneita henkilöitä.

Avoin verkkoviestintä
Keskustelun lisäksi verkossa voi ja kannattaa harrastaa viestintää, jonka tarkoituksena on levittää tietoa omasta osaamisesta ja kiinnostuksesta. Viestintää voi harrastaa menestyksekkäästi myös hyvin pienellä panostuksella. Esimerkiksi blogitekstin kirjoittaminen on yleensä kevyempää lehdistötiedotteen kirjoittamiseen verrattuna ja 140 merkin mittainen verkkohuudahdus on sekin viestintää. Tällaista kevyen linjan ajatusten levittämistä kun tekee osana omaa arkirutiinia, niin yhdistyksen verkkolöydettävyys kasvaa kuin varkain pieninä puroina. Verkkoviestinnän kannalta keskeisin työkalu on järjestön oma verkkosivusto, jonka rooli on usein tomia julkisivuna ja koota yhteen kaikkialla muualla tapahtuva viestintä.

Kohdennettu viestintä
Vaikka moneen otteeseen on todettu, ettei sähköposti ole paras mahdollinen työkalu keskusteluun, eikä etenkään tiedon jalostamiseen, niin sähköpostin käyttökynnys on matala ja se toimii hyvänä käyttöliittymänä muihin keskustelutyökaluihin. Esimerkiksi keskusteluun tarkoitetusta foorumista tai sosiaalisen median alustasta voidaan ohjata käyttäjille viestit sähköpostiin, jolloin he voivat seurata keskustelua päivittäisen sähköpostin lukemisen lomassa ja heidän tarvitsee kirjautua keskustelupalstalle vain halutessaan kommentoida. Usein, mikäli sähköposti-integraatioita ei ole, niin keskustelupalsta näivettyy ja ihmisille pitää kuitenkin erikseen tiedottaa sähköpostitse tärkeistä asioista, koska pelkän foorumin tai vastaavan tavoitettavuuteen ei voida luottaa. Sähköpostilistat ja uutiskirjeet ovat tapa viestiä laajemmalle, mutta avoimeen verkkoviestintään verrattuna kohdennetummalle seuraajaporukalle.

Yhteisöt
Kamppanjoille ja yhdistyksen kannalta kiinnostaville teemoille kannattaa verkossa synnyttää tai mennä mukaan jo olemassa oleviin yhteisöihin. Yhdistyksen nimeä kantava Facebookryhmä on hyvä esimerkki yhteisöstä, mutta niitä kannattaa luoda enemmänkin, sillä “Yhdistys ry.” ei välttämättä ole laajalle joukolle mitenkään yhdistävä kiinnostuksenkohde, mutta sen sijaan jokin yksittäinen aihealue voi ollakin.

Kalenteri, tapaamisten sopiminen, tapahtumien markkinointi ja ilmoittautumiset
Erityiset tapaamisajankohtien sopimiseen tarkoitetut palvelut, verkkolomakkeet tapahtumiin ilmoittautumisessa ja jaetut kalenterit ovat yleistyneet vauhdilla, eikä ihme. Esimerkiksi 30 henkilön tapahtumailmoittautumisten vastaanotto ja rekisteröinti sähköpostitse on tuskastuttavaa työtä samoin, kuin yhteisen palaveriajan sopiminen viiden henkilön kesken sähköpostitse.

Wikimäinen tiedon kartuttaminen
Tapaamisagendojen suunnitteluun, muistiinpanojen tekemiseen ja yhteisen tiedon kerryttämiseen kaikille avoimet tai salasanalla suojatut wikit ovat oiva tapa toimia. Tässä tapauksessa wikimäisellä toiminnalla tarkoitetaan nimenomaan toimintatapaa, eikä mitään tiettyä työkalua. Wikimäinen toimintatapa on tullut mahdolliseksi oikeastaan vain verkon myötä, joten ns. tavallisesta toimistomaailmasta ei löydy sille hyviä vastineita.

Linkkien jakaminen ja kerääminen
Järjestöaktiivit seuraavat netistä luontaisesti kaikkea alaan liittyvää ja lähettävät viikoittain tai jopa päivittäin hyviä linkkejä toisilleen. Lähettämisen ohella nämä linkit kannattaa kerätä talteen verkkopalveluun niin, että ne löytyvät, kun joku joskus myöhemmin muistaa, että tästähän oli joku verkkojuttu. Riippumatta siitä, millä koneella ja missä on, niin yhteiset kirjanmerkit ovat saatavilla. Sähköpostin lähetyksen rinnalla linkin tallentaminen verkon kirjanmerkkeihin on olematon lisätyö, mutta hyöty voi olla merkittävä.

Etäkokoustaminen ja konferenssipuhelut
Etätyöskentelyn perusedellytys on säännölliset etäpalaverit, jotka lisäävät koheesiota etänä toimivien henkilöiden välille. Etäkokoustaminen ei koskaan korvaa täysin livetapaamisia, mutta toimivalla etäkokouskäytännöllä voidaan vähentää livetaapaamisien asiakuormaa käsittelemällä monet rutiinijutut etänä. Ennenkaikkea tiivis etäyhteydenpito vähentää oikeiden kokousten tiedotustilaisuusluonnetta ja niissä voidaan keskittyä päätöksentekoon ja pohdintaan, kun kaikki ovat jo etänä tietoisia siitä mitä tehdään. Konferenssipuhelut tuettuna selkeillä agendoilla mahdollistavat tehokkaan etäkokoustamisen.

Taustakanava
Järjestön ydinryhmän toiminnassa on eduksi, mitä pienemmällä vaivalla ihmiset, pystyvät pysymään kärryillä toistensa tekemisistä. Taustakanavalla tarkoitetaan sitä kaikkein tavanomaisinta viestintäkanavaa, mitä ihmiset käyttävät asioista kertomiseen ja kysymiseen. Samassa tilassa työskentelevät ihmiset saattavat huikata työpöydän yli ja keskustella asioista, mutta etätyössä on toidenlainen taustakanava tarpeen. Useinmiten tällaiseen taustakanava käytetään sähköpostia tai sähköpostilistaa, mutta muitakin vaihtoehtoja on, kuten mikroblogit, IRC ja muut enemmän chattimaista keskustelua muistuttavat palvelut.

Kalvoesitykset
Yhdistyksen toiminnan tuloksena syntyy aika-ajoin kalvoesityksiä, joissa keskeiset ajatukset on hyvin kiteytetty nimenomaan siinä tarkoituksessa, että ne on esitettävissä jollekin ulkopuoliselle. Mikäli esityksissä ei ole mitään salaista kannattaa ne julkaista, koska verkossa tallessa oleviin esityksiin voi helposti linkittää tarvittaessa ja muutkin aiheesta kiinnostuneet saattavat löytää ne. Nykyisin on varsin helppoa myös nauhoittaa puhetta ja synkronoida se kalvoesitysten kanssa verkossa, jos vaikuttaa, ettei asia pelkiltä kalvoilta aukea.

Valokuvat
Itse otettu kuvamateriaali kannattaa julkaista jossain verkon kuvapalvelussa Creative Commons lisenssillä, jolloin muutkin hyötyvät materiaalista, kunhan linkittävät alkuperäiseen kuvan ottajaan. verkossa olevien kuvien hyötykäyttö on huomattavasti helpompaa, kuin eri ihmisten koneiden kovalevyillä olevien kuvien.

Videot
Videot on monien yhdistysten toiminnassa vielä vähän hyödynnetty mahdollisuus, mutta liikkuva kuva kertoo usein vielä enemmän, kuin valokuva. Videoiden jakamiseen ja tallentamiseen verkon videopalveluissa pätee sama logiikka, kuin valokuviinkin. Nykyisin kännyköilläkin on helppo ottaa videokuvaa, joka voidaan lähettää vaikka suoraan kännykästä verkkoon käyttämättä tietokonetta välissä lainkaan.

Reaaliaikaiset videolähetyspalvelut mahdollistavat sen, että yhdistyksen tapahtumia voivat seurata “suorana lähetyksenä” tai tallenteena muutkin, kuin ne onnekkaat, jotka pääsevät fyysisesti paikan päälle.

CASE: Pyöräliitto
Usein olemassaolevia käytäntöjä järjestöissä on hidasta tai jopa mahdotonta muuttaa. Pyöräliitto on virallisesti vielä perustamaton järjestö, josta on tarkoitus tehdä valtakunnallinen arkipyöräilyn edunvalvoja. Järjestön perustamista on valmisteltu gitaasti kypsytellen jo vuoden verran. Tyhjältä pöydältä lähdettäessä on ollut mahdollista miettiä myös modernin järjestön työkaluja ja käytäntöjä tyhjältä pöydältä.

Olen itse ollut mukana hahmottelemassa Pyöräliittoa varten viestintäsuunnitelmaa ja koonnut yhteen dokumenttiin hyödyllisiä verkkoviestinnän työkaluja. TYö on vieläkin kesken, mutta molemmat dokumentit ovat kaikille avoimina Google Docsissa. Erittäin mielelläni kuulisin palautetta ja ajatuksia muilta järjestöihmisiltä.

Videotallenne: Nettiajan kansalaisyhteiskunnan leiripäivä 6.10. Tampereella

Videon alla on aikajana, josta voi kelata mieleiseensä kohtaan, järjestyksessä päivän ja videotallenteen sisältö menee näin (tarkempia alkamisajankohtia voidaan laittaa tämän blogipostin kommentteihin):

• Check-in: Antti Poikola – Otavan Opisto
• Ääni yksilöille ja yhteisöille: Mikko Rissanen ja Roope Mokka – Demos Helsinki
• World Café keskustelu
• Ilotulitus: Iltapäivän leirinuotioiden mainospuheet (1 minuutti per esiintyjä)
• Leirinuotio 1. muistiinpanot Aki Asola & Petteri Nyman: Eduskunta ja avoin data
• Leirinuotio 8. muistiinpanot Jaakko Lehtonen: Jaettu maa – Korttelipihat
• Leirinuotio 15. muistiinpanot Anne Rongas: Nettiverkoston konehuoneessa opittua: sisäpiirit ja ulkopiirit verkostokätilöinnin näkökulmasta
• Leirinuotio 22. muistiinpanot Pasi Palmulehto: Puolue-, yhdistys- ja kansalais-vaikuttaminen verkon avustuksella
• Check-out: Kollektiivinen yhteenveto päivästä ja askeleet tulevaisuuteen

Kun kuulin kesällä tästä tilaisuudesta törmättyäni Anttiin jossain päin nettiä, ajattelin ettei tällaisesta voi oikein millään jättäytyä pois. Olimme juuri avanneet Pikkuparlamentti.fi -sivuston ja mietimme, kuinka saada sinne reilusti sisältöä ja kävijöitä. Saimme toisaalta innostunutta palautetta mutta toisaalta epäiltiin ettei sivusto houkuttele riittävästi kävijöitä pelkkänä keskustelufoorumina. Mietimme kuitenkin koko ajan, miten saisimme tuplattua kävijämäärän esimerkiksi liittoutumalla löyhästi sisällön kautta jonkin toisen sivuston kanssa.

Vaikka sivustolle on jo saatu kohtalaisesti sisältöä ja kiinnostavia kirjoituksia, ei sitä varsinaisesti voi vielä väittää suomalaisen poliittisen keskustelun kaikenkattavaksi arkistoksi. Keskustelufoorumin arvo käyttäjilleen kuitenkin määräytyy suoraan sekä keskustelun tasosta että aiheiden moninaisuudesta. Mitä enemmän aiheita luettavana, sitä todennäköisemin käyttäjä löytää sieltä haluamansa. Laadukaskaan keskustelu ei kiinnosta yksittäistä käyttäjää jos se ei ole sitä mitä tämä etsii.

Kanssani jutelleet epäilevät tuomaat ovat esittäneet kysymyksiä ”riippumattoman poliittisen keskustelufoorumin”mahdollisuuksista houkutella sinne ihmisiä jotka haluavat vaikuttaa asioihin. Keskustelufoorumi kun ei sinänsä ole kanava asioiden eteenpäin viemiseen, vielä vähemmän jos se pyrkii olemaan ”riippumaton”. Toisaalta olen myös kuullut sellaisia kommentteja, että keskustelun pitäisi pohjautua johonkin konkreettisesta tietoon, jotta se olisi relevanttia. Ja että ilman kunnon pohjustusta poliittinen keskustelu pahimmillaan jumittuu asemiinsa, polarisoituu sekä trivialisoituu.

Tulin siis Tampereelle sellaisella kokeilumielellä, että löytyisiköhän sieltä mahdollisia kumppaneita luomaan synergiaetuja yllä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Paljastin korttini minisessiossani ja sen ulkopuolella ja odotin mitä tuleman pitää. Ennen kuin huomasinkaan, olin tavannut monta sellaista ihmistä jotka olivat innostuneita yhteistyön tekemisestä meidän sivustomme kanssa.

Kahden päivän aikana sain jonkinlaisen kokonaiskuvan siitä kentästä jolla tapaamani ihmiset ja heidän projektinsa yrittävät parantaa suomalaista verkkodemokratiaa. Eri osaset koko kansalaisdemokratiaprosessista voisi ehkä kuvata alla olevalla kaaviolla. Kaavion alaosassa on faktatieto, ylemmäs siirryttäessä aletaan hyödyntää tietoa kunnes viimein tiedon jalostuttua yritetään vaikuttaa yhteisiin asioihin. Tällainen prosessihan politiikka juuri on, vai mitä?

Yksi näkemys tiedon jalostumisesta

Eri toimijat sijoittuvat tähän kenttään eri paikkoihin. Jotkut poimivat tai tuottavat tietoa, joku muokkaa sitä esimerkiksi visualisoimalla, jollain on keskustelufoorumi, joku ylläpitää vaikutuskanavaa ja jotkut yrittävät vaikuttaa suoraan päätöksentekijöihin. Mielestäni yksikään näistä palasista ei voi olla yhtä merkittävä osa yhteiskunnallista vaikuttamista kuin mitä ne olisivat yhdessä. Uskon että erilaiset aineistot voivat tukea toisiaan ja tuoda kaikille toimijoille enemmän käyttäjiä. Ennen kaikkea tällaisten toimijoiden yhteistyöllä voi onnistuessaan olla valtava yhteiskunnallinen merkitys.

Olen vaikuttunut tapaamistani ihmisistä ja siitä innosta jolla he ovat lähteneet miettimään asioita ja yhteistyötä pelkkää verkostoitumista pidemmälle. Olemme järjestäneet jo yhden tapaamisen ja jatkoa seuraa. Tarkempaa tietoa yhteistyösuunnitelmistamme pitäisi löytyä lähipäivinä tälle sivustolle ilmestyvästä wikistä. Tulemme pitämään yhteistyösuunnitelmamme mahdollisimman avoimina.

Kiitos siis Otavan Opistolle mahdollistamisesta!

Huumasta toipumisen ohella olen lukenut läpialkupäivän café-session kooste-fläppejä (Löytyy Flickeristä tagilla nettikansa) ja leirinuotioiden muistiinpanoja (linkit minisessioiden sivulla). Päivän antia pitänee vielä sulatella lisää, mutta jotain voidaan jo sanoa jatkosta.

• Uusi tapaaminen järjestetään keväällä, ehdotuksia ajasta ja paikasta otetaan vastaan
• Kyuun ehdotus, että kaikki leirinuotiolaiset purkaisivat ajatuksiaan mahdollista.fi -blogiin on erittäin kannatettava! (kysykää minulta kirjoitusoikeuksia)
• Muitakin verkkopaikkoja ja työkaluja voidaan ottaa tukemaan livetapaamisten välistä toimintaa, mm. wikiä on pyydetty ja sellainen tulee (wiki.mahdollista.fi)

Tampereen tapahtuman jälkihöyryt ehtivät jo tiivistyä Helsingissä sen verran, että maanantaina  11.10. joukko Nettidemokratia/Eduskunta/Avoin data/ -tyyppisten ideoiden taustahenkilöitä tapasi Eläinmuseon tiloissa (Jaakko tai Mikko lupasi blogata tästä).  Alla kuitenkin ote sähköpostani tälle demokratiaorientoituneelle nettikansalle, kiteyttää ajatuksiani tästä syntymässä olevasta verkostosta:

Mahtavaa, että yhteisen tekemisen meininkiä löytyi heti! Tampereen keikkaa järjestellessämme toivoimme salaa (ja ehkä julkisestikin), että jotain tämänkaltaista syntyisi ja syntyihän sitä, kun oikeat ihmiset kohtasivat.

