Etusivu

Mahdollista.fi palvelu on lopettanut toimintansa

Asukkaiden tekemä kaupunki – seminaarin nettilähetys

Visio Ajatuspaja ja Jyväskylän Vihreät järjestävät seminaarin asukkaiden äänen vahvistamisesta. Seminaarin alustajina alan tutkijat, toimijat ja tekijät.

Ohjelma:

17:30 alkaen kahvitarjoilu

18.00 Tervetuliaissanat ”Avoimempi Jyväskylä”

18.10 Avoin kaupunki ja osallistuvat kaupunkilaiset

Keskustelu (10 min.)

18.40 Osallistu ja vaikuta!

Keskustelu (5 min.)

19:00 Elävää kaupunkikulttuuria yhdessä tekemällä – Case: Kankaan puutarha

http://kankaanpuutarha.wordpress.com/

19.20 Kuinka lähidemokratiaa pitäisi kehittää

19:30 Tekemisen demokratiaa

Loppukeskustelu (15 min.)

Hankinta-asiakirjojen avointa kommentointia 

Oikeusministeriö on laittanut hankinta-ilmoitukseen (Osallistumisympäristön lausuntopalvelu) liittyviä dokumentteja ennakkoon GoogleDocs -yhteiskirjoitusalustalle kiinnostuneiden kommentoitavaksi! Edelliseen oli pakko lisätä huutomerkki perään, sillä mielestäni siinä määrin uraaurtavaa avointa ja modernia teknologiaa hyödyntävää tämä on, että tässä valtionhallinto pesee jo monet ketterät startupitkin.

Perinteinen tapa osallistua yhteiskunnan toimintaan on ollut puoluejärjestöjen ja äänestämisen kautta. Viime aikoina on kuitenkin ollut merkkejä siitä että edustuksellisen demokratia ja sen toimivuuden tuntu ovat kriisiytymässä. Niinpä ihmisetkin ovat alkaneet etsiä uusia tapoja vaikuttaa oman lähiympäristönsä toimintaan, porkkanamafioita ja guerilla gardeningeja. Paras tapa hakea lainaa ilman vakuuksia on kuitenkin kilpailuttaa se verkossa.

Ainakaan Oikeusministeriö ei vain alistu uikuttamaan, että kun ”hankintalainsäädäntö on niin hankala”. HILMA:ssa julkaistun ennakkoilmoituksen mukaan ”hankinnassa käytetään neuvottelumenettelyä”, mikä on jo erinomaista. Täysin uutta on kuitenkin, että osallistumishakemusasiakirjojen luonnoksiin pyydetään tarjouspyynnöstä kiinnostuneiden tahojen kommentteja etukäteen ja vieläpä avoimesti yhteiskirjoitusalustalla. Näin esimerkiksi tarjoajille asetetuista vähimmäisvaatimuksista voidaan käydä avointa keskustelua etukäteen.

ajatusta kehitellessämme olemme törmänneet ihmisten innostamisen vaikeuteen. Kuten kaikessa vapaaehtoistoiminnassa, myös tämäntapaisessa verkko-osallistumisessa ihmiset lähtevät käyntiin yksittäisistä asioista, jotka ovat lähellä heidän elämäntilannettaan ja lähiympäristöään. Hallinnollisiin asioihin osallistuminen puolejärjestelmien ulkopuolelta on vierasta. Asialista.fi-konseptilla on vielä työtä sen näyttämisessä potentiaalisille tuleville asioiden taustoittajille, että arjen tärkeät asiat löytyvät kaivamalla hallinnon syövereistä ja että selvitystyöllä niihin löydetään myös vaikutuskanavat.