Meillä on nyt uskoakseni käsillä orastava alku verkostolle, jonka jäsenet saattavat saada ajan mittaan suuriakin muutoksia aikaan. Voimme tukea toisiamme nettiajan kansalaisyhteiskunnan tuotekehityksessä! Verkostolla tarkoitan paitsi tämän meilin vastaanottajia, niin myös muita Tampereella olleita, sekä joukkoa ihmisiä, jotka eivät aikataulusyistä päässeet paikalle, mutta ilmoittivat jo etukäteen kiinnostuksensa tietää jatkosta. Diversiteetti on tärkeää, mukana on yrittäjähenkisiä ihmisiä, hallinnossa sisällä toimivia muutoksen tekijöitä, yksittäisiä aktiivisia kansalaisia ja ennenkaikkea erilaisia näkökulmia.

Tämän blogin alalaidassa näkyy rahoittajaorganisaatiot, kyse on siis Lapin ELY-keskuksen hallinnoimasta Manner-Suomen ESR-ohjelman toimeliaisuudesta. Homman toteuttaa Otavan Opiston osahanke, kokonaisuus AVO Avoimet verkostot oppimiseen.

Hieman taustaa. Helsinki Region Infoshare -hankkeessa avataan Helsingin seutua koskevaa tietoa kaikkien saataville. Tietoa tarjotaan kansalaisten, yritysten, yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten sekä kuntien hallinnon käyttöön. Tarjottava tieto on vapaasti ja maksutta hyödynnettävissä.

Hankkeessa avataan pääosin tilastotietoa, joka kuvaa monipuolisesti erilaisia kaupunki-ilmiöitä, kuten elinoloja, taloutta ja hyvinvointia, työllisyyttä sekä liikkumista. Monet hankkeen puitteissa julkaistavat tietoaineistot ovat paikkatietopohjaisia.

Hankkeessa rakennetaan datakatalogi, jonka avulla avoimet tietolähteet löytyvät helposti ja nopeasti. Se on määrä julkaista vuoden 2011 alkupuolella. Yksi hankkeen esikuvista on brittiläinen data.gov.uk-palvelu. Sen avulla käyttäjät voivat ladata tietoja ja käyttää niitä esimerkiksi päätöksentekoon, hyödyntää sovelluksissaan tai rakentaa tietojen pohjalta uusia palveluja.

Tätä kirjoittaessani katalogin rinnalle rakennetun projektisivuston julkistamiseen on enää muutama päivä. Aluksi sivustolle tulee vain yleistietoa HRI-projektista. Syksyn kuluessa myös yhteisö-ominaisuudet aktivoidaan. Tavoitteenamme on tuoda yhteen suomalaisia avoimen tiedon toimijoita ja koota suomenkielistä tietoa aiheesta.

Minkälaista sitten voisi olla kummiprojektitoiminta? Hankkeessa on mukana tietotekniikka- ja tilastoalan ammattilaisia. Haluamme tukea heidän ja tiedon käyttäjien osaamisen yhdistämistä kaikkia hyödyttäväksi oppimisprosessiksi. Ylimalkainen ajatuksemme on, että jotkin HRI-hankkeen dataa käyttävät projektit toisivan tiedon hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiään hankesivustolle muiden ratkottavaksi. Olisiko tämä mielekästä datan käyttäjille ja sitä hyödyntävien palveluiden kehittäjille? Ja millaisin edellytyksin? Sitä pohdimme Tampereella.

Suomalaiset sosiaalisen median aktiivit ovat lukuisia kertoja osoittaneet rakentavan yhteistoiminnan olevan mahdollista. Onnistuessaan toimintamalli rohkaisisi myös HRI-projektissa mukana olevia organisaatioita, joilla ei välttämättä ole aikaisempaa kokemusta nettiprosesseista, avaamaan toimintaansa.

Verkoston jäsenillä on varsin kirjava tausta. Mukaan mahtuu niin opettajia, yrittäjiä, tutkijoita, opiskelijoita kuin kansalaisaktivistejakin. Kaikkia kuitenkin kiehtoo tavalla tai toisella sosiaalinen media ja sen mahdollisuudet uudistamassa ja tukemassa nykyisiä toimintamalleja.

Sometu syntyi Otavan Opiston organisoiman, samaa nimeä kantavan, kokeilevan työpajan pohjalta marraskuussa 2007. Idean isänä oli verkostossa edelleen aktiivisesti vaikuttava Ville Venäläinen. Ensimmäisessä kokeilevassa ja osallistavassa tapaamisessa oli paikalla noin 50 sosiaalisesta mediasta kiinnostunutta henkilöä ja netissä noin 20 aktiivista osallistujaa. Mukana olivat mm. Anne Rongas, Kari A. Hintikka ja Roope Mokka. Työpajan valmistelua tukemaan perustettu Ning-sivusto alkoi kasvaa ja sai vähän kerrallaan suuremman merkityksen kuin oli alunperin suunniteltu.

Ville Venäläinen kertoi Hämeenlinnassa ITK2008-päivillä ensimmäistä kertaa Sometusta. Asiasta raportoi mm. Timo Rainio blogissaan otsikolla ITK’08:n jälkihuumassa. Sometulla meni tapahtuman aikana 300 käyttäjän raja rikki.

Vuoden 2009 ITK-päivillä Hämeenlinnassa oli jo isompi panostus, kun Sometulla oli jäseniä 1800. Etukäteen Sometu Ningin ITK2009-ryhmässä tehtiin joukolla ideointia ja valmisteluja Sometu träkkiä varten. Timo Rainio raportoi tapahtumasta jälleen blogissaan ITK´09 ja Sometu huumaa. Salit olivat tupaten täynnä. Kyseisenä ajankohtana minäkin hyppäsin kunnolla Sometu-verkostoon mukaan. Olin reilua kuukautta aiemmin rekisteröitynyt Sometu Ningiin, mutta ITK-päivillä 2009 minut imaistiin mukaan. Tapasin kasvotusten monta verkosta tuttua ystävää sekä tutustuin uusiin kontakteihin. Olin käynyt Sanna Brauerin suosittelusta rekisteröitymässä Sometuun sekä tutustumassa Second Lifeen. Kahta viikkoa myöhemmin ITK-päivillä kerroin eOppimiskeskuksen osastolla, kuinka käytetään Second Lifea. Sometu oli ITK-päivillä kaikkien huulilla sekä tapahtuman käytävillä, verkossa sekä virtuaalimaailmoissa. Sometulla oli monia taustakanavia käytössä, kuten Twitter ja Qaiku. Halukkaille annettiin Sometu-osastolla opastusta eri sosiaalisen median välineiden käyttöön. Kirjoitin omista konferenssitunnelmistani blogikirjoituksen tapahtuman jälkeen otsikolla ITK´09 kokemukseni.

Tänä vuonna ITK-päivillä Hämeenlinnassa Sometu-verkosto toi uusia tuulia konferenssikäytäntöihin, kun osallistujat pääsivät ensimmäisenä päivänä kalamaljaan kuulemaan ja kommentoimaan tarinoita sekä toisena päivänä kahvittomaan kahvilaan toritunnelmaan aiheesta yrittäjyys. Valmistetut tehtiin avoimesti joukolla ideoimalla ja valmistelemalla ITK2010 -ryhmässä. Tapahtumien kulkua kirjattiin ylös myös ITK10-blogiin ja Sometu wikiin. Kalamaljassa pidin Janne Ruohiston kanssa Prezi-esityksen blogeista ja wikeistä. Torimuotoisessa teemaseminaarissa oli vuorossa Prezi-esityksemme yritysverkostoista yhdessä Janne Ruohiston, Timo Rainion, Tuija Marstion ja Susanna Kivelän kanssa. Tapahtuman aikoihin avoimeen Sometu-verkostoon oli liittynyt reilun kahden vuoden aikana jo lähes 3000 rekisteröitynyttä verkoston jäsentä.

Sometu-verkosto on minulle tärkeä paikka kohdata ihmisiä, vaihtaa ajatuksia sekä ideoida, oivaltaa ja oppia uutta. Saan Sometu-verkoston kautta paljon tietoa tulevista tapahtumista sekä hyviä neuvoja. Verkostossa ideoidaan, keskustellaan, kommentoidaan ja muodostetaan kollektiivinen käsitys asioista. Siellä kirjoitetaan blogijuttuja, perustetaan ryhmiä eri aihealueiden ympärille, jaetaan valokuvia ja videoita. Tietoa pölytetään eteenpäin. Vahvistamme toistemme sanomaa. Kaikilla on vapaus osallistua toimintaan ja keskusteluihin.

Tänään Sometu-verkostoon kuuluu 3298 jäsentä. Sometu-yhteisöstä on tullut minulle myös työ tänä kesänä, kun aloitin AVO-hankkeessa Sometu-osahankkeen osa-aikaisena työntekijänä työskentelyn. En osannut aavistaa keväällä 2009, että minulle rakkaasta harrastuksesta eli sosiaalisesta mediasta tulee kesällä 2010 hanketyötä, koulutusyrittäjyyttä sekä opiskelua. Kannattaa olla tarkkana, kun haaveilee, sillä haaveista voi tulla totta!

Alla Ville Venäläisen ennakkoterveiset Tampereelta, itse olen vielä Barcelonassa, mutta huomenna Mansessa.

Terveisin: Antti Poikola

Tässä vielä lista kaikista leirinuotioista.

1. Aki Asola & Petteri Nyman: Eduskunta ja avoin data
2. Sirkku Wallin & Karollina Jarenko: Kaupunginosa- sivut paikallisen kehittämisen ja kansalaisvaikutta- misen välineenä
3. Roope Mokka & Mikko Rissanen: Urheilutoiminta ja verkko Case: Nuori suomi
4. Peter Tattersall: Yhteiskunnallinen IT-yrittäjyys. Case: Veropuu
5. Iikka Lovio: Aikapankit ja vertaistuotanto
6. Markus Tammi: Digitaalinen design ja julkiset palvelut case: Aloitekanava.fi
7. Helge V. Keitel: Mikroduuni on pätkätyötä pienempää ja sopii kaikenikäisille lähityönä tai kaukoaskareena
8. Jaakko Lehtonen: Jaettu maa – Korttelipihat
9. Jaakko Hilke: Pikkuparlamentti.fi – Yritysten välinen yhteistyö kansalaisdemokratia- sovellusten markkinoimiseksi julkiselle sektorille
10. Markku Jussila: Kuinoma.fi ja yksilöiden tavarat yhteisöjen käyttöön.
11. Tapio Parkkari: Kansalaisivuston ‘backtagestagella’ Case: Vaasalaisia.info
12. Sami Majaniemi: Avoimesta tiedosta avoimeen päätöksentekoon
13. Rosa Jääskeläinen: Miten houkutella nuoria viranomaisten verkkopalveluiden pariin
14. Mervi Jansson& Esko Lius: Ammatilliset löytöretkeilijät kohtaavat case: InnoOmnia.fi
15. Anne Rongas: Nettiverkoston konehuoneessa opittua: sisäpiirit ja ulkopiirit verkostokätilöinnin näkökulmasta
16. Otso Kivekäs: Blogi perustettu, mitä sitten?
17. Petri Kola:Helsinki Region Infoshare
18. Juho Makkonen: Avoin yrittäjyys, mahdollisuuksia ja haasteita
19. Saara Paavola & Karoliina Luoto: Asialista.fi
20. Juho Kauppi: Yritys suunnannäyttäjänä työvoimapolitiikan muutoksessa. Case: Nuoret työelämään NYT!
21. Matti Ihamuotila: Kansalaispalvelu, Suomalaista yhteisöllisyyttä läpi elämän
22. Pasi Palmulehto: Puolue-, yhdistys- ja kansalais-vaikuttaminen verkon avustuksella
23. Kyuu Eturautti: Tietoyhteiskunnan tukijoukot case: b2.fi
24. Tapio Nurminen: Modernin yhdistyksen työvälineet
25. Antti Poikola: Yristys osallistumis-formaatin kehittäjänä Case: Fillarikanava
26. Pauliina Mäkelä: Vertaisverkoston kasvu Case: Sometu
27. Tarmo Thorström: Nettinuorisotyö
28. Einari Stylman & Antti Vuento: Millaisesta koulusta voisi oikeasti olla hyötyä muuttuvassa maailmassa

Väitän että on, koska facebook-fanisi eivät tule koskaan tekemään vallankumousta. Mutta ei mennä nyt vallankumouksiin sen enempää (*), vaan puhutaan vähän arkisemmasta vaikuttamisesta. Ja unohdetaan yhdistykset, puolueet, abstrakti teoria ja historian muistelu. Miten ihan käytännössä perustetaan nettiajan kansalaisliike?

Kansalaisliikkeillä on nykyään uusia tehokkaiden kommunikaatiovälineitä, mutta niiden lisäksi ja takia myös muutama uusi sudenkuoppa varottavanaan. Tässä muutamia käytännön nyrkkisääntöjä oman kokemukseni pohjalta.

1) Tavoite on reaalimaailmassa

Millään, mitä tapahtuu Internetissä, ei ole väliä, ellei se saa aikaan muutoksia myös Internetin ulkopuolella. Emme elä tekoälyinä singulariteetissa, ja tämä on syytä muistaa.

Jokaisen ryhmän, sivun, blogin, kanavan ja ties minkä, mitä nettiin perustetaan, tulee liittyä johonkin myös netin ulkopuolella. Jos ihmiset tuntevat vain internetissä, tavoite tulee olla tutustuttaa heidät myös livenä. Facebook-fanituksella pitää olla kohde, jota voi fanittaa myös sen ulkopuolella.

Sori nyt vaan kaikki sosiaalisen median pioneerit, mutta ideanne eivät ole todellisuutta. Ja todellisuus on se, millä on väliä. Se, että kriittinen pyöräretki saa päivässä 200 fania facebookissa on kivaa, mutta väliä on vain sillä, moniko faneista pyöräilee mukaan seuraavalle retkelle.

2) Sosiaalinen media on internetin ADHD-lapsi

Sen huomio on intensiivistä, todella lyhytaikaista ja tulee yllättäen. Ei pidä olettaa, että sillä olisi suuriakaan pysyviä vaikutuksia.

Kirjoitin taannoin pyöräilyn väistösäännöistä risteyksissä, ja blogaus sai kahdessa päivässä 10 000 lukijaa. Kuukauden kuluttua suosituin artikkeli oli omenahilloresepti, ja ne risteysten väistösäännöt ovat tietenkin samat kuin ennenkin.

3) Tavoite on muodostaa yhteisö, ei virtuaaliyhteisöä

Kansalaisliikkeen toiminta perustuu siihen, että on tietty ydinjoukko toimijoita, jotka oppivat tuntemaan toisensa, oppivat luottamaan toisiinsa, kokevat toimivansa yhteisellä asialla ja oppivat toimimaan yhdessä. Syntyy yhteinen identiteetti ja kertyy yhteistä osaamista, jota voidaan jakaa.

Oppiminen on tärkeää. Se on sekä yhdessä toimimisen muotojen oppimista, että ihan konkreettisia käytännön asioita. Kuka viranomainen vastaa tästä asiasta? Miten kansalaitsen muodolliset vaikutuskanavat toimivat? Tarkoittaako se mitään, jos poliitikko sanoo tukevansa asiaa? Miljoona pientä asiaa, joista syntyy toimimisen traditio.

Yhteinen identiteetti on tärkeä. Yhteinen toimijuus. Kokemus siitä, kuinka tässä ei ole vain joukko samaa mieltä olevia ihmisiä, vaan me, jotka ajamme meidän asiaa.

Toiminnan pitää tietenkin olla mahdollisimman avointa, ja uusia ihmisiä mukaan houkuttelevaa, helppoja sisäänpääsymahdollisuuksia tarjoavaa. Tässä internet ja sosiaalinen media ovat parhaimmillaan. Mutta olisi harhaista kuvitella, ettei toiminta aina lepäisi tietyn, melko pienen joukon harteilla. Kaiken internet-toiminnan esiäidissä, avoimessa ohjelmistokehityksessäkin 99% tuloksista tuottaa 1% tekijöistä.

Konkreettisena esimerkkinä siitä mitä tarkoitan Kaupunkifillari:

• Kaupunkifillari on blogi, pyöräilypoliittinen blogi: http://www.kaupunkifillari.fi/
• Kaupunkifillari on myös facebook-sivu http://www.facebook.com/kaupunkifillari (you like this)
• Kaupunkifillari on myös IRC-kanava, #kaupunkifillari (IRCNet)
• Kaupunkifillari ei ole yhdistys, eikä mikään muukaan muodollinen toimija, joskin sillä on historiallinen yhteys Helsingin vihreisiin.

Blogi on hyvä keino keskustella, ja kirjata auki ajatuksia. Se on myös hyvä tapa näyttää, mitä on tapahtumassa. Se, että ihmiset lukevat blogia, ei kuitenkaan muuta maailmaa. Ehkä tärkein kaupunkifillarin toimintatapa onkin kommentoida liikennesuunnitelmia, katusuunnitelmia ja kaavoja. Esimerkiksi sopii vaikkapa Ruoholahdenkatu, jonka pyöräsuunnitelmat saimme uudistettua. Olemme myös kommentoineen lakihankkeita, ja suunnittelleet Helsinkiin pyöräilyn pääväyliä.

Vastaavasti facebook-sivu sopii hyvin tiedotukseen, ja myös näyttää kivalta. Sen kautta on kuitenkin vielä blogiakin vaikeampi oppia yhdessä toimintatapoja.

Tässä lopuksi muutamia kysymyksiä, joista haluaisin leirinuotiolla keskustella

1. Kuinka opitaan toimimista yhdessä netissä? Millä välineillä se onnistuu, ja millä ei?
2. Kuinka luodaan yhteistä toimijuutta ja identiteettiä netissä? Liketys ei siihen riitä.
3. Kuinka saadaan nettiaktivismilla aikaan jotain netin ulkopuolella? Vai saadaanko?
4. Miltä näyttä nettiajan kansalaisliikkeen HOWTO vuonna 2010? Ensin facebookryhmä, sitten yhteisblogi, sitten mitä?

(*) sosiaalisesta mediasta ja vallankumouksista kiinnostuneiden kannattaa lukea New Yorkerin hieno artikkeli aiheesta. Linkin löysin tietenkin Facebookista.

Aihetta kannattaa kuitenkin tutkia hieman pintaa syvemmältä, etsiä kohderyhmiä ja potentiaalisia äänen käytön vaikutuksia. Meillä Suomessa päivitettiin yhdistyslakia 1.9.2010 ja se toi vihdoin jo monien kaipaaman mahdollisuuden osallistua yhdistysten kokouksiin äänivaltaisena jäsenenä. Puolueet ovat laajentaneet informaatiokanaviaan netin avustuksella ja jopa pelkällä yhteishengellä on järjestetty tapahtumia.

Järjestäytymättömään yhdessätekemiseen netti onkin parempi kuin mikään muu väylä ikinä ennen. Samanmielisiä ihmisiä ei tarvitse löytyä lähipiiristä, kun heitä on mahdollisuus kerätä samaan keskusteluun koko maasta tai jopa maailmasta. Vasta yhdistyslain päivitys nosti puolue- ja yhdistystoiminnan edes kurottelemaan samanlaisia mahdollisuuksia. Yhdistysten ja puolueiden toimintaan on nyt mahdollisuus osallistua myös niillä, joilla pitkien välimatkojen takia paikalle saapuminen on vaikeaa. Vanhuksille, liikuntarajoitteisille ja vammaisille on nyt olemassa vaikutustapa, jota he voivat käyttää omilla ehdoillaan välittämättä fyysisistä rajoitteista. Demokratian voima paranee, sillä esille nostettavien asioiden kiinnostavuus ei ole enää kiinni vain karismaattisista esiintyjistä.

Teoreettiset mahdollisuudet ovat siis vihdoin saatu päivitettyä tälle vuosituhannelle, mutta miten on työkalujen laita? Sessiossa keskityn vaikuttamisen ja siihen tarvittavien työkalujen ympärille. Tarjonnassa on tällä hetkellä selkeä aukko, joka estää verkon kautta vaikuttamista sekä tarjoaa hyvälle liikeidealle tilaisuutta.

Nettiin kiinni kasvaneet nuoret käyttävät lukuisia eri palveluita sujuvasti, mutta kunnalliset toimijat eivät pysy perässä. Vuosia jatkunut kato kuntien nuorisopalveluissa on kiihtynyt viime aikoina, kun nuorisotalon sijaan voikin kavereiden kanssa jutella netissä ja tutustua siellä uusiin ihmisiin sekä viettää aikaa. Vaikka nuoret oppivat nettiasioita nopeasti, on esimerkiksi medialukutaidossa ikävän iso aukko. Koulu yrittää vastata ajan haasteisiin, muttei myöskään pysy täysillä perässä.

Miten nuorisotyössä voitaisiin hyödyntää nettiä? Mitä lisäarvoa se toisi? Nyt rakennetaan pilvilinnoja ja vasta myöhemmin mietitään käytännön toteutuksia, niiden vaatimia resursseja, ihmisten kouluttamisia ja muita ikäviä asioita. Villit ideat kehiin!

Jotta voi ajatella nuorisotyömuotojen siirtämistä 2010-luvulle, lienee syytä esitellä lyhyesti nykyiset työmuodot. Pelkästään niihin ei kuitenkaan pidä juuttua, vaan ajatelkaa uusia toimintamuotoja perusidean pohjalta.

Nuorisolain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja.

Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen.

Huomioitavaa on, että nuorisolaki määrittelee nuoriksi kaikki alle 29-vuotiaat.

Nuorisotyöllä tarkoitetaan nuorten oman ajan käyttöön kohdistuvaa aktiivisen kansalaisuuden edistämistä samoin kuin nuorten sosiaalista vahvistamista, nuoren kasvun ja itsenäistymisen tukemista sekä sukupolvien välistä vuorovaikutusta.

Isoja sanoja, suuria tavoitteita.

Ei siis pidä tuudittautua siihen, mitä nuorisotyö on ollut itse kunkin omassa nuoruudessa vaan miten nettiä voitaisiin hyödyntää 2010-luvulla edellä mainittujen seikkojen pohjalta.

Lopuksi muutama evästys poliitikkojen suusta:

Pitää olla läsnä siellä missä nuoretkin ovat.
- Stefan Wallin, nuorisotyöstä vastaava ministeri

Kontakti läsnä olevaan luotettavaan aikuiseen tärkeä. Etenkin murrosiän myrskyissä on joskus helpompi kertoa asioista muulle kuin omalle vanhemmalle. Tähän verkon foorumeilla tapahtuva nuorisotyö tarjoaa hyvän mahdollisuuden. Erityisesti nuorille kanssakäyminen virtuaalimaailmassa on arkipäivää. Elämä verkossa on samanlaista arkista kanssakäymistä kuin kasvoista kasvoihin keskusteleminen tai vieretysten pelaaminen. Vanhempien on oltava perillä myös tästä osasta nuorten arkea.
– Suvi Lindén, viestintäministeri

On turvattava jatkumo verkkomaailmasta reaalimaailmaan. Verkossa ammattilaisen havaitsemiin nuorten ongelmiin on puututtava siten, että nuori saa tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut myös todellisuudessa.
– Peruspalveluministeri Paula Risikko

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2008/10/verkkonuorisotyo.html

Tarmo Thorström
Hanketyöntekijä
Raketti-hanke
Kalliotie 5, 27100 Eurajoki
puh. 044 3124 273
s-posti: tarmo.thorstrom@eurajoki.fi

Nettiajan kansalaisyhteiskunnassa tiedonkeruu, sen jakaminen ja päätöksenteko on helpompaa kuin koskaan. Silti emme Suomessa ole vielä osanneet ottaa mahdollisuutta haltuun koko yhteiskunnan tasolla. Tiedon ja päätöksenteon monopoleja ei ole vielä ymmärretty purkaa.

Me Demos Helsingissä järjestimme elokuussa yhdessä ajatuspaja e2:n kanssa Sauna-päättäjäkurssin osallistumisesta ja vaikuttamisesta. Lähtökohtana oli laajasti havaittava muutos ihmisten haluissa osallistua yhteisten asioden kehittämiseen. Saunassa osallistumisen ja vaikuttamisen käytäntöjä kehitettiin kuuden otsikon alla: lähiympäristössä osallistumisen, verkkovaikuttamisen, järjestöosallistumisen, vaikeasti tavoitettavien ryhmien, ad hoc -yhteisöjen ja lasten ja nuorten näkökulmista. Sauna-kurssin lopputulokset julkaistaan yhteisinä toimenpide-ehdotuksina 26.10.

Kaikkien kurssin otsikoiden alla kehitettyjä ratkaisuja yhdistää pyrkimys vaikuttamisen arkipäiväistämiseen. Juuri viestintäteknologian kehitys ja saatavuus mahdollistaa ihmisten jatkuvan osallistumisen. Juhlallisia vaalikahveja ei ole enää tarpeen juoda, jos oma ääni kuuluu useammin kuin vain neljän vuoden välein.

Nettiajan kansalainsyhteiskunta -leiripäivään me demoslaiset (Roope Mokka & Mikko Rissanen) tulemme varsin arkipäiväisen aiheen kanssa. Olemme yhdessä Nuoren Suomen kanssa käynnistäneet hankkeen, jossa mietimme miten lasten ja nuorten liikuntaa ja liikunnan iloa voisi lisätä.

Aiheena lasten ja nuorten liikunnan kehittäminen tuntuu kenties politiikan ja vaikuttamisen kannalta kaukaiselta. Lähtökohta on kuitenkin yhtenevä: ihmisten käyttäytymisen sysääminen toivottavaan suuntaan. Yksilötasolla kyse on merkitysten ja onnistumisen elämysten saamisesta ja jakamisesta – kyvystä osallistua ja vaikuttaa omassa elämässä.

Tietokoneiden ja internetin on sanottu tehneen lapsista lihavia ja laiskoja. Näin ei varmastikaan ole. Nyt tuo heitto on syytä kääntää toisinpäin. Kysymyksemme ja avunpyyntömme leiripäivän osallistujille kuuluu: Miten internet ja verkkoyhteisöt voisivat tukea ja inspiroida lasten ja nuorten liikuntaa?

Nähdään Tampereella!

NUORET MUKAAN TYÖELÄMÄÄN. NYT!-hankkeen idea on saada oppimisen ja voimaantumisen ekosysteemi käynnistettyä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten vetämiseksi takaisin yhteiskuntaan. Emme ole keksimässä pyörää uudestaan vaan opetamme ajamaan sillä. Ja nuoret saavat ajaa itse. Tekemällä oppii!

Kerroin näistä ajatuksistamme keväällä Tampere-talon ESR- ja EAKR-rahoitusten informaatiotilaisuudessa. Pääsin  lavalla kysymään suoraan asiantuntijoilta, miten saisimme asiaamme eteenpäin? Vastaus oli aika lohduton, emme mitenkään. Siksi haemme kumppaneita, joiden kanssa voisimme parantaa maailmaa.

http://bit.ly/nuoretmukaan

Johdanto

Tarkastelemme nettiajan kansalaisyhteiskunnan leirinuotiolla nettiverkostoinnin näkökulmasta sisäpiirien olemassaoloa, sisäpiirirajan avaamista, rajalla tapahtuvaa innostamista ja taustatyönä tarpeellista kätilöintiä.

Miten tulisi menetellä silloin, jos haluaisimme pitää omaa toimintaamme avoimena – ainakin jossakin määrin? Miten taustatyöntekijät, netti-innostajat, voivat edistää verkossa osallistumista, yhteenkuuluvuutta, kommunikaatiota, yhteiseksi tekemistä, avoimuutta tässä mielessä. Samalla käy näkyväksi myös, millä keinoilla internetissä toimiva verkosto pitää vieraat ja toisinajattelijat poissa niin halutessaan?

Alla blogiteksti aiheesta. Käsittelen asiaa nostamalla esiin seuraavat aiheet: 1. verkostojen sisäpiiri, 2. nettiverkostoihin innostaminen, 3. Itseorganisoituminen ja kätilöinti, 4. Ylläpito ja moderointi, 5. Verkostojen rakenteellinen hahmottaminen.

Minisession kulku 6.10. klo 15:00 – 15:50 (tila 1)

Näillä polttopuilla, hiilillä ja sytykkeillä jatketaan Nettiajan kansalaisyhteiskunnan leiripäivillä minisessiossa tilassa 1, klo 15:00 – 15:50. Tähän nuotiopiiriin voi osallistua myös verkon kautta. Etäosallistujat voivat olla kuulolla (mahdollisuuksien mukaan myös puheyhteydessä) yhden isännän/emännän luona ja sen lisäksi kiertää vapaasti kaikissa väite-Etherpadeissä kirjoittamassa, huolehdimme, että jokainen pari/ryhmä saa myös etäosallistujien kommentit välitiivistelmää sekä lopputuotosta varten.

Julkaisen väite-Etherpadit tiistaina 5.10. ja niihin voi käydä tuottamassa sisältöjä ohjeiden mukaan jo ennakkoon.

Työskentelyn eteneminen:

1. 15:00 Esittely ja salama-alustus
2. 15:05 Parit ja ryhmät, väitekortit / väite-Etherpadit: kysymysten tuottaminen, vastaukset, argumentit, myötä- ja vastaväitteet, alustava tiivistelmä
3. 15:20 Isäntä/emäntä jää, pari/ryhmä vaihtaa numerojärjestyksessä yhtä ylempään pariin/ryhmään: isäntä/emäntä esittelee edellä tuotetun alustavan tiivistelmän
4. 15:25 Uusi pari/ryhmä jatkojalostaa verkostokätilöinnin kultainen sääntö, liikennemerkki, sananparsi tai muu toiminnan apuneuvo, joka auttaisi huomioimaan kyseisen asian kompleksisuuden ja sisäpiiri-ulkopiiri-vaarat.
5. 15:40 Tuotokset esitellään koko ryhmälle.

Lisää aiheesta väliotsikoituna blogimerkinnän loppuosassa. Aiheesta myös Qaiku-keskustelua.

Sisäpiirit tukevat sosiaalista identiteettiä

Pyrimme merkityksellisiin piireihin lapsuuden leikkiryhmistä alkaen. Sosiaalipsykologian minimaaliset ryhmäkokeet 1970-luvulla (mm. Tajfel) ovat osoittaneet, että meille ihmisille on luontaista hahmottaa sosiaalista maailmaamme meikäläisyyden kautta. Sisäryhmää suositaan. Sisäryhmään kuuluminen pönkittää yksilön identiteetin sosiaalista puolta. Identiteettiteoria (Tajfel 1981) jakaa henkilön identiteetin kahteen alueeseen: yksilöpsyykkiseen (kuka olen) ja sosiaaliseen (mihin kuulun). Etnosentrismi eli oman ryhmän suosiminen on meille luontaista. Oman ryhmän arvon nostaminen vahvistaa omaa minää.

Sisäpiiriläisyys syntyy huomaamatta ja luontevasti. Olemme yleensä aika sokeita sisäpiiriläisyydelle ja niille keinoille, joilla suljemme muita pois.

Nettiverkostoihin innostaminen

Verkostoissa toimijoille ja toiminnalle ei ole vielä vakiintuneita käsitteitä. Käytän jatkossa ilmauksia verkostokätilöinti ja netti-innostaminen. Termit ovat tarkoituksella epäakateemisia ja epämääräisiä. Alan käsitteistö on kehittymässä ja olisi erillisen session aihe. Kommenteissa saa mielihyvin eritellä toimijarooleja ja antaa niille nimiä. Nettiverkostoja koskevissa keskusteluissa sotketaan iloisesti myös ryhmät, yhteisöt ja verkostot, johon käsite-erotteluun en myöskään johdata tällä leirinuotiolla, vaikka kehotankin miettimään asiaa.

Nettiverkostojen käyttämissä palveluissa (Ning, Facebook, Qaiku, Twitter, Brightkite, YouTube, Buzz, LinkedIn yms.) on itsessään keinoja uuden toimijan sisääntuloa ja toiminaan aktivoitumista varten. Listaan näitä erikseen kommentissa. Näillä verkostopalvelun sisäänrakennetuilla toiminnallisilla keinoilla sisääntulo tulee nettinäkyväksi ja tarjoaa muille mahdollisuuksia havaita tulija ja ottaa hänet jollakin lailla vastaan.

Palveluun rakennetut sisääntuloa tukevat keinot riittävät hetkeksi. Nämä keinot tukevat yksilön huutelua omasta itsestään, itsensä julki tuomista. Sisäpiiriin pääseminen vaatii kuitenkin myös yhteiseksi tekemistä, kommunikaatiota, jonkin kontaktipinnan verkostossa mukana oleviin ihmisiin. Sinänsä verkostossa mukana olemiseen voi riittää mahdollisuus olla kuulolla ja mahdollisuus olla yhteyksissä.

Itseorganisoituminen ja kätilöinti: tavoitteellisuutta ja koossa pysymistä

Jos verkostolla halutaan saada jotain aikaan, kuulolla olevat ihmiset ja mahdolliset yhteydet pitää sytyttää toimintaan. Joskus tämä syttyminen tapahtuu itseorganisoituen ilman  erityistä sisäpiiriä tai useammassa toimintasolmussa yhtäaikaisesti kohdetoiminnan virittämänä.