Miinus, eikä niinkään pieni on tietysti se, että tämänkertainen kommenttipyyntö tuli sähköpostitse juhannuksen jälkeen 25.6. ja kommetointiaikaa oli annettu ruhtinaallisesti 29.6. klo 12:00 saakka. Tämä vaikuttaa jo melkeinpä tarkoitushakuiselta pseudoavoimuudelta, mutta uskoakseni raadollinen totuus vain on, että hankinnan valmistelu on mennyt vähän pitkäksi ja lomat painavat päälle. Toivoisin, että minimaalisen lyhyestä ja huonosti ajoitetusta kommentointiaikaikkunasta huolimatta kommentteja ja keskustelua syntyisi, jotta tämä voisi toimia mallina muidenkin ministeriöiden, virastojen ja kuntien hankintoihin.

 

Edustavuus uudessa demokratiassa

Tänään Facebook toi eteeni keskustelun johon haluan osallistua. Eräs henkilö avasi keskustelun blogissaan otsikolla ”Uusi demokratia on puuhastelua” viitaten muun muassa Sitran Uusi Demokratia -foorumissaesille nousseisiin yhteisöllisiin hankkeisiin kuten kaupunkiviljelyyn, avoimeen ministeriöön, Kallioliikkeeseen, osallistuvaan budjetointiin, Ravintolapäivään jne.

”Lisäämällä kolmekymppisten helsinkiläisten mahdollisuuksia lähiviljelyyn ei paranneta demokratiaa vaan naapuruutta. Tarjoamalla luotettavan lainalaskurin, saisi varmasti parempia tuloksia ja lainaa heti tilille.”

Vastasin kirjoitukseen muistuttamalla, että demokratian ja osallistumisen edellytykset syntyvät ja ovat aina syntyneet yhteisöllisestä samanmielisten puuhastelusta.

”Itse asiassa koko suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kehitys on myös puuhastelun historiaa. Viime vuosisadan alkupuolella työväentalot nousivat talkoovoimin, urheiluseurat tarjosivat mukavaa yhdessä tekemistä niin työläisten kuin porvarienkin jälkikasvulle (toki erikseen) ja raittiusseuroissa käytiin viihtymässä ilman viinaa.”

Nähdäkseni ihmisten oma motiivi on: Hae lainaa. Oma kokemukseni pohjautuu lähinnä pyöräilyn edistämiseen, joka on tietynlainen yhden asian liike, mutta joka motivoi positiivisella tavalla joukkoa ihmisiä toimimaan poliittisesti.

Ihmisten omaehtoinen aktiivinen osallistuminen ja toiminta ei kuitenkaan ole luonteeltaan edustuksellista, vaan ihmiset ryhmittyvät ja toimivat juuri sellaisten asioiden puolesta, jotka heitä itseään koskevat tai kiinnostavat. Kun kansalaisosallistumista tuodaan entistä vahvemmin mukaan valmistelun ja päätöksenteon tueksi nousevat väistämättä esille kysymykset edustavuudesta ja tasa-arvoisuudesta.

Onko äänekkäimmällä tai aktiivisimmalla enemmän lainaa ja kuka puhuu niiden puolesta, jotka eivät osallistu? Miten vältetään aktiivisuuskuilu eli osallistumisen ja osallistumattomuuden kasautuminen tiettyihin ryhmiin? Onko kaikilla edes teoriassa yhteneväisiä mahdollisuuksia osallistua?

Vastaukset edellämainittuihin kysymyksiin maalaavat kuvaa hyvin epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Aktiivisimmilla on yleensä enemmän vaikutusvaltaa, ja niiden puolesta, jotka eivät osallistu harvoin puhuu kukaan. Osallistuminen tuppaa myös kassantumaan ja vieläpä sillä tavalla vääristyneesti, että muutenkin yhteiskunnan hyväosaiset ovat usein aktiivisemmin vaikuttamassa esimerkiksi oman kunnan päätöksentekoon. Kaikilla ei myöskään ole yhteneviä mahdollisuuksia osallistumiseen, erilaiset vähemmistöt, kuten kielivähemmistöt ja esteelliset ovat heikommassa asemassa.