Itseorganisoituminen saattaa johtaa ydinryhmän muodostumiseen ja tavoitetta kohti kuljettavien kätilöiden tarpeeseen. Varsinkin tulokkaiden suhteen erilainen netti-innostaminenvoi olla merkityksellistä verkoston eloisuudelle. Netti-innostamisen tavoitteena on sekä mahdollistaa aktiviteetteja että tukea niihin osallistumista. Innostaja ei itse tee asioita toisten puolesta vaan saatta toiset tekemään ja toimimaan.

Aikaansaamisen ja toiminnallisten tavoitteiden rinnalla verkostossa kuten ryhmissäkin tarvitaan koossa pitäviä asioita. Koossa pitäminen toimii harvoin ilman sisäpiiristä nousevaa ajallisesti jatkuvaa ja systemaattista kätilöintiä. Joillekin verkostoille toki riittää ryöpsähtelevä aktivoituminen, jonka periaatteena on, että tehdään, kun satutaan muistamaan ja kun sattuu huvittamaan.

Nettiverkostoissa verkkopalvelun tekninen rakenne voi riittää koossapitämiseen vaikkakin tekniset häiriöt, spämmiprofiilit ja vastaavat voivat sabotoida verkostoa tai toisaalta sellaisenaan aktivoida verkoston toimimaan. Häiriöitä varten tarvitaan useimmiten jonkin asteista organisoitumista, joka voi johtaa esimerkiksi sisäpiirin syntymiseen: verkoston konehuoneen ja taustakätilöinnin rakentumiseen.

Ystäväyrittäjä-verkoston aikaansaamis- ja koossapysymisproblematiikkaa pohtii Ilkka Sallinen blogissaan 14.9.2010: “Kaikki nämä ovat olleet ideoina loistavia ja jokaisen liiketoimintaa parantavia. Kysyisinkin kuka tulee ottamaan vastuun tekemisestä ja minkälaisen korvauksen tämä henkilö saa? Oletko sinä valmis tekemään oman osuutesi yhteisön eteen vai odotatko, että joku muu tekee työt puolestasi? Kommenttiosastolla provokatiivisesti otsikoitu (Ystäväyrittäjyyden tuho) bloggaus nostatti proaktiivista argumentointia. Teot lopulta vievät verkostoa ajassa eteenpäin, jos tekoja syntyy. Tässä verkostokätilöllä on oma roolinsa.

Entäs kun tarvitaan ylläpitoa ja moderointia?

Mikäli nettiverkoston käyttämä palvelu on maksullinen tai muuttuu maksulliseksi tai vaatii omalle palvelimelle asennettua sovellusta, tarvitaan myös ylläpitoon liittyviä toimenpiteitä. Keskustelun salliva verkosto joutuu ottamaan myös huomioon lain määräykset (meneillään on juuri kiinnostava kirjoittelu oikeusministeriön aloitteesta puuttua nettikeskusteluihin, ks. Hesarin 3.9.10 kirjoitus ja samalta päivältä Tietokone.fi Lex Oksanen -blogin vastine siihen).

Verkostossa, jossa on jollakin tapaa organisoitu ylläpito, kätilöinnin tehtävänä on välittää tietoa taustatyöstä verkostolle ja palautetta ylläpitoon verkostolta. Informaation ohjauksella, muokkauksella ja saataville tuomisella on merkittävä rooli netti-innostumisessa ja sisäpiiri rajan avautumisessa tai sulkeutumisessa.

Se, miten demokraattisesti esimerkiksi ylläpitoon liittyviä asioita toteutetaan ja pystytään toteuttamaan, riippuu verkoston koosta, yhteisistä työvälineistä ja verkostoituneitten aktiivisuudesta.

Monet verkostot syntyvät vahingossa tai ilman tarkkaan mietittyä ennakkovalmistelua. Hyvä esimerkki kokeilevasta verkostotoiminan viritellystä ja ylläpidon vaatimuksista toimii ystäväyrittäjä-verkoston ylläpidon pohdinta Elgg-forumin lopettamisesta. Ystäväyrittäjien sisäpiirissä havaitiin, että kyseinen verkostoalusta vaatisi paljon ylläpitoa eikä sellaiseen ole tekijöitä.

Sisäpiirissä voidaan luonnostella erilaisia toiminnallisuuksia, jotka eivät käytännössä lähde vetämään. Monissa verkostoissa on havaittu hyväksi Googlen käyttämä monien alkujen toimintapolitiikka. Toisaalta tämä voi johtaa sekavuuteen, jossa sisälle havitteleva ei lopulta tiedä, missä hän voisi toimia ja missä se toiminta oikeastaan on. Näin lienee käynyt ystäväyrittäjyys-verkoston alkuvaiheessa, jolloin oli toiminta virisi Twitterissä, blogiin tuotettiin yritysesittelyjä, perustettiin Facebook-ryhmä, jossa myös alkoi esiintymään esittelyjä, perustettiin Elgg, jossa myös esiteltiin omaa toimintaa.

Verkostojen rakenteellinen hamottaminen kätilöinnin tarpeisiin

Verkostotoiminnan eri tasoja jäsenneltiin Qaikussa tätä kirjoitusta valmistelleessa keskustelussa

• nk. sisäpiiri (joissain verkostoissa ei edes ole sisäpiiriä tai salattuja käsimerkkejä)
• sitoutunut, operatiivinen taso (palkkatyöntekijät, motivoituneet vapaaehtoiset)
• osallistujat (maksavat jäsenmaksun, osallistuvat tapahtumiin etc.)
• fanittajat (eivät osallistu, mutta symppaavat)
• seuraajat (fanittajien lievempi muoto, seuraavat esim. työn puolesta).

(Qaiku @ubiq alias Kari A. Hintikka 30.9.2010)

Verkostossa voidaan usein havaita erilaisia toimijarooleja toiminnan eri tasoilla. Kari A. Hintikka on Sometu-verkostoa analysoidessaan hahmottanut kuusi keskeistä toimijaroolia

• supernoodi
• ryvästäjä
• silloittaja
• verkottuja
• seurattava
• seuraaja.

(Hintikka 2009).

Nettiverkostossa taustakätilöintiä tekevät olisi hyväksi hahmottaa nämä rakenteet ja verkoston kaksoisroolin eli yhteenvetona
a) tavoitteet
b) koossa pitäminen
c) verkoston tasot ja
d) toimijaroolit.

Verkoston toiminnan ylläpitämisessä tarvitaan työkaluja, jotka voivat olla

• mentaalisia (kuten käsitteitä, toimintamalleja)
• sosiokulttuurisia (kuten normeja, jaettuja kertomuksia)
• verkkoteknologisia (kuten selaimelle avautuva käyttöliittymä, mobiilisovellukset).

Miten verkostojen tavoite tuotetaan esiin? Miten verkosto pysyy koossa? Miten yhteiseksi eri rooleissa toimivien tuotokset koetaan? Kenen ääni nousee esiin? Voiko erilaisia ääniä nostaa esiin? Mikä on verkostokätilöinnin rooli tässä?

Muutamia hahmotelmia, mitä sisäpiiriläiset (varsinkin netti-innostajat) tekevät

a) tavoitteet

• ymmärrettävään ja jaettavaan muotoon muuttaminen (esim. Carrotmob-video, Innovaatiojunan nimi ja matkasuunnitelma),
• tavoitteen uudistaminen ja rajaaminen (Sometu-verkoston lähtökohtana oli sosiaalisen median ja oppimisen lisäksi mm. taide, teema on lyhyesti pulpahdellut mukana, mutta se ei ole noussut keskiöön tai sitä ei ole nostettu keskiään)

b) koossa pitäminen

• yhdistävien artefaktien luominen (ryhmänimet, tunnuskuvat, paidat, rintanapit)
• manuaalit, toimintaoppaat, tiedotteet, viestivirta
• tarinan ylläpitäminen ja uudelleen kertominen (esim. The Story of Sometu http://www.slideshare.net/villevenalainen/the-story-of-sometu +http://sometu.wikispaces.com/Evaita+esityksiin, Eero Leppänen: Ystäväyrittäjät-heimo http://vimeo.com/15156238).

Mitkä teot ovat järkeviä? Millaisia asioita pitäisi kätilöinnissä välttää tai minkä suhteen tulisi olla varovainen? Miten verkoston eroavaisuus ryhmästä tulisi ottaa huomioon? Huomaavatko sisäpiiriläiset ja kätilöijät tätä eroa? Mitkä ovat sisäpiirissä toimivan verkostokätilön sudenkuoppia? Mitkä kätilöinnin kriittisiä kysymyksiä?

Jokaisella suomalaisella on tuhansia tavaroita. Niistä kymmenet ovat erittäin laadukkaita ja arvokkaita.

Kuvittele suomalainen kaupunki, jossa kaikki 100 000 asukasta lainaisivat toisilleen 10 laadukasta tavaraa. Harrastustavaroita, elektroniikkaa, keittiövälineitä, työkaluja,… Laadukkaita perustavaroita ja ennen kaikkea harvinaisia erikoistavaroita. Kaupungissa olisi 1000 000 asukkaiden käytössä olevaa laadukasta tuotetta.

Kuvittele kaupunkilaisille avautuvat mahdollisuudet. Pienellä vuokrahinnalla voisi koska tahansa tehdä mitä tahansa.

Kuvittele kaupunkilaisten kohtaamisten määrä. Joka päivä sadat kaupunkilaiset tapaisivat noutaakseen tai palauttaakseen lainaamiaan tavaroita.

Kuvittele lainaamisen kansantalous kaupungissa. Kaupungissa liikkuisi vuosittain satojen tuhansien eurojen vuokrarahat. Ne kiertäisivät tavaroiden huolto- ja korjauspalveluille. Kerrankin ihmisillä olisi rahaa hoitaa hyviä tavaroitaan hyvin.

Miksi tämä ei toteudu?

Omien tavaroiden rooli yhteiskunnassa ja kulttuurissamme on vahva. Omistamisen mahdollisuus kuuluu perusoikeuksiin ja on länsimaisen demokratian keskeinen ajatus. Minulla on mahdollisuus omistaa juuri sitä mitä minä haluan. Omien tavaroiden lainaaminen siis on tavallaan ristiriidassa yksilön perusoikeuksien kanssa.

Omien tavaroiden rooli yksilön identiteetissä on yllättävän vahva. Olen mitä omistan. Mitä yksilöllisempiä tavaroita omistan ja käytän, sitä yksilöllisempi olen. Omien tavaroiden lainaaminen muille siis olisi tavallaan ristiriidassa yksilöllisyyden tavoittelunkin kanssa.

Näiden lähes filosofisten haasteiden lisäksi on käytännön haasteita. Olemme kiireisiä ja laiskoja. Omien tavaroiden lainaaminen muille vaatii aikaa ja vaivaa. Emme luota toisiin ihmisiin ja pelkäämme heidän rikkovan tavaroitamme. Emme luota tavaroihin. Maailmassa on niin paljon huonolaatuisia tavaroita, että olemme oppineet pelkäämään kaikkien tuotteiden menevän rikki jos niitä käytetään poikkeuksellisen paljon.

Kuinoma on siis tärmännyt tavallisen nettipalvelun pyörittämisen sijaan valtaaavan työsarkaan kulttuurin parissa. Miten kumoamme ennakkoluuloja, opetamme ihmisiä ja käännämme perusoikeuksien tulkintaa ja ykilöllisyyden roolia?

Omien tavaroiden lainaamisesta on tehtävä yksittäistä yksilöä kiinnostava asia. Yksilön kannalta omien tavaroiden lainaaminen muille on usein uhraus. Jaat jotain itsellesi tärkeää ilman varmuutta siitä, että saat vastaavasti joskus jonkun itsellesi tärkeän tavaran lainaksi joltakin toiselta ihmiseltä. Toistaiseksi yksilöt uhrautuvat yhteisöjen vuoksi. Esim. pääkaupaunkiseudun lumilautailijat ja laskettelijat ovat oppineet käyttämään Kuinomaa. Heitä ohjaa yhteisöllinen tahto ja paine.

Mutta mistä löydämme kaikille suomalaisille yhteisön, joka perustelisi yksilölle omien tavaroiden lainaamisen? Miten saamme kaikki suomalaiset nettiyhteisöt ymmärtämään tavaroiden lainaamisen mahdollisuuden ja tulemaan mukaan talkoisiin?

Mielestäni Suomessa tilaan ja tilankäyttöön tulisi suhtautua nykyistä paljon kokonaisvaltaisemmin  sekä konkreettisemmin.

Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa yhteiskunnan eri toimijoiden ja väestönryhmien tilankäyttöön liittyvien intressien, ideoiden sekä mahdollisuuksien läpileikkaavaa tunnistamista. Kaupunkien lapsiperheet, ikäihmiset, syrjäytyneet ja muutoin vain kodin ulkopuolisesta joutilaisuudesta tai puuhakkuudesta iloa saavat eivät kummoisia vaadi, vaan sen sijaan toisivat antaa oman maailmansa kaupungin todellisuuteen.

Konkreettisuus tarkoittaa tilan näkemistä mahdollisuutena vailla päälleliimattuja rajoitteita ja merkityksiä. Jokaista neliömetriä tulee pitää mahdollisuutena ideoille, jotka kumpuavat sekä tilasta itsestään että katsojasta. Radanvarressa voi kasvattaa punajuuria, korttelipihalle voi rakentaa puumajan, parkkipaikalla voi pelata sulkapalloa, 10 vuotta tyhjillään olleen makasiinirakennuksen voi kunnostaa, supermarketin parkkikentälle voi rakentaa asuintalon.

Helsingin korttelipihat ovat karu esimerkki kaupunkitilan tuhlailusta. Pihoilla on fyysisiä esteitä: aitoja, autoja, ajoväyliä. Pihat on aikanaan suunniteltu yhtenäisiksi ja yhteisiksi. Näin ei kuitenkaan ole – taloyhtiöiden välinen yhteispeli on erittäin harvinaista ja suurten ponnisteluiden ja voittojen takana. Kaupunkitilan yhteisomistuksen ja -toiminnan onnistumiset ja epäonnistumiset tulisi jakaa – tässä ensimmäinen haasteeni nettiajan kansalaiskunnalle!

Elämän ja ihmisten kirjavuus on kaupunkien potentiaali, joka haastaa kaupunkitilan hallitsijat ja käyttäjät. Miten kaupunkitilaan liittyvät intressit ja ideat kohtaavat resurssit ja toteutuskeinot? Siinä toinen haaste nettiajan kansalaisyhteiskunnalle!

http://www.landshare.net/
http://www.helisto.net/?page_id=39
http://www.facebook.com/#!/group.php?gid=7928479748&ref=ts
http://www.seglet.com/Home.aspx/Index
http://www.kaupunkiviljely.fi/
http://www.streetfilms.org/category/public-space/

Veropuu on suunnitelma nettipalveluksi, joka visualisoi julkissektorin organisaatioiden tulot ja menot helposti avautuvan puu-metaforan avulla. Puun juurina ovat tulot, jotka liittyvät runkoon ja edelleen haarautuvat menoina oksiin. Organisaation eri hallintokuntien allokoimat rahamäärät käyvät ilmi oksien paksuuksista.

Veropuun yhtenä tarkoituksena on tarjota kokonaiskuva kunnan, kaupungin tai valtion varainkäytöstä. Veropuun avulla voitaisiin parantaa niin virkamiesten, poliitikkojen kuin kansalaistenkin ymmärrystä julkisen sektorin toiminnasta, ja siten antaa kaikille osapuolille mahdollisuus muodostaa harkittuja ja valistuneita kannanottoja julkishallinnon toimintaan.

Veropuu kuitenkin pyrkii olemaan muutakin kuin pelkkä datavisualisointityökalu. Veropuu voi toimia alustana, jossa kansalaiset voivat arvioida julkisen sektorin tuottamia palveluja (jotka Veropuussa esitetään hedelminä) ja keskustella keskenään siitä, miten verorahoja voisi parhaiten käyttää ratkaisemaan kansalaisten itse määrittelemiä ongelmia. Uusia budjetointiratkaisuja voidaan Veropuun avulla simuloida ja työstää yhteistuumin kansalaisten, virkamiesten ja poliitikkojen kesken. Lisäksi Veropuuta voidaan käyttää uutisointikanavana, siten että tulo- ja menoeriin liittyviä uutisartikkeleita ja muita taustatietoja upotetaan Veropuun relevanttien oksien tai juurten yhteyteen.

Veropuun tavoitteena on luoda puitteet nykyistä käyttäjäkeskeisemmälle hallinnolle ja budjetoinnille. Viime vuosisadan poliittista keskustelua leimasi puolueiden välinen kinastelu siitä, tuleeko valtion talouden olla nykyistä suurempi vai pienempi. Toivon, että uudet digitaaliset välineet ja niistä kumpuavat uudet toimintamallit auttavat meitä siirtymään kollektiiviseen keskusteluun siitä, mitkä ovat yhteiskunnan ongelmat, ja miten nämä voidaan kaikkein fiksuimmin ratkaista.

Veropuu-työpajasession tarkempi sisältö kerrotaan leiripäivänä. Nähdään Treella!

Tietoyhteiskunnan kehittämisessä painottuvat laitteet ja verkkoyhteydet.  Infrastruktuuri on tärkeä, mutta sen lisäksi tarvitaan sitä hyödyntäviä palveluita. Suomessa ei ole syvää ”digitaalista kuilua”(engl. digital divide), sillä jokaisella on pääsy internetiin, ja julkisia palveluita voidaan kehittää verkkoon, tai niitä voidaan tukea verkkosovelluksilla.

Tänä päivänä B2 tukee netissä kulttuuridiversiteetin, sananvapauden, yksilön oikeuksien ja tasavertaisuuden kanssa toimivia yksilöitä ja yhteisöjä. Yleisin tuen muoto liittyy verkko-osoitteiden, kotisivujen tai muiden verkkopalvelujen ylläpitoon.

Tekniikkaa muuttuu, tarve ei

On kulunut noin 12 vuotta siitä kun ensimmäisen kerran tarjouduin ylläpitämään maksutonta kotisivutilaa suomalaiselle verkkopeliyhteisölle. Tuohon aikaan kotisivutilaa oli tarjolla melko rajallisesti, lähinnä hyvin pienimuotoisena Internet-liittymän kaupanpäällisenä tai hurjan kalliina kaupallisina palveluina. Tänä päivänä tarjonta on aivan toista ja hintahaitari erinomaisen laaja. Maksuttomalle avulle on kuitenkin yhä paljon kysyntää, vaikkakin avuntarveen laatu elää jatkuvaa muutosta. Simppeliä kotisivutilaa tärkeämpää apua tänä päivänä ovat erilaiset tietokantaratkaisut ja virtuaalipalvelimet.

Reilun vuosikymmenen aikana teknisiä muutoksia on tapahtunut hurjasti. Yhdistyksemme nimessä säätö viittaa nimenomaan haluumme kikkailla ja viritellä mitä hulluimpia uusia teknisiä kommervenkkejä. Säätämisen ilo ja lapsenomainen kokeilunhalu jaksavat innostaa vuodesta toiseen. Mahdollisuus säätää jotain omaa ja yhteisölle hyödyllistä on myös loistavaa stressinlievitystä saman alan virkatyöstä, jossa improvisoinnille ja kikkailulle on kovin kitsaasti tilaa. Innostuksen myötä myös tekninen laatu on kehittynyt ja pystymme laatutasossa vastaamaan alan yritysten numeroihin. Kilpailijaksi heille emme kuitenkaan pyri – emme myy mitään ja tarjoamme palveluita vain epäkaupallisille tahoille.

Jos tekniikka kehittyy, samaa ei voi sanoa verkon yhteisöistä. Lähes toimintamme alkupäivistä asti törmäämme tuon tuosta ajattomaan keskusteluun puolueellisuudesta. Se mikä 1990-luvulla oli väärien nettipeliyhteisöjen tukemista on 2000-luvun lopulla muuttunut joko väitteiksi rasismista tai maahanmuuttajien hyysäyksestä. Ajatus yhdistyksestä puolueettomana tuen tarjoajana on monille täysin mahdoton konsepti. Monille tuntuu olevan tärkeää heijastaa aina kulloinkin tietyn tukemamme yhteisön arvoja meihin itseemme. Tuntuu uskomattomalta, että joudumme tänäkin päivän tekemään julkilausumia, jossa ilmoitamme tukevamme kaikenlaisia mielipiteitä neutraalisti. Voin ounastella, että kyseessä on sama ilmiö joka leimaa blogosfäärissä mediataloja tiettyjen puolueiden, yritysten tai aatteiden markkinavoimiksi.

Säätää, vaan ei kuulu?

Lopultakin mediapelistä selviää hengittämällä syvään ja teknisten ongelmien ratkaisu on useimmiten enemmän hauskaa kuin murhetta. Tämän myötä kovin haasteemme onkin tiedotuksessa. Kun vuosibudjetti on satasia ja aktiivikunnassa enemmän tekniikan kuin markkinoinnin osaamista, huomaamme hukkuvamme netin massaan helposti. Haaste tiedotuksesta onkin verkossa päivä päivältä suurempi kenelle tahansa. Kenties tähän haasteeseen löytyy yhteistuumin ratkaisuehdotuksia.

• Voiko verkkoyhteisö toimia siltana yhteiskunnan toisistaan eriytyneiden ryhmien kuten ammattikoulunuorten ja yrittäjien välillä?
• Miten arjen jakaminen ja oman osaamisen tagittaminen netissä voivat auttaa solmimaan uusia yhteyksiä?
• Voiko ammatillisen oppilaitoksen verkkoyhteisö olla signaali laajemmasta muutoksesta kohti yhteisyyttä ja yhteisöllisyyttä?

tämän session aiheena on eduskunnan päätös- ja tilastointitiedon avaaminen julkiseen käyttöön mm. kansalaisille ja palveluntuottajille jatkojalostettavaksi. Olemme eduskunnan puolelta erittäin kiinnostuneita kuulemaan, mitä meiltä odotetaan ja toivotaan. Yritämme kollegani Petteri Nymanin kanssa sitten viedä session pohjalta sanaa eduskuntaan päin.

Eduskunta tuottamia keskeisiä tietoja ovat esimerkiksi äänestystulokset, päiväjärjestykset, valtiopäivillä pidetyt puheenvuorot ja muut edustajien valtiopäivätoimet (esim. kirjalliset ja suulliset kysymykset), valiokuntien mietinnöt ja lausunnot, kansanedustajiin liittyvä muu tieto (esim. sidonnaisuudet). Valiokuntatyö, jossa lakiesityksiä käsitellään, on salaista, mutta valiokuntien tuotokset siis tietenkin julkisia.

Eduskunnassa on tänä vuonna käynnistynyt mittava tietojärjestelmien uudistus, joka kulkee nimellä Eduksi-hanke. Lainsäädäntöjärjestelmiin liittyen uudistetaan koko perusinfrastruktuuri, tekninen alusta, sovellusympäristö ja asiakirjatuotanto. Hankkeessa hyödynnetään valtionhallinnossa yleisesti noudatettavia standardeja ja yhteisiä tietovarantoja. Käytännössä juuri tässä Eduksi-hankkeessa tai sen kylkiäisinä sitten ratkeavat eduskunnan avoimen datan ”peruspalikat”. Työ on siinä vaiheessa, että juuri nyt olisi erittäin hyödyllistä kuunnella mahdollisten tulevien palvelujen kehittäjien ja ideanikkarien mielipiteitä ja toiveita.

Eduskunnan näkökulmasta toivoisin, että saisimme osallistujilta näkemyksiä siitä, millainen olisi ihannetilanne eduskuntatiedon osalta. Miten eduskunnan tuottama, suomalaisen demokratian kannalta keskeinen tieto saataisiin nykyistä paremmin palvelemaan kansalaisia, tiedotusvälineitä, asiantuntijoita, kansalaisjärjestöjä, elinkeinoelämää jne? Miten avoin data voisi palvella suomalaista demokratiaa ja lainsäädäntötyön avoimuutta? Miten avoin data voisi avittaa kansalaisia toimimaan ajoissa tärkeissä lakihankkeissa? Miten avoin data voisi kohentaa kansalaisten politiikkatietämystä?

Esimerkiksi Ruotsin parlamentti, riksdagen, on ratkaissut asian näin: http://data.riksdagen.se/.

Toivon, että saisimme sessiossa vinkkiä siihen, miten eduskunta.fi-palvelua tulisi kehittää. Toisaalta me voisimme jakaa tietoa siitä, miten ja miksi asiat ovat nyt näin kun ovat, mitä meillä on jo vireillä, mitä mahdollisia esteitä tai hidasteita kehitystyössä on ja mitä huolia eduskunnalla liittyy juuri avoimeen dataan. Ja ylipäätään hiukan kertoa, miten valtiopäivätyö ja tietojärjestelmät toimivat käsi kädessä.  

Meistä olisi hienoa, jos saisimme aikaan jonkin väljän sparrausryhmän, joka ideoisi, antaisi palautetta ja toivoakseni tulevaisuudessa tuottaisi palveluita (tyyliin Eduskunnan vahtikoira) eduskuntaan liittyen. Eduskunta puolestaan antaisi näkyvyyttä onnistuneille palveluille esimerkiksi kotisivuillaan. Antti Poikola huomautti aiemmin osuvasti, että vasta kun briteissä porukalla sovittiin, mitä avoimella datalla oikein tehdään, niin erilaisia palveluita rupesi syntymään – pelkkä datan olemassaolo ei siis vielä riitä.

Tässä ajatuksia vielä hieman kömpelösti ja pikaisesti esitettynä. Täydennän tätä blogia tässä vielä ennen tapahtumaa, tervetuloa sessioon!

Aki Asola,

tiedottaja, eduskuntatiedotus

Uusista vaikuttamisen tavoista huolimatta vain rekisteröidyt yhdistykset ovat Suomessa oikeuskelpoisia ja asioiden edistäminen vaatii usein yhdistyksen perustamista. Millaiset työvälineet auttaisivat houkuttelemaan etenkin nuoria mukaan?

Sessiossa pohditaan yhdessä, millaisia välineitä nykyaikainen, usein hajautetusti toimiva järjestö toimintansa tueksi kaipaa. Mitä välineitä on olemassa, mitä uusia tarvittaisiin? Session aikana voidaan etsiä ja jakaa parhaita käytäntöjä muun muassa seuraavien asioiden hoitamiseen:

• tietojen jakaminen hallituksen ja jäsenten kesken
• www-sivujen julkaiseminen
• jäsenrekisterin ylläpito
• näkyvyys sosiaalisessa mediassa
• tapahtumista tiedottaminen ja niiden hallinnoiminen
• asioista päättäminen sähköisesti

Yritykseni tarjoaa yhdistyksille FloMembers-jäsenrekisteripalvelua. Session aikana pohditaan, miten yhteisön voima voitaisiin saada FloMembersin kehittelyyn paremmin mukaan. Ainakin osa sovelluksen lähdekoodista on tarkoitus julkaista, jolloin kuka tahansa voisi osallistua palvelun jatkokehitykseen.

Vaasalaisia.info kaupunkiblogi on toiminut vuoden 2005 helmikuusta tähän päivään keskeytyksettä.

Perustin sivuston Bloggeriin helmikuussa 2005. Saman vuoden kesäkuussa Jussi ”Fiksuhuuto” Mäntylä ehdotti että hän voisi ryhtyä sponssaamaan sivustoa domainmaksun ja palvelintilan osalta. Työnjaoksi sovimme että minä vastaan sisällön tuottamisesta ja Jussi teknisestä tuesta.

Loimme hyvin nopeasti sivuston nykyisen formaatin: blogi, nettitori, kuvagalleria, lyhytviestit ja puffit sekä kaupunkisanakirja Vaasapedia. Viime kunnallisvaalien alla lisäsimme sivuston tarjontaan kolumnipalvelun. Kolumnipalvelussa oli hyvin erikoinen piirre: palveluun lisätyn kolumnin ingressi näkyi feedinä myös Vaasan kaupungin etusivulla ennen vaaleja.

Elokuusa 2007 perustin bloggeriin ArtCity Blogin, joka kuitenkin väsymyksestä johtuen lopahti melko nopeasti. Nyt olen ottanut blogin uudelleen käyttöön uudella konseptilla.

Olen koko sivuston olemassa olon ajan pyrkinyt kehittämään vaasalaisia.infosta sosiaalisen median hiukan huonolla menestyksellä. Talkootyö ei kuulu enää vaasalaiseen kansanperinteeseen. Parhaiten olen onnistunut kansalaisvideoita tuottavan videotiimin suhteen. Tiimi on tähän mennesstä tuottanut n. 150 kansalaisvideota. Tässä tyypillinen esimerkki.

Videotiimi tuottaa myös bambuser online-sessioita ja tarvittaessa tinychat ”neukkareita” eli neuvottelusessioita. Tällä hetkellä neuvottelen melko futuristisesta ideasta yhdessä JoinMeTube-yhtiön kanssa. Vaasalaisyhtiö on kasvamassa maailman johtavaksi viraali- ja markinointiyhtiöksi.

Vaasalaisia.info sivuston perusideologia on saattaa tavallinen vaasalainen, luottamusmies ja virkamies keskustelemaan ”saman pöydän” ääreen niin että päätösten valmistelusta ja toteutuksesta tulisi mahdollisimman avointa. Toinen tavoite on antaa ns. tavalliselle vaasalaiselle mahdollisuus ”puhua suunsa puhtaaksi” ilman sanomalehtien ennakkosensuuria. Tämä näkyy myös foorumin rakenteessa.

Tampereella esitän arvioni siitä, miksi olen epäonnistunut tässä pyrkimyksessä luottamusmiesten ja virkamiesten suhteen. Kerron myös mihin kaikkeen ylläpitäjän pitää varautua sivuston ”backstagella” eli vierailijoille näkymättömässä osassa.

Tapio Parkkari

Vaasa, 28. syyskuuta 2010

Osallisuus on demokratian ja avoimen hallinnon tukijalka

Peräänkuulutamme rakenteellisia uudistuksia, jotka kohdistuvat paitsi edustuksellisen demokratian päätöksentekokoneistoon, myös hallinnon lakisääteiseen toimintatapaan. Nykyisellään suoralla osallistumisella ei ole riittävää lakisääteistä roolia. Kaupunkisuunnittelussa kymmenen vuoden aikana saadut käytännön kokemuksen osoittavat, että osallistuvan suunnittelun sitominen osaksi hallinnon käytäntöjä on haastavaa. Osallistuvan suunnittelun toteutuminen ei ole vain tiedon hallinnan ja jalostamisen ongelma, vaan se on laajamittainen yhteiskunnallinen haaste, joka edellyttää uudenlaisen hallinto- ja suunnittelukulttuurin synnyttämistä.

Suora osallistuminen tulisi nähdä edustuksellisen demokratian ja avoimen hallinnon tukijalkana. Tällöin suoralle osallistumiselle tulee luoda rakenteita, paikkoja ja yhteistä kieltä yhteisten suunnittelukohteiden kautta. Esimerkkinä yrityksestä luoda uudenlaisia rakenteita haluamme esitellä erästä kehitysprosessia Helsingin Herttoniemestä. Alueella on luotu paikallinen toimintarakenne, yhteishallintamalli, jossa kaupunginosademokratia yhdistyy monialaiseen virkamiesyhteistyöhön. Yhteishallinnan keskeinen osa on asukkaista, järjestöistä ja virkamiehistä koostuva alueryhmä, joka ohjaa ja toteuttaa avoimissa asukasilloissa esitettyjä kehittämisen kohteita sekä kaupunginosakohtaisia verkkosivuja. Paikallisen kohtaamisen ja tapahtumien ohella erilaiset nettipohjaiset työkalut ja keskustelufoorumit ovat olleet tapoja vahvistaa osallisuutta toimijoiden kesken. Toiminnalla on mm. suunniteltu ja toteutettu alueen parempia palveluita ja harrastustoimintaa sekä välitetty tietoa kaupunginvaltuuston työskentelyn tueksi.

Kunnallinen hallinto on sokea suoralle osallistumiselle

Yhteishallintamalli saa kannatusta alueen virkamiehiltä ja esimerkiksi kaupunginvaltuutetut osallistuvat kehittämistilaisuuksiin. Alueryhmässä on aktiivien ja kolmannen sektorin sekä yksityisen sektorin ohella vahva edustus kaupungin väkeä. Johtuen suomalaisesta keskitetystä päätöksentekojärjestelmästä, Herttoniemen yhteishallintamallilla ei kuitenkaan ole virallista asemaa hallintojärjestelmässä. Hallintorajat ylittävät haasteet voidaan kohdata ja ratkaista paikallisella tasolla. Aseman puuttuminen vaikuttaa lähinnä silloin, kun isoja kehittämishankkeita viedään läpi kunnan ja seutukunnan tasolla. Esimerkiksi isot kaupunkisuunnittelulliset hankkeet viedään läpi ilman, että paikallinen tahtotila välittyy laajempaan päätöksentekoon ja suunnitteluun. Alueryhmän toiminta, toivomukset ja päätökset voidaan aina tarpeen tullen jättää huomiotta. Tilanne ei ole omiaan kannustamaan kansalaisosallistumiseen. Vain vaikuttava osallistuminen varmistaa osallistumisen jatkossa, oli se sitten suoraan tai edustuksellisen demokratiaan tähtäävää.