Erityisesti verkko-osallistumismahdollisuuksista keskusteltaessa lähes aina nousee esille se tosiasia, että edelleenkin suuri joukko kansalaisista ei osaa tai halua käyttää tietokoneita tai verkkoa. Tätä käytetään joskus argumentteina erilaisia osallistumishankkeita vastaan. Toisaalta jos ei mennä verkkoon, niin silloinkin suljetaan jo iso osa kansalaisista osallistumisen ulkopuolelle – monet eivät vain ehdi paikalle fyysisesti osallistumaan, vaikka haluaisivatkin.

Edustuksellisessa demokratiassa on teoriassa kaikilla samanlaiset vaikutusmahdollisuudet vaaleissa äänestämällä, mutta käytännössä hyväosaisten äänestysaktiivisuus on suurempi ja aktiivisilla on enemmän sosiaalisiin verkostoihin perustuvaa vaikutusvaltaa. Aktiiviset tuntevat päättäjiä, virkamiehiä ja muita vallan kahvassa olijoita ja voivat sitä kautta vaikuttaa helpommin asioihin vaalien välilläkin.

Kaikki osallistumisvaihtoehdot ovat lähtökohtaisesti poissulkevia – tietty ryhmä on aina ulkopuolella. Siksi tapojen kirjon pitää olla laaja. Se mikä on toiselle luonteva tapa osallistua, on jollekin lähtökohtaisesti poissuljettu vaihtoehto. Fiksu lähestymistapa on pyrkiä tietoisesti vähentämään segregaatiota, sen sijaan, että lamaantuu osallisumisen ja demokratian mekanismien epätäydellisyyden edessä.

Annetaanko valtaa laajoille joukoille kevyesti, vai pitäisikö yhdellä perustellulla ja perehtyneellä argumentilla olla enemmän painoarvoa?

Joukkoistamisella osallistumisen yhteydessä tarkoitetaan sellaisia keinoja, joissa osallistumiskynnys on painettu mahdollisimman matalalle niin, että prosessiin osallistuu laajoja ihmisryhmiä. Brittiläisen ajatuspaja Involven mukaan joukkoistamalla saadaan enemmän mietoja vastauksia ja kannanottoja, kun korkeamman osallistumiskynnyksen menetelmillä ääripäät korostuvat. Tyypillinen tapaus ääriargumenttien korostumisesta on vaikkapa kaupunkisuunnitteluhanketta koskeva tiedotustilaisuus – paikalle tulevat todennäköisimmin ne, joilla on kaikkein voimakkaimpia mielipiteitä asiasta.

Pitää muistaa, että osallistumiskynnyksen madaltaminen saattaa muuttaa myös toiminnan luonnetta – onko sellainen osallistuminen edes tavoiteltavaa, mikä tapahtuu lähes vailla osallistujan omaa kiinnostusta vain sen takia, että osallistumiskynnys on olemattoman matala? Osallistujien omaehtoinen kiinnostus aihetta kohtaan on yleensä se voimavara, jolla asiat liikkuvat eteenpäin.

Tilanteissa, missä ei ole suuria intressiristiriitoja voidaan valtaa antaa osallistumisen kautta niille, joita asia eniten kiinnostaa ja tällä tavoin saavuttaa ennenäkemättömän hyviä tuloksia. Konfliktiherkemmissä asioissa pitää huolehtia tarkemmin siitä, ettei yksittäinen porukka dominoi ja hiljaisetkin äänet saadaan kuuluville – se, miten se tapahtuu onkin uuden demokratia kehittäjien suurimpia haasteita.

Uusi demokratia tänään tuskin on mullistavasti erilaista, kuin eilen. Muutos tapahtuu pikkuhiljaa eripuolilla. Nähdäkseni yhteistä monille meneillään oleville muutoksille on kaikenlaisen avoimuuden lisääntyminen, ehkä uusi demokratia onkin avointa demokratiaa.