Yhteishallinta rakennetaan yhdessä. Tule mukaan leiripäivänä tai kommentoi pikkuparlamentissa!

Terveisin, Sirkku Wallin & Karoliina Jarenko, Aalto yliopisto / YTK

Aikapankissa vaihdanta perustuu vapaaehtoisuuteen. Itse annan aikapankin jäsenen lapselle läksyjentekoapua. Tästä ansaitsemani aikapisteet käytän naapurini tarjoamaan muuttoapuun. Aikapankin kautta kaupassakäyntiapua tarvitseva vanhus voi pyytää apua naapurilta ja korvata avun joko suoraan naapurille, tai jollekin toiselle aikapankin jäsenelle. Aikapankki lisää ihmisten vastavuoroisia suhteita. Järjestelmä soveltuu hyvin sellaiseen palvelun vaihdantaan, johon oikean rahan ansaitseminen ei motivoi.

Aikapankkijärjestelmän on keksinyt oikeustieteen professori Edgar Cahn 1980-luvulla.  Nyt se on levinnyt yli 20 eri maahan. Britanniassa aikapankit ovat julkisen sektorin ylläpitämiä ja rahoittamia. Niitä on perustettu vuodesta 1998 lähtien ja tällä hetkellä maassa toimii 181 aikapankkia. Britanniassa aikapankkien toimintaan osallistuvat ne, jotka osallistuvat vähien perinteiseen vapaaehtoistyöhön. Varhaiset tutkimukset osoittivat, että kolme neljäsosaa jäsenistä oli tavalla tai toisella syrjäytynyt palkkatyömarkkinoilta.

Aikapankki vertaistuotannon (Co-production) välineenä? Cahn näki alun perin aikapankkien tarkoitukseksi täydentää julkisen palvelun toimitusjärjestelmää. Britanniassa aikapankit täydentävätkin julkisen ja kolmannen sektorin jo meneillään olevia projekteja. Lontoossa terveyskeskuksen ympärille perustetun aikapankin jäsenet käyvät nykyisin harvemmin lääkärin vastaanotolla kuin ennen jäseneksi liittymistä. Terveyskeskuksen aikapankki on tuonut myös tarvittavaa sosiaalista tukea alueen vanhuksille, joten he ovat voineet elää pidempään itsenäistä elämää kodeissaan.

Suomeen aikapankkiliike rantautui vuosi sitten perustetun Stadin Aikapankin myötä. Tätä nykyä aikapankilla on yli kolmesataa jäsentä. Suomeen on perustettu vuoden 2010 aikana myös kymmenen muuta naapurustoaikapankkia. Olen parhaillaan tekemässä sosiaalipolitiikan gradua Stadin Aikapankin ensimmäisen vuoden toiminnasta.

Mitä sellaista tämä ”funny money” tekee, mitä oikea raha ei tekisi paremmin?

Helsingin työvoiman palvelukeskus on moniammatillinen työyhteisö, jossa toimii niin sosiaalitoimen, työhallinnon, terveyskeskuksen kuin kelan ammattilaisia. Asiakaskuntamme koostuu alle 30-vuotiaita työelämästä syrjäytyneistä nuorista, joita yritämme saattaa työhön tai koulutukseen.

Koska tavoitettavuus on mitä on ja palveluita tulee nopealla aikataululla, nuoria ei saada kiinni koska puhelinnumerot vaihtuvat, nuoret eivät tule tapaamisiin ja hukkakäyntimäärät on suuria, asiakasmäärät kasvavat jatkuvasti, ei perinteinen kasvokkain tapaaminen ja vanhainaikainen virastobyrokratia ole enää tätä päivää Duurissakaan.

Mitkä ovat verkon mahdollisuudet viranomais-asiakas yhteistyössä Duurissa? Yksinkertaisena tarkoituksena helpottaa omaa työtä ja madaltaa asiakkaan kynnystä ottaa yhteyttä, kysyä kysymyksiä,…

Tarvitsemme työn kehittämiseen ja asiakkaiden tavoitettavuuden helpottamiseksi jonkinlaisen kanavan, mutta miten se luodaan? Miten saadaan asiakkaat käyttämään ko. palvelua? Mikä saa ihmiset liittymään tämän palvelun käyttäjäksi? Haasteena lisäksi tietosuoja-asiat liittyen nimenomaan siihen, miten paljon asiointia voidaan netissä hoitaa.

Yleisluontoista palvelua on vaikea antaa netissä jo ihan resursseistakin johtuen, joten tuotteen markkinointi olisi vain Duurin omille asiakkaille, samoin kuin käyttömahdollisuus. Vai?

Avoin palsta? Suljettu? Yleinen keskustelupalsta? Virkailija-asiakas palsta? Chatti? Sivut vain tiedotusta varten?

Kommentoikaa, kyselkää ja tarkentakaa! Tampereella leirinuotioilla nähdään!

Terveisin, Anna-Maija, Rosa, Johan, Sami ja Päivikki

Toista kertaa järjestettävän Apps4Finland-kilpailun tavoitteena on löytää uusia tapoja hyödyntää julkishallinnon avoimia tietovarantoja, ja konkretisoida vilkkaasti käynnistynyttä keskustelua aiheesta. Tämän vuoden kilpailu suunnataan yksityisten ideanikkarien ohella myös yrityksille. Kilpailun pääorganisaattorina toimii Suomen Verkkodemokratiaseura ry.

Tänä vuonna kilpailuun keräsi 30 työtä. Apps4Finland tuomaristo kokoontui ensimmäisen kerran keskiviikkona 15.9. Tuomaristo valitsi finalistit, jotka tullaan palkitsemaan 7.10. MindTrekissä. Yleisöäänestys on käynnissä ja äänestyksiä on tullut jo lähes 300. Yleisöäänestys päättyy 6.10.2010 klo 18:00.

Tässä finalistit, (TOP-3, sekä kunniamaininnat) sarjoittain satunnaisessa järjestyksessä:

Yritysten sovellussarja:
DataSuomi.fi
Pikkuparlamentti.fi
Tässä.fi

Yksityisten sovellussarja:
Junat Suomessa
Koirankakkaroskis.fi
Sivulista.fi
Eduskuntarajapinta, äänestyskone ja visualisointipalvelu
HelMet Viivakoodinlukija
Kansanmuisti

Ideasarja:
Kyyti
Carnegie
Karttavahti
LiveInfoBoard

Onnittelut kaikille finalisteille, kiitos kaikille osallistumisesta ja paljon tsemppiä yleisöäänestykseen.

Apps4Finlandilla on työpaja Nettiajan Kansalaisyhteiskunta -tapahtuman yhteydessä klo 9.30 – 11.00. Tämän vuoden kilpailussa on useita samaan aihepiiriin/dataan liittyviä töitä esim. Eduskunta, reittiopas, maisema/kaavoitus jne. Työpajassa on mahdollista etsiä yhteistyömahdollisuuksia eri toimijoiden välillä. Tarkoituksena tutustuaja tavata kilpailuun osallistujia sekä tehdä avoimen datan ekosysteemiä näkyväksi. Työpaja toteutetaan, kuten koko päivä, rennossa ja dialogisessa hengessä.

Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita työpajaan, nähdään leirinuotiolla!

Keltaisin tervesin,

Ville Keränen

Apps4Finland kilpailukoordinaattori

Monkey Business

Ylläpidämme www.kansalaispalvelu.fi -sivustoja, joille olemme parin vuoden ajalta koonneet mielipiteitä asian tiimoilta. Päämääränä on luoda kansanliike kansalaispalvelun toteuttamiseksi . Mielipidevaikuttamisen lisäksi pyrimme löytämään ihmisiä, jotka haluaisivat aktiivisesti toimia asian eteenpäinviemiseksi.

Sloganimme on: ”Kansalaispalvelu, yhteisöllisyyttä läpi elämän” ja  ”Kansalaispalvelu Suomalaisten yhteisöllisyyden puolesta”

Haasteemme on puoluepolitiikasta riippumaton mutta meidän on toimittava myös puolueiden kanssa. Samoin meidän on löydettävä riippumattomia julkisuuden henkilöitä ajamaan hanketta. Hankkeelle on saatava myös näkyvyyttä lehdistössä ja TV:ssä.

Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi pyrimme oppimaan käyttämään nettiä mahdollisimman hyvin apunamme ja kuulemaan mielipiteitänne Tampereella.

Lupauduin Pauliina Mäkelän pyynnöstä  keskustelemaan Mikroduunista, joka toteutuessaan johtaa maassamme merkittävään lisäliiketoimintaan.  1 € per päivä suomalaista kohden johtaisi miljardibisnekseen. Applea mukaillen, muutaman prosentin toteutumalla Mikroduuni tuottaa lisätyötä kymmenien miljoonien eurojen arvosta.

Kirjoitin sessioaikatauluvaraukseen: “Mikroduuni on pätkätyötä pienempää ja sopii kaikenikäisille lähityönä tai kaukoaskareena.”

Alla esittelen mikroduunaajan työkalupakin, jonka kirjasin aihetta käsittelevään blogiini perjantaina 3. syyskuuta 2010. Miten se tehdään ja millaisiin vastuksiin törmäämme ja miten ongelmat voidaan ratkaista verkottumalla ja yhteistyöllä nousee pintaan esitykseni pimeimmästä ytimestä.

Kehitämme verkossa iTraining, iTrading, 5T ja Mikroduuni ympäristöjä. Tavoitteena tuottavampi digitaalinen todellisuus. Haasteena on siirtyminen puhtaasta sosiaalisuudesta yritysten ja organisaatioiden kaipaamaan tuloksellisuuteen.

• INFORMAATIO – kehityshankkeen toimintaympäristöselvitys
• TAVOITE – missä olemme? minne menossa? miten pääsemme perille?
• REALITEETIT – rahat, resurssit, reunaehdot, rekrytointi, rajaukset
• IDEAT – blogit, wikit, mikroblogit ja verkkokeskustelut avartavat ideointia
• NÄKÖKULMAT – toimeksiantaja, loppuasiakkaat, kohderyhmät, asiantuntijat
• INNOVAATIOT – tie ideasta innovaation kestää useimmiten vuosia
• NERONLEIMAUKSET – nopeasti käytäntöön vietävät tulos- ja tehokkuusparantajat
• GLOBAALIUUS – hyperpaikallisuudesta kohti kansainvälisyyttä

• INFORMAATIO – kehityshankkeen toimintaympäristöselvitys
• TAVOITE – missä olemme? minne menossa? miten pääsemme perille?
• REALITEETIT – rahat, resurssit, reunaehdot, rekrytointi, rajaukset
• DEMOGRAFIA – määräät, maantieteelliset jakaantumiset, rakennemuutokset
• INNOVAATIOT – tie ideasta innovaation kestää useimmiten vuosia
• NERONLEIMAUKSET – nopeasti käytäntöön vietävät tulos- ja tehokkuusparantajat
• GLOBAALIUUS – hyperpaikallisuudesta kohti kansainvälisyyttä

• TIETO
• TUNNE
• TAHTO
• TAVOITE
• TOIMINTA

SOPIMUSKONE (tehtävä, toimeksianto, osaaja, taidot, vastuut)

MIKRORAHOITUS / –MAKSAMINEN (muutamasta eurosta toimintatonniin)

PIKAPÄÄTÖKSENTEKO (mikrotyön tarpeen hetkellisyys)

MIKROHALLINTO (suoritteiden korvaukset ja työnantajamaksut)

MIKROYHTEISKUNTASUHTEET (verottaja ja muut lainsäädäntö)

• Aiheen käsittelyn historiaan voitte tutustua Mikroduuni blogissa.
• Aiheesta keskustellaan Qaikussa
  

Televisiomaailman vertauskuvana voidaan ajatella, että elokuvat ja tv-sarjat ovat massatuotteita, joita voidaan tehdä yhdessä paikassa ja myydä useisiin maihin ja uusille tv-kanaville. Erikseen ovat TV-formaatit, kuten Big Brother, Haluatko Miljonääriksi ja Top Chef. Näistä toki näytetään Suomessa muiden maiden versioita, mutta parhaimmat katsojaluvut saavutetaan, kun formaatin mukaisesti uudelleentuotetaan sama ohjelma paikallisiin oloihin sovelletusti.

TV-formaateilla on jo toimivat markkinat. Olennaista on, että formaatin tuotantoyhtiö on mukana ohjelman uudelleentuottamisessa uusissa kohteissa. Formaatin ostaja saa tuotantoyhtisötä formaattiraamatun, jossa on kaikki tieto sarjan tuottamista varten, sekä usein konsulttiapua tuotannon käynnistämiseen ja seurantaan. Tämä on ostajan kannalta helppoa ja tuotantoyhtiöön kertyy jatkuvasti tietoa formaatin soveltamisesta, uusia haasteita ratkotaan ja formaatti kypsyy.

Formaattien vahvuus on siinä, että kaikki, mikä tuotantoprosessissa on mahdollista standardoida suoraan monistettavaksi (esimerkiksi alkumusiikki) standardoidaan, mutta samalla mahdollistetaan paikallisiin oloihin sovittaminen (Suomen Big Brotherissa on Suomalaisia osallistujia ja Findomon tekemä talo). Formaateilla on yksi tunnistettava brändi, ihmiset odottavat innoissaan, vihdoinkin Suomen Huippumalli haussa, mutta silti jokaisessa maassa tuotettu produktio on omansa.

Voisiko verkko-osallistumisen sovelluksiin käyttää samaa formatisointi-ideaa?
Suurin haaste toimivien verkko-osallistumisympäristöjen kehityksessä ei suinkaan ole niiden tekniikassa, vaan siinä, miten verkko-osallistuminen (palautteenanto, aloitteet, mielipiteet jne.) saadaan sidottua osaksi hallinnon prosesseja, osaksi virkamiestyötä tai päätöksentekoprosesseja. Tämä pitäisi tehdä niin, että osallistumisesta on selkeää hyötyä kaikille osapuolille. Osallistumisen pitää vaikuttaa, helpottaa virkamiesten työtä, parantaa valmistelun laatua, lisätä päätösten legitiimiyttä jne. Pahimmillaan osallistuminen vain kuormittaa sekä kansalaisia että virkamiehiä ja vaikuttavuus häviää matkalla.

Kun joku tahollaan onnistuu ratakaisemaan verkko-osallistumisen haasteen tai edes jonkin osan siitä (esim. kuinka motivoida kaupunkilaisia käyttämään palvelua), saa kyseinen tapaus varmasti julkisuutta, sitä voidaan esitellä ylpeänä seminaareissa ja se päätyy lukuisille best practices listoille, mutta onnistuuko sen kopioiminen muualle ja kuinka helposti?

Nykyisin tilanne on se, että jokainen kaupunki, virasto, ministeriö jne. pohtii omasta lähtökohdastaan verkko-osallistumista. Muilta otetaan kyllä mallia ja best practices listoja selataan, mutta kukaan ei ole tarjoamassa formaatteja, jotka toimisivat. Softaa kyllä saa speksejä vastaan teetettyä kilpailuttamalla ja muutamia osallistumisalustoja (eli softia) on jopa tuotteistettu, mutta pelkkä softa ei riitä, toinen puoli eli prosessi puuttuu ja se pitää kaikkialla kehittää ilman apuja uudelleen.

Fillarikanava

www.fillarikanava.fi

Fillarikanava on esiaste kaupunkiosallistumisformaatille, jota on vuoden verran kehitetty yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Paljon on opittu matkanvarrella, mutta paljon on vielä haasteita ratkaistavana.  Alla on kiteytettynä muutama Fillarikanavan kehitysprinsiippi:

Palautteen keräämisestä yhteistyöhön: Temaattisesti rajattu fokus (pyöräily) ja karttapohjainen käyttöliittymä on suunniteltu tukemaan vuorovaikutusta, jossa kerätty informaatio on mahdollisimman kohdistettua ja konstruktiivista. Pyöräilijät kokevat, että kanava on suunnattu heille, minkä on havaittu vaikuttavan keskustelun laatuun positiivisesti. Karttapohjaisuus puolestaan ohjaa antamaan tarkkoja huomioita yleisten ”Helsinkiin tarvitaan lisää pyöräkaistoja” -tyyppisten kommenttien sijaan.

Verkkopalvelu + toimintamallit: Fillarikanavan suunnittelussa on pidetty lähtökohtana sitä, että paraskaan verkkopalvelu ei takaa toimivaa sähköisen osallistumisen (eParticipation) käytäntöä. Työkalun tai palvelun ohella yhtä tärkeäitä ovat markkinointi ja ennenkaikkea kerätyn tiedon johtaminen tässä tapauksessa pyöräilyyn liittyvien suunnittelu- ja ylläpitoprosessien tueksi. Formaatilla tarkoitetaan verkkopalvelua ja sen tukemia toimintamalleja, joita jatkuvasti kehitetään yhdessä.

Suunniteltu monistettavaksi: Fillarikanava on suunniteltu niin, että se voidaan sekä teknisesti, että toimintamallien osalta monistaa toimimaan useissa kaupungeissa. Tavoitteena on rakentaa pyöräilijöiden (ja pyöräilystä vastaavien virkamiesten) tunnistama brändi. Samanaikainen toiminta useissa kaupungeissa mahdollistaa tiedon ja kokemusten välittämisen kaupunkien välillä ja kaikkialla tehdyt parannukset itse palveluun, sekä toimintamalleihin koituvat kaikkien käyttäjien hyväksi.

Aloimme sivuston suunnittelemisen keväällä 2009. Olimme turhautuneita siihen, että kunnollista yhteiskunnallista keskustelua aiheesta kuin aiheesta on vaikeaa löytää netistä. Keskustelufoorumien keskustelut ovat hajanaisia, ja yhteiskunnallisia aiheita niistä löytyy lähinnä sattumalta. Tiedotusvälineiden kommentti- ja keskusteluosastoilla on kiivasta joskaan ei kovinkaan asiantuntevaa keskustelua. Niissä ihmiset kommentoivat usein hätäisesti kyhättyä uutista sen sijaan että keskustelisivat harkiten asiasta keskenään. Lisäksi tiedotusvälineiden keskustelut häviävät nopeasti uutisvirtaan, koska kuten vanha viisaus kertoo, mikään ei ole yhtä vanha kuin eilinen sanomalehti. Asiantuntevaa poliittista ja yhteiskunnallista verkkokeskustelua tapahtuu blogeissa, mutta niissä on yksi vika. Tiettyä keskustelunaihetta etsiessä täytyy tietää, mistä se löytyy ja milloin se on kirjoitettu.

Lähdimme miettimään sivustoamme mielessämme nämä ongelmat. Halusimme luoda tasapainoisen sivuston, jonka suuri arvo ei ole uutismaisessa ajankohtaisuudessa vaan asioiden löydettävyydessä. Sivusto on myös pyritty toteuttamaan tasapainoiseksi siten, että kaikki politiikan aihealueet tulevat esille eivätkä suosituimmat aiheet pysty hautaamaan muita alleen. Sosiaalisen median kehityssuunnat ovat olleet ohjaamassa sivuston kehityssuuntaa. Kehitystyö on jatkuvasti käynnissä ja varastossa on vielä korillinen käyttämättömiä ideoita.

Tavoitteenamme on saada Pikkuparlamentti.fi tunnetuksi ensi sijassa suomalaisen politiikan ammattilaisille ja politiikasta syvemmin kiinnostuneille ihmisille. Verkkopalvelun kehittämiseen ei ole käytetty ulkopuolista rahoitusta, olemme siis sekä taloudellisesti että poliittisesti sitoutumattomia.

Nettiajan kansalaisyhteiskunta -päivän minisession tarkoituksena on löytää kontakteja muihin toimijoihin, joiden kanssa on mahdollista tehdä yhteistyötä käytännön tasolla. Mikäli tunnet että projektillasi on potentiaalia esimerkiksi markkinoitavaksi julkiselle sektorille ja uskot että yhteistyö muiden, toisiaan täydentävien projektien kanssa hyödyttäisi myös omaasi, tule esittäytymään niin pohditaan asiaa yhdessä.

Tampereelle olemme tulossa positiivisin odotuksin ja avoimin mielin. Yhteistyökumppanuus muiden kaltaistemme toimijoiden kanssa on meille tavoittelemisen arvoinen asia. Nappaa hihasta tai heitä meilillä niin jutellaan lisää.

Pikkuparlamentti.fi -verkkopalvelun takana ovat Jaakko Hilke, Elmeri Härkönen ja Karo Kosonen.

info@pikkuparlamentti.fi

Ensin pari sanaa Hub Helsingin toiminnasta. Hub on taustasta, kulttuurista ja toimialasta riippumaton kohtauspaikka, jossa tekijöitä yhdistää halu kehittää innovaatiivisia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä projekteja ja yritysideoita. Hub on innovointikeskus, joka tuo yhteen arvopohjaisen talouden eturintamassa toimivat päätöksentekijät, yksittäiset toimijat, kansalaisjärjestöjen edustajat ja yrittäjät. Hubin toiminta kiteytyy fyysiseen tilaan, joka on yhdistelmä jäsenklubia, ajatushautomoa, toimistohotellia, tunnelmallista ja ennen kaikkea yhteisöllistä olohuonetta.

Mitä siis tuo vertauskuva SoMe:n kanssa tarkoittaa? No, ensinnäkin sitä, että Hub on nimensä mukaisesti solmukohta, dialogin rakentaja ja raja-aitojen purkaja. Tuomme yhteen eri alojen ihmiset saman asian äärelle, samoin kuin esimerkiksi Twitterissä, jossa voit alkaa seuraamaan ketä tahansa miltä alalta tahansa ja lähteä luomaan dialogia yhtenä lukemattomista twiittaajista. Twitter on 2000-luvun sanomalehti, se ei perustu broadcastingiin, vaan keskusteluun käyttäjien välillä. Samalla tavoin Hub on mahdollistaja ja linkittäjä; ennen kaikkea kysymyksiä esittävä sitoutumaton alusta.

Toinen tärkeä seikka dialogissa on pitkäjänteisyys. Ja kun organisaatioiden ja yritysten menestys (myös Hubin) on kasvavissa määrin riippuvainen kyvystä kuunnella ja keskustella moninaisten sidosryhmien kanssa, on selvää että kestävää dialogia ei suinkaan rakenneta kvartaalitalouden tahdissa. Tarvitaan pitkän tähtäimen suunnitelma, aivan kuten kestävän kehityksen ajattelussakin.

Wisdom of the crowds on verrannollinen Hubin yhteisöllisyyden kanssa. Hubin olemassaolo perustuu yhteisön olemassaoloon. Wisdom of the crowds ravistelee ajatusta perinteisestä mestari-kisällimallista.

Paras asiantuntijuus koostuu kollektiivisesta aivotyöskentelystä. Yhteisö on moninkertaisesti enemmän kuin yksilöitten summa. Diversiteetti tekee joukosta vahvan. 30 insinööriä innovoi heikommin kuin monialainen joukko osaavia, kokeilevia ja yhteistyöhaluisia toimijoita. Nin kuin eräs SoMen asiantuntija sanoi: “jos haluu saada on pakko antaa”. Juuri näin.

Luottamus on ensiarvoisen tärkeä sosiaalisessa mediassa. Feikki-identiteetti paljastuu nopeasti ja puolessa sekunnissa ryssittyä luottamusta saa rakentaa uudelleen kuin Iisakin kirkkoa. Mistä luottamus sitten koostuu? No esimerkiksi läpinäkyvyydestä, avoimesta ja keskustelevasta ilmapiiristä, yksilöiden voimaannuttamisesta ja sovittujen asioiden kiinni pitämisestä. Toisin sanoen checks and balances -systeemin tulee olla mahdollinen, jotta reilu peli todentuu.

Sekä SoMessa että Hubissa luottamus rakentuu ruohonjuurta pitkin ylöspäin. Pelottavaksi prosessin tekee se, että sitä ei voi pahemmin kontrolloida, täytyy luottaa itse prosessiin ja antaa lopputuloksen muovautua itsestään. Tämänkaltaiseen laissez-faire -ajatteluun ei juuri uskallettu tuudittautua ennen internetin maihinnousua. Niille jotka eivät uskalla vieläkään, suosittelen lämpimästi Clay Shirkyn teosta Here comes everybody. Peruspsykologiaa ihmisten kyvystä tulokselliseen yhteistoiminnallisuuteen.

Anne Raudaskoski, Hub Helsinki

(kuva: Tanja Korvenmaa)

Olisiko viestintäteknologian kehittyessä uusi mahdollisuus aktivoida ihmisiä osallistumaan viralliseen yhteisten asioiden hoitoon puoluejärjestelmien ja järjestökentän ulkopuolelta? Voisiko kynnystä madaltaa luomalla tapoja osallistua yhteiskuntaan vaikkapa wikimäisesti, juuri niiden asioiden kohdalta ja sen verran kuin itseä sattuu kiinnostamaan?

Asialista.fi:n tarkoitus on kerätä aktiivisten kansalaisten voimin tietoa päätöksenteosta niin, että kokonaisuus syntyy usean ihmisen panoksesta. Normaalisti digitaalisen jalanjäljen peruuttamattomuus voi saada monet arkailemaan oman osaamisen jakamista, ja sinänsä hyvää tarkoittava sähköinen tunnistautuminen saattaa samalla heikentää ihmisten halua jakaa yksityiskohtaisia tietojaan tunnistumisen pelossa. Wikimäinen tietojen kokoaminen nimimerkkien varjossa voisi alentaa osallistumisen kynnystä.

Asialista.fi-ajatusta kehitellessämme olemme törmänneet ihmisten innostamisen vaikeuteen. Kuten kaikessa vapaaehtoistoiminnassa, myös tämäntapaisessa verkko-osallistumisessa ihmiset lähtevät käyntiin yksittäisistä asioista, jotka ovat lähellä heidän elämäntilannettaan ja lähiympäristöään. Hallinnollisiin asioihin osallistuminen puolejärjestelmien ulkopuolelta on vierasta. Asialista.fi-konseptilla on vielä työtä sen näyttämisessä potentiaalisille tuleville asioiden taustoittajille, että arjen tärkeät asiat löytyvät kaivamalla hallinnon syövereistä ja että selvitystyöllä niihin löydetään myös vaikutuskanavat.

Asialista Helsinki -työpaja Hub Helsingissä kesäkuussa 2010.

Hallinnon rooli sosiaalisessa mediassa hakee vielä muotoaan vasta muotoutuvassa olevan kulttuurin ja käyttöehtojen epämääräisyyden takia. Olemassa oleva lainsäädäntö luo reunaehdot virkamiesten mahdollisuuksiin avata valmisteltavia asioita.

Käytännön esimerkki hallinnon roolin vaikeudesta on esimerkiksi videoidut valtuustokokoukset. Kaupungin virkamiehet eivät voi editoita pitkä kokousnauhoja, koska silloin he joutuisivat valitsemaan, mitkä kannanotoista ovat olleet tärkeitä. Jos taas videoita ei editoida, niillä on vähän arvoa koska kukaan ei jaksa kahlata niiden läpi. Ratkaisuna kansalaisilla on kuitenkin editoimiseen täysi oikeus. Samalla tavoin sosiaalisessa mediassa kansalaisten toimintamahdollisuudet hallinnon hoitamien asioiden suhteen ovat hyvin laajat.

Asialistaa kehitettäessä ongelmaksi on osoittautunut koko päätösmateriaalin saaminen käsiin päätösten taustoittamiseksi. Onneksi on jo olemassa kaupunkeja, joiden esityslistat ovat julkaisujärjestelmissä ajantasaisina. Useimmissa kaupungeissa kuitenkin valmistelumateriaaliin on hyvin vaikea päästä kiinni. Positiivisena poikkeuksena on esimerkiksi Tampereen kaupungin kehittämä Valma-järjestelmä.

Parhaissakin tapauksissa kaupunkien asianhallintajärjestelmät ovat jättimäisiä järjestelmiä, joiden tekninen hahmottaminen ja niihin liittyvien rajapintojen löytyminen tarvitsisi välttämättä kaupungin omien it-ihmisten vastaantulemista. Lisäksi tarvittaisiin sitä, että kaupunkien julkaisujärjestelmät tarjoaisivat valmistelumateriaalia eivätkä vain lopullisia päätöksiä.

Jos uuteen tietomateriaalitarpeeseen herättäisiin kaupungeissa ja samaan aikaan Asialista ja muut sen tapaiset konseptit onnistuisivat kytkemään ihmiset heitä kiinnostaviin arjen asioihin joita politiikka ja hallinto heidän puolestaan ajaa, meillä voisi pian olla käsissä toimiva demokratia 2.0.

Saara Paavola, Liisa Heikinheimo ja Karoliina Luoto
Asialista.fi

Tekijät

Kurssia ei tehty minkään olemassaolevan organisaation puitteissa, päin vastoin erittäin epämuodollisena tiimityönä. Matti Lassila opiskelee Tampereen informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksella. Itselläni oli tuolloin meneillään sapattivuosi varsinaisesta työstäni kirjastovirkaillijana Helsingin kaupunginkirjastosta. Matilla on akateemisempi näkökulma, itse olen työskennellyt kirjastossa vuosia ja uskon että kokemukseni kirjastoammattilaisista sekä kirjastoalasta on tärkeää kurssimme kannalta. Omasta harrastuneisuudesta ja sydämen palosta ollaan siis molemmat asialla

Historia

23 asiaa -kurssi lähti liikkeelle niin, että Matti oli tekemässä ihan toista Opetuministeriön rahoittamaa hanketta, joka tuli tehtyä niin  kustannustehokkaasti, että hankebudjettia oli jäämässä yli. Matti oli  kuullut jenkeistä 23 things- kurssikonseptista ja otti yhteyttä minuun, että voitaisiinko tämä tuoda Suomeen ja toteuttaa alkuperäisestä hankkeesta säästyneillä rahoilla. Kuten sanottua, olin tuolloin viettämässä sapattia, mutta ehdotus Matin kuulosti niin herkulliselta että Tokiosta Suomeen palattuani kävimme töihin.

Yhdellä sangen intensiivisellä työpajalla kurssin runko ja rytmit punottiin kasaan, ja tämä olikin ainut kerta kun noin 4 kuukauden aikana edes tapasimme. Sen jälkeen kaikki työt tehtiin mitä erilaisin verkkotyökaluin, joista keskeisimpänä vuokraamamme projektinhallintatyökalu.

Matin laatima rahoitushakemuspaperi eli lyhyt konseptikuvaus kurssista meni läpi Opetusministeriössä, joka ei pistänyt pahakseen rahojen hyötykäyttöä. Lopullinen keväällä 2008 tehty toteutus ei aivan mennyt alkuperäiskonseptin mukaisesti, sillä alkujaan tavoitteena oli vain siirtää yksi-yhteen 23things-kurssin tehtävät hieman mukautettuna Suomen  oloihin. Lopulta käytännössä rakensimme suurimman osan tehtävistä alusta asti itse. Ajattelimme näin  pääsevämme parempiin tuloksiin kuin suoraan alkuperäiskurssia jäljittelemällä. Kurssikonseptia ja loppuraporttia vertailemalla näkyy aika hyvin se prosessi, jossa idea jalostui lopulliseksi kurssiksi.

Tavoite

Verkkokurssin ideana on  saada käytännöllistä kokemusta sen sijaan, että vain istuttaisiin seminaareissa kuuntelemassa uusien nettiteknologioiden suomista mahdollisuuksista. Luonnollisesti yhteisöllinen media teki tuloaan myös kirjastoihin, pomot puhuivat ja kaikki kyselivät, että miten kirjastolaiset ovat mukana kehityksessä.

Osallistujat ja osaaminen

Verkon käytön suhteen osallistujien pohjaosaaminen on sangen kirjavaa. Toiset olivat myös jo tottuneita verkkoon kirjoittajia, toiset ujostelivat vielä ensiaskeliaan. Päätimme lähtökohtaisesti, ettemme ala antamaan varsinaista mikrotukea osallistujille. Sitä voi saada organisaationsa viralliselta mikrotuelta tai vaikkapa omalta jälkikasvultaan. Toisinaan kurssilaiset kirjoittivat blogeissaan, että jonkun tehtävän tekeminen ei kertakaikkiaan luonnistu. Tämä on ihan luonnollista, emmekä tehneet tästä ongelmaa.

Omaehtoinen verkko-opiskelu vaatii rautaista itsekuria ja kykyä sietää epävarmuutta ja edessä olevia hankaluuksia turhautumatta. Kaikki ilmoittautuneet (emmekä me itsekään) eivät tulleet ajatelleeksi, kuinka paljon vaivaa kurssi lopulta vaatii. Yritimme parhaamme mukaan luoda verkkokurssille yhdessä tekemisen meininkiä, joka tukisi mukana pysymistä. Ihailen kurssilaisten sinnikyyttä ja olen siitä kiitollinen.

Retrospektiivi

Muutama kurssilainen bloggaa aktiivisesti edelleen. Antti Poikola totesi tämän blogikirjoituksen pohjaksi käymässämme keskustelussa, että “kurssi on lisännyt kirjastoalan sisäistä koheesiota”. Se kuulostaa niin hienolta että jätän sen tähän. Lisäksi olen huomannut, että jotkut kursseille osallistuneet ovat vaihtaneet organisaatioidensa verkkopalvelutoimiin.

Ensimmäisellä kurssilla oli väkeä ympäri Suomea ja kaikista mahdollisista kirjastoalan virkanimikkeistä 80. Toisella kerralla mukana oli 30 osallistujaa pääkaupunkiseudulta ja kurssiin kuului myös 2 lähipäivää, joista ensimmäisessä oli ulkoinen ulkoinen luennoitsija Riitta Suominen puhumassa verkkoon kirjoittamisesta eri näkökulmista. Pääkaupunkiseudun kurssin tavoitteena oli luoda 30 osaajan verkosto, jotka toimisivat agentteina omissa kirjastoissaan. Tämän seuraamisesta en osaa sanoa, sitä tekee pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteinen koulutustyöryhmä SEDU. Ensimmäiselle kurssille osallistunut väki kirjoitteli jälkitunnelmia kurssiwikiin. Sieltä voi löytää hyviä lainauksia: http://23asiaa.wikispaces.com/Mielipiteitä+kurssista

Opit ja kopit

Kahden kurssikerran suora vertailu on vaikeaa, koska mm. Facebook löi Suomessakin isosti läpi tässä välissä ja sotkee arviointia. Rakenteessa on kuitenkin muutamia erinomaisia piirteitä, joita kannatta mielestäni pitää yllä. Muun muassa palkitseminen on erittäin tärkeää. Jokainen, joka sai kurssimme tehtyä sai 20 euron arvosta jotain verkkopalvelua (esim. Flickr tai LibraryThing) ja lisäksi arvottiin iPod nano kaikkien loppuun asti päässeiden kesken. Monet osallistujat pitävät lähitapaamisia merkittävinä, mutta niitä järjestettäessä on huomioitava, ettei verkkokurssia käydä lähipäivänä, vaan verkossa (eihän koulussakaan pidetä köksän tuntejakaan matikan luokassa).

Aivan keskeistä on se, että koko ajan käytetään juuri niitä työkaluja opetteluun, joita opetellaan. Suhtaudun tähän suoraan sanoen dogmaattisesti, minulla on voimakas usko tähän kurssiformaattiin. Esim. bloggaaminen ja blogien kommentointi muuttuu 9 viikon kurssin aikana rutiinitoiminnaksi, sen sijaan että joku luennoitsija puhuisi niistä jossain koulutustilaisuudessa. Kun kaikki opintosuoritukset ovat verkkojulkaisuja,  myös itse verkko muodostuu hieman paremmaksi paikaksi kun kokemuksia ja ajatuksia kirjoitetaan nettiin muistiin. Näin internet kasvaa ja paranee.

Tärkeää on tietysti vetäjien motivaatio, joten itsensä viihdyttäminen erilaisin kujein on ainakin minulle tärkeää. Verkon kautta opiskelu, mutta myös verkon kautta opettaminen voi mennä sangen virtuaaliseksi, joten projektinhallintatyökalusta, aikataulusta sekä ennen kaikkea innostavasta aisaparista on todella paljon apua. En uskalla ajatellakaan miten kurssin vetäminen olisi minulta sujunut ilman niitä.

Yhteisöllisestä mediasta yleisesti

Yhteisöllisen median tulosta on puhuttu lähinnä ylemmän johdon seminaareissa. Minua ärsyttää, että yhteisöllisen media nähdään markkinointikanavana. Tämä ei kyllä ole erityisesti juuri kirjaston helmasynti. Oman tuotteen tuuttaamisen sijasta pitäisi löytää jotain muuta arvoa, jota erityisesti yleisen kirjaston kaltainen viranomaistoimija voi yhteisöllisen mediaan tuoda.

Kirjastoilla on pitkä suhde internetin kanssa, ja internet on aina ollut yhteisöllinen. Haluan uskoa, että kirjastoammattilaisten henkilökohtainen kokemus yhteisöllisestä mediasta johtaa kehittyneempään tapaan olla läsnä verkossa myös työroolissa.

Matti ja Mace

(Mace Ojala, Helsingin kaupunginkirjasto)

Avattu tietolähde ei tietenkään vielä yksinään johda hyödynnettävissä olevan tiedon määrän kasvuun. Tietoa pitää jatkojalostaa, jotta sen määrä alkaisi lisääntyä ja avaamisen tarjoamat edut voitaisiin maksimoida. Jatkojalostus tarkoittaa tietolähteiden sisältämän informaation älykästä yhdistelyä ja muokkausta esimerkiksi suodatuksen ja mallituksen kautta.

Otetaanpa esimerkki: paikkatietoa ja julkisen liikenteen aikatauluinformaatiota yhdistelevää reittioptimaattoria voidaan pitää eräänlaisena suodattimena, joka sulkee pois epäkäytännölliset reittivaihtoehdot. Se on samalla myös yksinkertainen optimointimalli, joka laskee eri reittimahdollisuuksien aikakustannukset tarjoten käyttäjälle nopeinta vaihtoehtoa tai lyhintä reittiä.

Esimerkkinä hieman monimutkaisemmasta mallipohjaisesta tiedonjalostuksesta voisi toimia vaikkapa kaupunkisuunnittelusovellus, joka käyttää syötteenään sekä kaavoitusdataa että mittaustietopankkia eri päästölähteistä, kuten voimalaitoksista ja liikenteestä. Laskennallisten mallien avulla voidaan arvioida eri maankäyttöstrategioiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ja vertailla eri skenaarioita keskenään. Näin voidaan sulkea päätöksentekoprosessista pois koko joukko vaihtoehtoja, joiden hiilidioksidijalanjälki on yksinkertaisesti liian suuri. Jäljelle jäävistä ehdotuksista (ja vain niistä) voidaan väitellä ja vääntää kättä niin kuin normaalissa poliittisessa prosessissa.

Kaupunkisuunnitteluesimerkkimme johtaa sarjaan havaintoja, joista ensimmäinen on se, että avoin data toimii peruskivenä yhteiskunnallisessa muutosprosessissa, joka vie loogisesti kohti avointa, yhteisöllistä ja malliavusteista päätöksentekoa. Jotta tämän ketjun eri osaset toimisivat moitteettomasti, meidän täytyy ylittää raja-aidat päätöksentekoon tarvittavan tiedon jalostusta harjoittavien ryhmien välillä ja saada aikaan aitoa yhteistyötä.

Avoimen yhteisöllisen päätöksenteon tekniset vaatimukset on varsin helppo toteuttaa verrattuna sosiaalisiin haasteisiin, joita yhteistyövaatimus aiheuttaa. On kuitenkin olemassa monia vahvoja kannustimia, jotka edistävät vuorovaikutuksen aikaansaamista avoimeen päätöksentekoon osallistuvien tahojen välillä. Tarkastellaan näitä seuraavaksi eri näkökulmista.

Kaikki voivat olla tiedon tuottajia ja käyttäjiä

Tietoa (jatko)jalostavien mallien on oltava avoimia kaikille käyttäjille kuten tietovarantojenkin. Tämän vuoksi on tärkeää, että mallit julkaistaan avoimissa kehitysympäristöissä, joissa ne ovat kaikkien saatavilla ja edelleen muokattavissa. Tiedontuottajat (esim. ammattitutkijat) voivat näin rakentaa yhdistelmämalleja samaan tapaan yhteistyöperiaatteella kuin nörttipiireissä tuunataan avoimen lähdekoodin sovelluksia. Tämä työskentelytapa on jo käytössä monitieteisissä suunnitteluprojekteissa, ja se edistää informaation vaihtoa eri tekniikan ja tieteenalojen välillä.

Verkkopohjainen päätöksentekoympäristö sisältää mm. mallipohjaisia työkaluja tiedon jatkojalostukseen. Näiden avulla tiedontuottajat voivat välittömästi osoittaa tutkimuksensa politiikkarelevanssin osallistumalla julkisiin keskusteluihin, joissa eri vaihtoehtoja pohditaan ja vertaillaan. Näin asiantuntijat tuovat osaamisensa sekä hallinnon että kansalaisten käyttöön.

Keskusteluareenalla on voitava hyödyntää sekä kvalitatiivista argumentointia että mallipohjaista kvantitatiivista arviointia. Julkisen keskustelun jäsentäjinä tarvitaan sekä ns. pehmeiden että kovien tieteiden ja tekniikan edustajia. Aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen vuoropuheluun päätöksentekoon tarvittavan tiedontuotannon kautta pitäisi palkita tulevaisuuden yhteiskunnassa mm. tutkimusrahoituksen myöntämiseen liittyviä kriteerejä laajentamalla.

Myös yksittäiset kansalaiset, koululaisryhmät ja eri järjestöt voivat toimia tiedontuottajina crowdsourcing-ideologian hengessä. Nämä toimijat voivat tarjota tärkeää raakadataa suoraan tutkijoiden käyttöön esimerkiksi osallistumalla oman elinympäristönsä havainnointiin ja sen tilasta raportoimiseen. Mahdollisuus osallistua itseä hyödyttävän tiedon tuottamiseen, jota tarvitaan päätöksenteon tueksi, voisi houkutella monia yhteiskunnallisista asioista vieraantuneita tahoja mukaan yhteistoimintaan ja nostaa myös yleistä kiinnostusta politiikkaan.

Kansalaisverkostot ja virkamiehet vuorovaikutuksessa

Vaikka tiedontuotantokyvyn suhteen kaikki yhteiskunnalliset toimijat yksilöistä instituutioihin eivät olekaan tasa-arvoisia, voidaan avoin päätöksentekoympäristö rakentaa siten, että verkostoitumisen kautta tasa-arvo toteutuu paremmin. Toisin sanoen avoin päätöksentekoympäristö antaa argumentaatiovoimaa verkostoille, joilla on riittävä kollektiivinen osaamisaste.

Esimerkiksi asunto-osakeyhtiön jäsenet voivat verkkoselainta käyttämällä suunnitella yhdessä arkkitehdin kanssa uuden asuinrakennuksensa ulkonäön ja toiminnallisuudet. Asukkaat ideoivat ja arkkitehti pitää isot linjat näpeissään muistuttaen amatöörisuunnittelijoita esimerkiksi paloturvallisuutta koskevista lainsäädännöllisistä rajoitteista.

Mallipohjaisessa yhdyskuntasuunnittelu- ja päätöksentekoympäristössä voidaan myös saada ennusteet sille, että tietyt terveysindikaattorit, esimerkiksi sisäilman laatu, ovat riittävän hyviä. Mikäli kaupungin kaavoitussuunnitelman perusteella laadittu mallipohjainen ennuste lähistölle suunnitellun tien aiheuttamalle pienhiukkasaltistukselle osoittautuu asukkaiden mielestä liian suureksi, he voivat käyttää kvantitatiivisia perusteluja muutosehdotuksensa tukena. Kun virkamiehillä on käytössään samat avoimet mallit ja informaatio, esitettyjen väitteiden varmentaminen on helppoa.

On hyvä pitää mielessä, että nykyisessä systeemissä pieni joukko virkamiehiä ja konsultteja käyttää paljon valtaa tuottaessaan ammattipäättäjille mallipohjaisia ennusteita suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Avoin päätöksentekoympäristö tuo saman asiantuntijapalvelun kaikkien ulottuville asiantuntija-avusteisen crowdsourcing-ideologian avulla.

Tästä ideologiasta on monenlaista hyötyä koko yhteiskunnan kannalta, eikä vähiten demokratiakehityksen mielessä, vaan myös yhteisöllisen tiedonjalostuksen kautta tieteellisessä mielessä. Jos mallit ja informaatio ovat avoimia ja riittävän helppokäyttöisiksi muunnettuja, aukenee laajemmille tutkijaverkostoille mahdollisuus osallistua kriittisen keskusteluun ja parannusehdotusten tekemiseen.

Esimerkiksi verosuunnittelumallit voitaisiin avata muidenkin kuin parin ministeriön virkamiehen käyttöön. Niin ikään keskustelu valtion budjetista, siis yhteisten rahojen käytöstä, tulisi avata laajemmille piireille. Sama kritiikki pätee myös taloudellisen päätöksenteon tueksi rakennettuihin suhdannemalleihin, joita pankeissa käytetään.

Vasta kun laajempi asiantuntijoiden joukko saa käyttöönsä samat tai vertailukelpoiset tiedonjalostustyökalut ja informaation, joukkoäly pääsee oikeuksiinsa. Tämä pätee niin yhteiskunta-, lähiympäristö-, kuin verosuunnitteluunkin vain muutamia esimerkkejä mainitaksemme. Toisissa asioissa osallistuminen voi olla suorempaa ja laajempia ryhmiä koskettavaa kuin toisissa. Yhtä kaikki, julkinen keskustelu ja väittely voidaan ulottaa paljon laajemmalle kuin nykyisin vähintäänkin asiantuntemukseltaan riittävän tason saavuttaneiden verkostojen suhteen.

Kohti verkostojen yhteistoimintaa

Yhteisöllisessä päätöksentekoympäristössä yksilöiden ei tarvitse olla kaikkien alojen ammattilaisia, vaan jokainen voi tuoda oman asiantuntemuksensa ja elämänkokemuksensa verkoston käyttöön. Tulevaisuuden yhteiskunnan toimijoita ovat aktiiviset verkostot, joiden argumentaatiovoimaa tehostavat uudet yhteisölliset suunnittelu- ja päätöksentekotyökalut.

Hyvässä päätöksentekojärjestelmässä ideat ja ehdotukset voivat vapaasti kilpailla toistensa kanssa. Niitä myös pystytään vertailemaan sekä kvalitatiivisilla että usein myös kvantitatiivisilla argumenteilla, kuten malleilla, avoimemmin ja helpommin kuin aiemmin. Työkalut tämän päämäärän saavuttamiseksi ovat jo käsissämme.

Sami Majaniemi on kiinnostunut yhteisöllisestä tiedontuotannosta ja avoimesta päätöksenteosta

Wikisuunnittelussa maallikoiden luomat kaupunkivisiot käännetään arkkitehtikielelle

Minkälaista on nettiajan demokratia? Huonoimmassa tapauksessa se on mielestäni sitä, että nykyiset osallistamiskäytännöt siirretään sellaisenaan nettiin. Parhaassa tapauksessa se on sitä, että internetin omat ominaispiirteet hyödynnetään luomaan kokonaan uudenlaisia osallistumisprosesseja, jotka ovat nykykansalaisten koulutustason ja kykyjen tasolla.

Kehittämässäni wikisuunnittelu-menetelmässä on kokeiltu miten vertaistuotannon periaatteita voidaan soveltaa kaupunkisuunnitteluun luomaan osallistamisprosessin, jossa maallikko-osallistujat voivat tehdä positiivisia ja rakentavia kontribuutioita kaupunkisuunitteluhankkeissa. Tällaiselle menetelmälle on tarvetta siksi, että nykyisissä osallistumiskäytännöissä on mahdollista tehdä lähinnä valituksia ja muistutuksia.

Wikisuunnittelu-menetelmää on käytetty mm. Espoon Vermon kaavoituksen yhteydessä

Wikisuunnittelussa matkitaan Wikipedian editointiprosessia, jossa artikkelit syntyvät ja kehittyvät eri kirjoittajien peräkkäisten muokkausten kautta. Wikisuunnittelutyöpajoissa osallistujat muokkaavat vuoron perään yhteisiä kaupunkipienoismalleja rajoitetussa ajassa. Suunnitteluammattilaiset avustavat selittämällä näkemystään eri muokkausten merkityksestä ja seuraamuksista. Työpajat antavat puitteet, jossa osallistujat voivat perehtyä suunnitteluongelmaan ja muodostaa siitä oman näkemyksensä ja oppia ymmärtämään ja hyväksymään niin toisten maallikoiden kuin ammattilaistenkin näkökulmia ja toivomuksia.

Kun työpajan jälkeen arkkitehti piirtää maallikoiden askartelun tulokset puhtaaksi, syntyy aineistoa joka muuttaa maallikoiden tekemät pienoismallit arkkitehtikielelle, jolloin kommunkaatiokuilu arkkitehtien ja maallikoiden välillä pienenee.

Wikisuunnittelussa asukkat voivat osallistua asuinympäristönsä suunnitteluun muillakin tavoilla kuin vastustamalla ja valittamalla.

Wikisuunnittelu on kivaa. Se antaa asukkaille mahdollisuuden osallistua ympäristönsuunnitteluun positiivisella ja mielekkäällä tavalla, ja sen avulla asukkaat ja suunnitteluammattilaiset voivat oppia ymmärtämään toistensa näkökulmia uudella tavalla. Eräs wikisuunnnitteluhankkeessa mukana ollut kaavoittaja summasikin kokemuksensa näin: ”Ensimmäistä kertaa sain olla asukkaiden kanssa samalla puolella aitaa”

Peter Tattersall on arkkitehti, joka on erikoistunut osallistavaan suunnitteluun